Read Ebook: Veljekset Romaani by J Rnefelt Arvid

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 3201 lines and 87197 words, and 65 pages

Mutta n?iss? tutkistelemisissa ja ep?ilyksiss? oli mennyt taas yksi vuosi. Se meni yh? viel? filosofian kontolla, sill? olihan teologiakin v?h?n sinnep?in. Leip?kysymys vaan sukelsi esiin entist? uhkaavampana: kaksi vuotta olet sin? antanut menn? omiin mietteihisi, etk? ole tullut hituistakaan l?hemm?ksi Minua! -- Toisinaan t?m? ajatus ihan vapisutti. Sen edess? seisoi niinkuin rikoksellinen Majesteetin edess?. Uskallatko el?? ja ajatella Minun ohitseni!

Sitten seuraavana vuonna Henrik luki luonnontieteit? ja rupesi ajattelemaan toiseen tiedekuntaan muuttamista. H?nell? ei ollut en?? sit? rauhaa, mik? oli filosofiaa lukiessa. H?n heittelihe sinne t?nne l?yt?m?tt? perustaa. Mit? ik?n? h?n otti eteens?, siin? heti avaantui ??ret?n pohjattomuus, ett? ainoastaan silm?t kiinni olisi saattanut kurssikirjoja eteenp?in lukea. Se kaikki tuli siit?, ett? h?n t?t?kin ainetta luki taaskin oman kysymyksens? tarkoituksessa. H?n alotti Darwinist? ja Haeckelist?, ja p??sty??n kehitysopin perille ei taaskaan n?hnyt minne menn? eteenp?in. Sin? vuonna h?n tosin koetti luopua tuosta haittaavasta "kysymyksest??n", joka teki h?net niin erilaiseksi kuin kaikki muut. H?n koetti tehd? niinkuin muut olivat tehneet: lukea luonnontieteit? huolimatta siit? mihin ne viev?t ja mit? ne selitt?v?t. Eritt?inkin sai h?net t?h?n suuntaan se ajatus, ett? luonnontieteet olivat v?ltt?m?tt?m?t l??k?riksi aikovalle, siis ainakin se, joka aikoo l??k?riksi, saattaa niit? lukea hakematta vastausta mihink??n kysymyksiin. Ja l??k?rih?n tekee ty?t? l?himm?isens? auttamiseksi eik? v?ltt?m?tt? leip?? saadakseen. Sovittaen t?m?n itseens? h?n nyt ajatteli: jospa min?kin rupeaisin lukemaan luonnontieteit? huolimatta kysymyksest?ni, vaan tullakseni luonnontieteen opettajaksi, olisiko se ty?t? leiv?n vuoksi vai ei? Ja h?n p??tti, ett? h?n ep?ilem?tt? palvelisi sill? l?himm?isi?, sill? luonnontieteet ovat kielt?m?tt? hy?dyllisi? kaikille ja l??k?reille v?ltt?m?tt?mi?kin. Tyytyen t?h?n h?n nyt ensi kerran antautui erikoisty?h?n ja alkoi tuntea jonkinlaista tyytyv?isyytt?. Toverilleen h?n saattoi sanoa, kun illalla tapasi Aleksanterinkadulla: olenpa tehnyt aikalailla ty?t? t?n?p?iv?n?. Ja h?n tunsi omituista, suloista hengen yhteytt? kaikkien ty?t?tekevien, koko tuon kiehuvan, kuohuvan maailman kanssa. H?n my?skin, niinkuin kaikki muut, rupesi leikkim??n ateistia, alkoi k?ytt?? hyv?kseen tarjona olevia nautintoja, teki sievoisen velan tulevan opettajatoimen varalle ja uskoi toverejansa, jotka v?ittiv?t ett? nuoruuden pahe on vaihdettava s??nn?lliseen sukupuoli-el?m??n, vaikkakin ulkopuolella avioliittoa.

Mutta ennenkuin h?n ehti toteuttaa uutta vakaumustaan siihen m??r??n, ett? olisi my?skin tottunut uusiin el?m?ntapoihin, ennenkuin h?nelle oli ehtinyt kasvaa vatsaa, k??ntyi kaikki j?lleen toisin p?in.

Silloin h?n oli jo viidett? vuotta yliopistossa. H?n istui silloisessa suuressa huoneessaan p?yt?ns? ??ress? ja ajatuksissaan katseli ulos kattojen harjoja ja savupiippuja. Ilta-aurinko pyyhk?si heikosti kaikkia kattoja, ja koko maailma ja el?m? tuntui yht?kki? niin perin katoovaiselta.

Silloin tuli Henrikiin t?mm?inen ajatus:

"Lukisinko min? luonnontieteit? ja aikoisinko ruveta niit? opettamaan, jos olisin varoissa ja saisin tehd? mit? tahdon?"

Ensin h?n oli valmis vastaamaan: miksen? Mutta sitten h?nen piti ihan itsekseen punastua, kun h?n ei sen paremmin osannut menn? syd?mmens? pohjaan. Tietysti h?n ei opettaisi siin? tapauksessa luonnontiedett?, vaikka se kyll? saattoikin olla hy?dyllist? eritt?inkin kaupunkilaislapsiin, jotka eiv?t osanneet erottaa varista haukasta. H?n ihan varmaan tutkisi omaa p??kysymyst??n, jos h?n voisi tehd? todella mit? tahtoo. Mutta sen sijaan kuin tutkia oman syd?mmens? kysymyst? h?n oli tullut ateistiksi ja oli suinp?in kiinni leip?ty?ss?, oli tehnyt velan vastaisten tulojen toivossa. Ja uudestaan h?nen piti punastua, t?ll? kertaa siihen m??r??n, ett? hiki nousi otsalle. H?n s?ik?hti niin, ett? h?nen piti turvautua vanhaan keinoonsa: panna k?det ristiin ja ruveta puhuttelemaan n?kym?t?nt? olentoa, -- sit? samaa, jonka h?n oli itse muodostanut itselleen tuona onnettomana kuutamoy?n? keskell? h?vinneen kodin sekasortoa.

Ja h?n lupautuikin takasin t?lle jumalalle tuntematta mit??n pelkoa, vaikka tiesi, ett? kaikki oli sen johdosta j?lleen muuttuva. H?n vaan kysyi itselt??n: mit? minun nyt siis on lukeminen, ett? voisin olla rehellinen omalle itselleni ja kuitenkin tulla toimeen ja maksaa velka? Mutta siit? korkeasta mielialasta, mihin rukous oli h?net nostanut, h?n ei l?yt?nyt vastausta t?h?n kysymykseen. Mit? enemm?n h?n ajatteli lukukysymyst?, sit? suurempaan ristiriitaisuuteen ja ep?selvyyteen h?n tunsi alenevansa. Ihan n?ytti jo silt? kuin jumala olisi ollut v?li?pit?m?t?n siit?, mit? h?n lukee. Silloin h?n ihan ep?toivoissaan ja melkein ??neen sanoi: mutta enh?n voi maksaa velkaa, jos luen omin p?in! Mutta ei h?n saanut mit??n vastausta t?h?n suoraan kysymykseen, p?invastoin h?nest? tuntui niinkuin h?nelle olisi vaan sanottu: ajattele itse.

Ja h?n rupesikin ajattelemaan itse. Ensiksikin k?vi nyt selville, ett? ainoa keino velkaa vastaan oli menojen ??rimm?inen supistaminen, se on: tyytyminen v?himp??n. Aina h?n pikkuisilla syrj?toimillakin saattoi ansaita hiukan enemm?n kuin mink? kulutti, sill? h?n tiesi, kuinka ??rett?m?n v?h?n h?n tarvitsee, jos vaan niikseen tulee. Tuo yritteleminen: kuluttaa ??rimm?isen v?h?n, oli joskus h?nt? huvittanutkin. Ja jos nyt velasta p??seminen todella olisi kysymyksess?, niin saattoi h?n sit? ihan vaan urheillakseen ruveta lyhentelem??n milloin markalla milloin kymmenell?. Niinpian kuin h?n oli t?m?n ajatellut, oli h?nelle ihan selv?, ett? velasta p??seminen t?ytyi heti tulla yhdeksi h?nen tarkoituksistaan, ja koko tuo entinen suunnitelma: tehd? viel? lis?velka, ett? p??sisi ensin tuottavaan paikkaan, n?ytti h?nest? jo ilmeisesti v??r?lt?. T?m? tienhaara oli sellainen, ett? toinen tie vei h?nen syd?mmens? halua, yksinkertaisuutta ja kielt?ytymist? kohden, toinen taas ajallista tulevaisuudenkuvaa kohden ja lupaili nautintoa ja keveytt? el?m?ss?. Ei Henrik kuitenkaan ep?illyt kumman valitsisi, heti kun h?n vaan oli selvyyteen p??ssyt, ett? siin? todellakin oli kaksi eri tiet?. H?nelle oli viel? ep?selv?n? ainoastaan seuraava seikka: Kun h?n nyt velkansa maksamiseksi ryhtyy syrj?t?ihin rahan ansaitsemista varten, niin mink?laatuinen on oleva se p??ty?, joka ei saa tarkoittaa toimeentulokysymyst?, vaan ainoastaan h?nen syd?mmens? kysymyst??

Henrik j?tti t?m?n seikan tuonnemmaksi, arvellen ett? kyll? se itsest??n sitten selvi??. Ja h?n siis ryhtyi ensiksi hankkimaan syrj?t?it?, ja rupesi heti hommaamaan itselleen halvempaa kortteeria.

Kortteerin h?n l?ysi syrj?isen merikadun varrella, juuri sen kortteerin, miss? h?n nyt asui. Eik? kest?nyt kauan ennenkuin h?n oli haalinut itselleen kaikellaisia syrj?t?it? joka taholta: oli h?nell? k??nn?st?it?, oli korjauksia, oli yksityistunteja. Ja kaikki t?m? puuha innostutti ja huvitti h?nt?. Tuli kunnianasiaksi ehti? jokap?iv? kaikki s?ntilleen ja viel? v?h?n lis?ksi ja seuraavana p?iv?n? viel? v?h?n entisenkin lis?ksi. H?n oli laskenut, ett? jos n?in asiat menee, niin velka pit?isi olla maksettu viidess? vuodessa. Mutta nyt h?n joka p?iv? ponnisti voimiaan, ett? tuli tehty? hiukan ylim??r?ist?, ja h?nt? huvitti ajatella ett? h?n ik??nkuin salaa itselt?ns? -- kummastuttaa itsens? sill?, ett? suorittaakin velan ylim??r?isten s??st?jen avulla ennen t?t? aikaa. H?n oli niin innoissaan n?ist? monimutkaisista ansio- ja s??st?aikeistaan, ett? iltasin viel? s?nkyyn tullessaan h?n kuherteli niiden kanssa ja usein ei tahtonut saada niilt? unta. Ja h?n kun oli pel?nnyt, ett? kenties h?n oli laiska, ja ett? siin? muka saattoi olla koko vika h?nen saamattomuuteensa lukuasioissa! Nyt h?n toki n?ki selv?sti, ett? h?n oli ahkerampi kuin kukaan. Mutta taaskin tuli odottamaton keskeytys. Kerran h?n itse huomasi kuinka h?nen kaikki ajatuksensa olivat nyt kohdistuneet yksinomaan t?mm?isiin rahanansio-kysymyksiin. H?n oli nimitt?in tullut ajatelleeksi, ett? sittenkuin h?n on velkansa n?in maksanut, niin h?n alkaa samalla tavalla s??st?? itsellens? viel? pient? summaa --. Edemm?s ei tarvinnut ajatella: H?n s?ps?hti, ett? t?m? ajatus oli tullut h?nelle niin luonnollisena ja niin viattomassa muodossa, ja seh?n sis?lsi kumminkin juuri sit?, mit? h?n oli paennut. Panna kaikki ajatuksensa velan maksamiseen tai panna kaikki ajatuksensa omaisuuksien ker??miseen, -- mik? eroitus oli n?iden kahden asian v?lill?? H?n vihasi j?lkim?ist? niinkuin myrkky?, mutta edellinen ei ollut yht??n parempi, sill? sekin anasti kaikki ajatukset. Ja Henrik n?ki nyt ihmeekseen, ett? h?n oli todella aivankuin tottunut olemaan ihan ajattelematta niit? syd?mmen asioita, joiden nimess? h?n muka velastansa tahtoi p??st?. H?nen ei ollut koko t?n? aikana kertaakaan edes mieleen juolahtanut kysymys: mit? on jumala ja mit? t?m? ihmisel?m?. Taas oli menn? kaikki ty?halu. H?n tiesi hyvin, ett? h?nen t?ytyy ottaa asia tarkan punnitsemisen alaiseksi, sill? se ei ollut ajateltu loppuun, vaan j??nyt kesken. Mutta pel?ten, ett? t?m? punnitseminen tulee vaikeaksi ja ehk? viepi viel? suurempiin mullistuksiin, h?n j?tti sen yh? tuonnemmaksi.

Monta p?iv?? h?n oli per?kk?in ihan ty?t?nn? ja, v?ltt?en ajatuksiinsa vaipumista, vaan vihelteli, k?veli kaduilla ja haki ulkonaista mielenvirkistyst?.

N?in er??n? iltana tultuaan kotiinsa h?n heitt?ytyi pitk?kseen s?ngylle, ja tahtoen yh? lyk?t? ratkaisevan ajattelemisen tuonnemmaksi otti p?yd?lt? ensim?isen k?teen sattuneen kirjan. Se oli Flammarionin "Bebodda verldar", jonka h?n oli joskus lainannut tuttavaltaan, mutta j?tt?nyt t?h?n asti lukematta.

T?m?n kirjan johdanto alkoi n?in:

"Kun l?hemmin tarkastaa ihmisten nykyist? mielialaa, n?kee heti ett? he ovat kadottaneet muinaisen uskonsa ja varmuutensa, -- ett? meid?n aikamme on taistelujen aikakausi, ett? ihmiskunta huolestuneena odottaa semmoista uskonnonfilosofiaa, mihin se voi j?lleen luottaa."

T?m? v?h?n vavahutti Henriki?, sill? se saattoi olla ajatusten johtolankana niihin ajatuksiin, joihin h?n ei tahtonut viel? tulla. Mutta samalla h?nt? vieh?tti tuossa lauseessa se, ett? siin? oli sattuvasti juuri h?nen oma monasti tuntemansa asia lausuttu: filosofian ja uskonnon ykseys.

Ja nyt seurasi kirjassa mahtava kuvaus uusista aurinkokunnista, kiertot?hdist?, asutuista maailmoista, joissa el?m?n t?ytyi sykki? voimakkaammin ja rikkaammin kuin meid?n pienell? maapallollamme. Koko taivas tuntui aukeavan, ja oli aivan kun sielt? olisi tulvannut ihan uutta uskon ainetta. Henrikin oma, unohdettu t?htitaivas! Taas tuli eteen lapsuuden jumalankuva, ainoastaan ??rett?m?n paljoa suurempana ja mahtavampana.

Henrikin valloitti omituinen mieliala: "Sielt?h?n min? ennenkin l?ysin jumalani, sin? onnettomana huutokauppa-y?n?, ja sielt? se on l?ydett?v? eik? mist??n muualta," ajatteli h?n.

Ja kun h?n luki my?h??n y?h?n t?t? kaunopuheliasta kirjaa, oli vihdoin niinkuin h?n ei en?? olisi mit??n omia ajatuksia tarvinnutkaan, vaan kaikki selvinnyt itsest??n.

H?ness? her?si yht?kki? aate, ett? h?n rupeaa t?htitiedett? tutkimaan t?mm?isess? uskonnollisfilosoofisessa tarkoituksessa.

Sill? hetkell? syd?n sykki melkein kuuluvasti. H?n antautuu niinkuin Flammarion pime?n y?taivaan mittaamattomiin syvyyksiin, h?n on tekev? ahkeraan ty?t?, h?n ei ole per??ntyv? mink??n vaikeuksien edest?, mutta aina on h?nen t?htitieteellisen ty?ns? pohjana oleva tuo suuri, aatteellinen tarkoitus: kaikkivaltiaan tutkiminen.

Ja leip?kysymys, se j?rjestyi t?ll?in ihan itsest??n. Joku pieni palkka observatoorio-ty?st?, siin? kaikki, mit? Henrik tarvitsi, sill? h?nh?n tyytyi niin tavattoman v?h?iseen, kun vaan l?ysi oikean alansa ja mieluisensa ty?n. Henki kasvakoon, liha v?hetk??n!

Heti kun Henrik oli n?it? asioita ajatellut, tuntui h?nest? kaikki muu ty? ihan sopimattomalta h?nelle eik? h?nt? mik??n muu olisi voinut en?? vieh?tt??k??n.

H?n hankki itselleen my?skin muut Flammarionin teokset ja luki niit? innokkaasti. Niiden huutomerkeill?, tuhansilla superlatiivisilla apusanoilla varustetut kaunopuheliaat lauseet eiv?t vaivanneet h?nt?, sill? h?n alusta asti innostui itsest??n juuri siin? kohden miss? kirjoittajakin ja tuntuivat siis kaikki huutomerkit olevan ihan paikallaan.

T?m? aika oli melkein onnellisin, mit? Henrik oli koko yliopistossa-olonsa aikana viett?nyt.

Tahtomatta antautua tutkimaan oliko h?n saavuttanut ehdottoman varmuuden h?n luuli tuntevansa, ett? se h?nell? oli, ja piti siis l?hemp?? ajattelemista tarpeettomana.

Kun t?h?n tulee lis?ksi, ett? kev?t oli ihan jo k?siss? ja siis saattoi min? p?iv?n? tahansa odottaa Uunoa Viipurista heid?n l?hte?kseen yhdess? pohjanmaalle ?iti? ja Johannesta katsomaan, niin alkoi Henrikist? n?ytt?? ik??nkuin kaikki olisi nyt selvinnyt ja valennut, ja kaikki vaikeat miettimiset ikuisiksi h?ipyneet h?nen tielt??n.

Ja oli viel? kolmaskin seikka, joka Henrikist? tuntui hauskalta. Se oli, ett? h?n nyt kev??ll?, koko vuoden k?rsitty?ns?, vihdoinkin p??see irti t?st? h?nen ik?v?st? kortteeristaan ja viimeisi? kertoja en?? n?kee vastenmielist?, punatukkaista Hilmaa.

H?n melkein tahallaan haastoi pient? riitaa talonv?en kanssa, "sanoi yl?s," ja v?h?? ennen Uunon tuloa muutti tavaransa v?liaikaisesti kes?najaksi yksikerroksiseen hienoon puurakennukseen Punanotkonkadun varrella, josta kortteerista h?nen toverinsa oli matkustanut pois.

Uuno tuli S?kj?rvelt? p?ivettyneen? ja pulleana. H?nen silm?ins? valkuaiset v?l?hteliv?t tummain silm?kulmain ja sinisten silm?keh?in ohella, ja h?nen raikas naurunsa py?risti punasenruskean poskilihan ja paljasti h?nen hyv?t hampaansa. H?n oli aivan miehistynyt ja puhui Henrikille aikaihmisen asioita. Riemulla h?n kertoi niist? monista maamittariel?m?n yhteydess? olevista seikoista, joista he eiv?t Henrikin kanssa koskaan ennen olleet puhuneet. Henriki? v?h?n nauratti t?m? asia; nauratti se, ett? tuo lapsukainen, jota viel? ihan ?skett?in oli pit?nyt torua ja k?ske?, nyt n?ytti kokonaan unohtaneen vanhat v?lit, puhui kovalla ja nauravalla ??nell? kaikellaisista toverien kepposista ja omista virkatoimistaan, naputteli niinkuin ainakin mies, tupakin hiveni? pois paperossin kannasta, pisti paperossin hampaittensa v?liin, alkoi sit? silm?t rypyss? sytytell? mutta jatkoi samassa hampaat yhteen litistettyin? puhettansa niinkauan kunnes tulitikku ehti sammua, raapaistakseen sitten muka hermostuneesti tulen toiseen tulitikkuun.

Uunolla ei ollut "virkavapautta" muuta kuin kaksi viikkoa, -- mutta t?m?kin oli h?nelle vaan lis?syy puhua kovalla ??nell? ja olla tyytyv?inen. H?n aikoi k?ytt?? tuon lyhyen ajan sit? hupaisemmin, laski tarkkaan kuinka monta p?iv?? menee menomatkaan, kuinka monta paluumatkaan ja kuinka monta p?iv?? saa siell? oleskella. H?n veti esiin matkailija-kirjasen, aikatauluvihon junankulkuja varten, -- tietysti ne kaikki h?nell? olivat, -- toimitteli, suunnitteli, ja kaikki oli h?nell? kohta valmiina ja selv?n?.

-- Milloins my? sitt' m?nn??n? -- sanoi h?n; tietysti h?n oli jo ehtinyt omistaa viipurilaisen murteenkin.

-- Perjantaina, -- sanoi Henrik ehdottelevasti ja ep?varmasti. Uuno sanoi: Jaha, jaha! -- Ja kohta oli Uunolla kaikki j?rjestettyn? niin, ett? juuri perjantaina eik? min??n muuna p?iv?n? olisi en?? ollut mahdollistakaan l?hte?. Sormet tulivat avuksi: Kahdeksan p?iv?? h?nelle j?? siell?-oloa varten, lukien maanantaista, jolloin he saapuvat perille. Ja hyr?illen ja tavoitellen matalimpia basso-??nej? h?n menn? pyyhk?si kaupungille asioilleen niin ett? ovet vaan paukahtelivat h?nen j?ljess??n.

Vasta perjantai-aamuna, kolmannen luokan vaunussa he varsinaisesti tapasivat toisensa. Kun he istahtivat vastakkain veti Uuno viimeisess? hetkess? entisell? nopealla ja meluavalla tavallaan Henriki? mukaansa ikkuna-aukkoon ja osoittaen asemasillalla k?velev?? kevytmielisen n?k?ist? lettiniekka-neiti? sanoi:

-- Kasso tuota kui se on sorja, -- voi, voi, kui se on sorja!

-- Tycker du v?rkligen att den d?r ?r vacker? -- sanoi Henrik. Ja se, ett? h?n k?ytti heid?n vanhaa ?idinkielt?ns?, jolla he vaan joskus vaihtoivat kaikkein sis?llisimpi? ja ihan kotoisia asioita, vaikutti ett? Uuno heti paikalla herkesi kurottamasta ulos, j?tti ikkunan, istui Henriki? vastap??t? ja junan l?htiess? liikkeelle he ensi kerran katsahtivat toisiansa silmiin.

Juna alkoi vauhdin lis??ntyess? meluta niin, ettei heid?n tullut sill? kertaa mit??n syd?mmellisemp?? puhuttua. Ja niin Uuno veti taskustansa Suomettaren, jonka oli ostanut asemasillalta, pani tummareunaiset rillit nen?llens? -- sekin oli aivan uutta Henrikille -- ja alkoi suustansa ruuan j?tteit? mauskutellen lukea lehte?. Pian h?n oli l?yt?nyt mieleisens? palasen ja jo nauroi niin ett? vatsa hytkyi. Suomettaren Matti l?ylytteli P?iv?lehte?, joka silloin oli ?skett?in syntynyt, todistellen t?m?n viikinkil?isyytt?.

Kun Henrik ei nauranut sille paikalle, jota Uuno oli k?skenyt h?nen lukea, puisti Uunokin naurun kasvoistansa, niinkuin olisi sanonut: "no, leikit pois," ja rupesi ?kki? hyvin toimeliaan n?k?isen? ja junamelun t?hden sangen kovalla ??nell? puhumaan aijotusta rannikkoradasta. H?n osoitti Henrikin mielest? sangen suuria tietoja t?m?n rataehdotuksen vaiheista eri valtiop?ivill?, viel?p? osasi tehd? selkoa erityisist? teknillisist? seikoista, jotka koskivat rautateiden rakentamista yleens?. Mutta lopultakin h?n kiertyi takasin fenomaniaan ja rupesi taas puhumaan naurunsekaisesti. Sveesit olivat h?nen mielest??n iskeneet kirveens? kiveen. He toivoivat rannikkorataa oman ruotsalaisen v?est?ns? hyv?ksi "fr?n Pyttissk?r tili Hang?udd och tv? mil upp?t land," -- sanoi Uuno tutkien Henrikin silmist? oliko t?m? sukkeluus h?nelle ehk? uusi.

-- Kuules, -- sanoi h?n: -- fr?n Pyttissk?r tili Hang? -- --

-- Kyll? min? olen sen kuullut, -- sanoi Henrik.

-- Mutta he erehtyv?t suuresti, -- sanoi Uuno; -- kulkuneuvojen edistys noilla seuduilla, joilla t?h?n asti ei ole ollut mit??n erityist? merkityst? tai vetovoimaa sis?maasta p?in, vaikuttaa, ett? niihin nyt rupeaa tulvaamaan suomalaista ty?v?ke? ja liikemiehi?, se on: juna viepi l?pi sen maan suomalaisvirran, joka huhtoo viikinkien viimeisetkin j?ljet puhtaiksi, he -- he!

Henrik sanoi k?yneens? kerran Kirkkonummella ja Siuntiossa ja ett? ne paikat olivat hyvin h?nt? miellytt?neet, ett? siell? oli ollut hyvin kauniita ja vaihtelevia kumpuja, mainiosti viljeltyj? maita ja jokaisella m?kill?kin oli oma pikku puutarhansa, pihalla suuret vaahterat tai pihlajat, istutettuina aivan vaan kauneuden nimess?, -- mihin suomalaiset ani harvoin panivat mit??n arvoa. Ja yleens? tuntui kehittyneemm?lt?.

Silloin Uuno, aivan kuin olisi ollut vanha mies, naputtaen v?itteens? vakuudeksi etusormen kynnell? johonkin penkkipuuhun, sanoi:

Ja sin? saat n?hd?, ett? viel? ne paikat kerran kaikki muuttuvat umpi suomalaisiksi.

Henrik ei sanonut t?h?n mit??n, mutta juuri sen vaitiolon Uuno ottikin vastav?itteeksi. H?n muuttui totiseksi ja vihasen n?k?iseksi, lakkasi k?ytt?m?st? viipurilaista murretta ja -- aivan kuin puolustaakseen itse??n -- alkoi kiivaasti soimata ruotsinmielisi?, p??tt?en siihen, ett? parasta olisi kuin kaikki pantaisiin laivaan ja l?hetett?isiin meren yli, "sittep?h?n p??sisiv?t em?maansa helmaan". H?n sanoi "em?maansa" erityisen suurella inholla.

Mutta Henrik ei sittenk??n sanonut mit??n, sill? h?nen vaitiolemisensa v?itti juuri sit?, mit? h?n tarkoitti, ja mik? olisi ollut ep?mukava sanoihin pukea. H?n tarkoitti ett? mammahan oli ruotsalainen, ett? he, -- ainakin Johannes ja Henrik, -- olivat lapsuudessaan k?ytt?neet vaan ruotsia ja viel?kin sit? k?yttiv?t l?heisimmiss? veljessuhteissaan. Uuno tunsi, ett? Henrik vaitiolollaan t?t? tarkoitti ja vetosi heid?n kotioloihinsa ja sis?llisiin tunteihinsa. Ja kun nyt Uuno sittenkin jatkoi ruotsalaisten murjomista, kiihtyi ja suuttui h?n itse niin ett? suupielet kalpenivat ja v?r?hteliv?t. Piti senvuoksi vaijeta ja jatkaa sanomalehden lukemista.

Veljesten v?liin tuli n?in jotakin ep?sointua, ja he olivat pitk?n aikaa puhumatta mit??n toisilleen.

Ennen muinoin oli kotona joskus naurettu alaik?iselle Uunolle, kun t?m? oli selitt?nyt olevansa punanen fenomaani, ja todella osoittanut sen sill?, ettei h?nelt? ollut kukaan pitkiin aikoihin saanut ruotsin sanaa suusta. Olipa ne kotolaiset taikka vieraat, jotka h?nt? ruotsiksi puhuttelivat, h?n vastasi aina suomeksi. Ja siksi h?nest? joskus sanottiin "meid?n fenomaani". -- Mutta kuka olisi luullut, ett? h?n jatkoi samaan suuntaan viel? nytkin p??sty??n itsen?iseksi ja ruvettuaan el?m??n omaa el?m??ns?!

Henrik tuli yh? enemm?n uteliaaksi Uunon suhteen ja mietti h?nen el?m??ns?, vaikka he ulkonaisesti olivatkin riitaantuneet. Muistellen Uunon lapsuutta ja heid?n leikkej?ns? Henriki? rupesi salaa naurattamaan, ett? Uuno siin? oli h?nelle suutuksissa. Ja saadakseen v?lin entiselleen Henrik nyt teki h?nelle my?nnytyksen.

-- No, no, -- sanoi h?n, kun Uuno pani sanomalehden penkille, -- voihan sinulla sent??n olla jotain oikeinkin. Onhan t?m? Suomenmaa.

-- Laivaan ne pit?isi kaikki, ja Ruotsiin! -- jatkoi Uuno, mutta my?nnytyksen johdosta ihan jo leppyneell? ??nell?. -- Mit? ihmeit? ne t??ll? tekev?t, jos ei heille suomi kelpaa! Mokomatkin herrat! Heh! -- Mutta huomattuaan v?hitellen j?lleen kiivastuvansa h?n pys?htyi ja rupesi puhumaan muusta.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet