Read Ebook: Vaimoni ja minä eli Harry Hendersonin elämäkerta by Stowe Harriet Beecher Sandelin Hj Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 1767 lines and 79472 words, and 36 pages

ai'on alkaa portaiden alimmaiselta kapulalta. Aina ko'en s?ilytt?? omantuntoni puhtaana ja autan aina mielell?ni oikeata asiata, miss? vaan voin".

Tunsin hyvin ett? enoni kosketti viel? kirvelev??n haavaan; tahallani en ollut h?nt? ymm?rt?vin?ni, vaan vastasin:

"H?nt?k??n minun ei tarvitse etsi? -- ?itini -- --".

"Niin, niin todella", keskeytti enoni. "Kiit? Jumalaa ett? sinulla on sellainen ?iti; mutta, Harry, h?nt? et sin? taida vied? mukanasi. H?n on, niin sanoakseni, juurtunut t??ll?, h?n on kasvanut kiini t?lle paikalle, jossa kaikki h?nen muistonsa ovat, sent?hden h?nt? ei voi muuttaa toiseen maanlajiin. Sit? paitsi, Harry, katsahda h?nen el?m?ns? kelloon; lue sen napsahdukset -- viisi seitsem?tt?, kuusi seitsem?tt?, seitsem?n seitsem?tt? -- aika yh? vaan vierii eteenp?in, ei se koskaan seiso hiljaa! H?nen hapsinsa ovat jo valkoiset, v?hitellen haihtuu h?n pois, muuttaa toiseen maailmaan -- -- suokoon Jumala ett? min? p??sisin sinne edelt?p?in, Harry!" lis?si h?n liikutettuna.

"Ja min? my?s", lis?sin innostuneena, "h?nett? en voisi el??!"

"T?m? kaikki on kyll? hyvin", sanoin min?; "mutta luultavasti j??n min? naimattomaksi. Jos joskus tapaan naisen, joka on ?itini kaltainen, niin -- silloin en tied? kuinka k?visi. Mutta ajat eiv?t en??n ole samat kuin ennen; nykyajan naiset haluavat ainoastaan komeutta, arvoa ja rikkautta. Nykyaikaan ei l?ydy en??n sellaisia naisia, kuin enon nuoruuden aikana l?ytyi".

"Set? kulta, siihen kyll? viel? on aikaa", sanoin min?. "Jos vaimo minulle on suotu, niin kyll? sen l?yd?n, p??sty?ni omaan leip??ni".

"El?, Harryseni, odota kunnes rikastut. Hanki itsellesi uskollinen ja reipas tytt?nen, joka sinut ottaisi, vaikka oletkin k?yh?; niin sinunkin vanhempasi tekiv?t, ja ken oli onnellisempi ja iloisempi kuin he! Niinp? teki Polly-t?tisi ja min?kin, ja emmep? ole koskaan sit? katuneet, sill? vaikkapa kaikkea muuta katuukin, niin ei nuorena naimista tarvitse koskaan katua. Aina l?ytyi kourallinen jauhoa vakkasessa ja v?h?n ?ljy? astiassa; ja jos se polku, jota me olemme kulkeneet, on k?yhyyden polku, niin voinpa vakuuttaa, ett? k?yhyys on varsin suloinen".

"Niin!" sanoin katkerasti. "Eno puhuu entisest? kultaisesta aikakaudesta. Nykyajan naiset ovat hemmiteltyj? muotinukkeja vaan. Kaikki mit? he toivovat on: mukavuutta, loistoa, komeutta ja yl?llisyytt? ja he eiv?t pid? laisinkaan v?li? kenen kautta he sen saavuttavat; toinen mies on yht?hyv?, kuin toinenkin, kunhan vaan on rikas".

Samalla ajoimme pienen kaupungin katua pitkin ja pys?hdyimme Jaakko-enon talon eteen, jossa ?itini seisoi ovella hymyillen, meit? vastaan ottamassa.

Min? katselin h?nen hopeakarvaisia hiuksiansa, jotka kuun vaalean renkaan tavoin ymp?r?iv?t h?nen p??ns?, ja rukoilin syd?mess?ni, ett? taivahinen soisi h?nelle viel? pitk?? ik??, minun ilokseni.

KYMMENES LUKU.

Karolina serkkuni.

"Sinun t?ytyy nyt menn? tervehtim??n Karolina serkkuasi", sanoi ?itini, kotiintuloni j?lkeisen? p?iv?n?; "etp? voi arvata kuinka siev?ksi h?n on kasvanut".

"H?n on oikea malli kaikille tyt?ille", sanoi Jaakko-eno; "h?n on tytt?, joka saattaa tehd? paljonkin el?m?n sulostamiseksi".

"H?n on eritt?in s??st?v?inen ja taitava perheenem?nt?", sanoi Polly-t?tini; "h?n on malli perheen em?nnillekin".

Kun Polly-t?ti sanoi jostakin tyt?st?, ett? h?n kelpaisi malliksi perheen-em?nnille, oli tuo lause saman arvoinen kuin tohtori-diplomi miehelle, ehk?p? v?h?n enemm?nkin, sill? Polly-t?ti punnitsi aina tarkoin sanansa eik? sanonut mit??n ainoastaan "tavan vuoksi", itse asiaa ensin arvostelematta.

Ylioppilaana ollessani tapasin Karolinan ani harvoin, ja viime kerran kotona ollessani oli h?n pois kotoansa. Eip? siis ihme jos suuresti h?mm?styin, kun seuraavana pyh?n? kirkossa n?in Karolinan seisovan lehterill?, muiden laulavien naisien joukossa, kirkkaassa p?iv?n valossa, joka pyh?n? valona ymp?r?i koko h?nen olentonsa. Min? hieroin silmi?ni, sill? h?mm?styin suuresti, kun n?in edess?ni t?ydellisen kaunottaren, aivan omituista laatua, joka n?ytti pysyv?n muuttumattomana kauemmin kuin Uuden Englannin naisien kauneus yleens?. Min? n?in edess?ni p??n ja vartalon Venus'en muotoiset, ruumiin soman ja t?ytel?isen ja poskilla hehkuvan punan, joka ilmoitti terveytt? ja voimaa l?ytyv?n tuossa ruumiissa ja joka antoi suuremman loisteen noille silmille, joita aina olin ihaellut, jo silloinkin kun ei Karolina mielest?ni ollut laisinkaan kaunis. H?nen luonnollista kauneuttansa kohoitti viel? tuo syntyper?inen taito, joka muutamilla naisilla on aistintapaisena omituisuutena, pukeutua ulkomuotonsa mukaisesti. H?nen puvussansa ei l?ytynyt mit??n liikanaista koristetta, eik? mit??n silm??npist?v??, niinkuin useilla maaseudun kaunottareilla on; p?invastoin oli h?n varsin yksinkertaisesti puettuna, mutta h?nen pukunsa soveltui niin t?ydellisesti h?nen ulkomuotoonsa, ett? se osoitti h?nell? l?ytyv?n t?ydellisen "pukeuma-taidon".

Eno Ebenezer Simmons asui noin kaksi englantilaista penikulmaa kotoani; ja mainittuna iltana, teen juotuamme, sanoin ?idilleni, ett? ai'on menn? enoni luo, Karolinaa tervehtim??n. Min? kyll? huomasin, ett? kotolaiseni mielell?ns?kin n?kiv?t minun l?htev?n t?llaiselle matkalle; ja, rupesinpa aavistamaan, ett? heid?n ajatuksensa kulkivat samaa suuntaa kuin tavallisesti maalla, kun nuori mies, palatessansa yliopistosta seppel?idyll? otsalla, tapaa nuoren neidon, joka on seudun kaunotar ja naisellisen t?ydellisyyden malli. Eih?n heill? ole muuta teht?v??, miettiv?t he, kuin rakastua toisihinsa ja p??tt?? yhdess? kiivet? "vaivaloisuuden vastam?ke?" yl?s. Otaksun ett'eiv?t kielikellot syntym?kyl?ss?ni voineet keksi? muuta sopivampaa ja mahdollisempaa keinoa p??tt?? meid?nk??n tulevaisuudestamme.

Mutta -- samahan se on, jos min? sanon sen nyt heti tahi vasta my?hemmin, me emme laisinkaan rakastuneet toisihimme, ehk? olimmekin parhaimmat yst?v?t, mit? saattaa olla ja vaikkapa olin yht? paljon enoni luona kuin kotonani, joten olimme alituisesti toistemme seurassa -- ja tilaisuutta rakastumiseen siis ei puuttunut. Mutta suhteemme oli vakava ja tyyni, kuin jos olisimme olleet sisarukset.

T?t? voimaa -- mik? se lieneekin -- ei Karolinalla ollut laisinkaan. P?invastoin kohteli h?n miehisi? ihailijoitansa varsin kylm?kiskoisesti, v?liin melkeen ep?kohteliaastikin. Jo heti ensi hetkest? oli Karolina ollut minua kohtaan yst?v?llinen, lempe?, kohtelias ja vilpit?in, sek? puhellut kanssani niin suoraan ja ilman mink??nlaista liikatunteellisuutta, ett? kaikki perusteet todelliseen rakastumiseen tykk?n??n meilt? puuttuivat. Viimeisen? iltana ennen Europaan l?ht??ni olin h?nen seurassansa ja h?n antoi minulle j??hyv?islahjaksi er??n taidokkaasti neulotun matkalaukun, jossa l?ytyi eri kotelo kullekin esineelle, joita nuori mies mahdollisesti voipi tarvita matkoillansa.

"Tahtoisinpa mielell?ni seurata kanssasi", sanoi h?n innolla ja el?vyydell?, joka suuresti poikkesi h?nen tavallisesta tyyneydest?ns?.

"Tahtoisinpa min?kin, ett? voisit seurata kanssani", sanoin liikutettuna osaksi tuolta luonnolliselta viehkeydelt?, joka valtaa nuoren miehen, h?nen l?htiess?ns? pois kotoisen lieden luota ulos maailman myrskyyn ja osaksi tuolta harvinaiselta hohteelta, joka ilmaui Karolinan kasvoissa h?nen puhuessansa; ja liikutettuna lis?sin min?, hell?sti suudellen h?nen k?tt?ns?: "oi Karolina, miksi emme t?t? ennen ajatelleet!"

"No, no, Harry! ?l? mill??n muotoa k?y herkk?tuntoiseksi", vastasi h?n nopeasti ja veti pois k?tens?. "Sanoillani en totisesti tarkoittanut muuta, kuin ett? tahtoisin olla mies, niinkuin sin?, ja ett? saisin, laukku sel?ss? ja keppi k?dess?, l?hte? ulos avaraan maailmaan. Miksi ei minua luotu mieheksi?"

"Sin?k? Karolina?" sanoin min?; "sin? ihanuudellasi ja nerollasi toivot olevasi mies! Mielest?ni pit?isi sinun oleman tyytyv?inen naisen osaan el?m?ss?".

"Naisen osa el?m?ss?! mimmoinenkas se on, jos saan kysy?? Ehk? istua k?det ristiss? katsellen maailman menoa -- olla nollana, joka sallii hyv?in yst?v?in aika-v?lin parjata itse?ns? ja antaa heid?n uskoa, ett? me todellisella tyytyv?isyydell? loistamme nais-maailmassa".

"Mutta tied?th?n, Karolina", sanoin min?, "ett? naisella on toinenkin toimi el?m?ss?, -- kumminkin niin somalla naisella, kuin sin? olet".

"Luulokas narri!" huudahdin min?.

"Seh?n on nuorissa miehiss? t??ll? yleinen luulo, ett? kaikki naima-ik??n tulleet naiset t?ll? seudulla l?ytyv?t ainoastaan sent?hden, ett? heill? olisi suurempi joukko valita. Jos en inhoaisi jo ajatellakin avioa heid?n kanssansa, niin tekisip? mieleni antaa jonkun heist? kosia, ainoastaan saadakseni sanoa heille, kuinka luuloittelevia he ovat. Mutta sinut, Harry, sinut olen aina eroittanut tuosta mies-parvesta, syyst? ett? olet minun serkkuni ja ett? ajattelen sinua ainoastaan niinkuin velje?ni".

"Mutta, Karolina, sin? et saa olla liian idealistinen; et saa vaatia liian paljon miehilt?".

"Kuitenkin, serkkuni", sanoin min?, "vaikkapa me miehet olemmekin ansaitsemattomat syntiset, taivutte te naiset toki joskus armeliaisuudesta ottamaan jonkun meist?".

"Mutta sin? sen voitit?"

"Oletko koskaan puhunut is?si kanssa tunteistasi?"

"Mit?p? min? siit? hy?tyisin? Maailmassa l?ytyy ihmisi?, jotka eiv?t laisinkaan voi ymm?rt?? toisiansa, ja jos min? is?ni kanssa haastelisin tunteiden maailmasta, niin emme ymm?rt?isi toisiamme enemm?n kuin jos puhuisimme vieraita kieli?. Is?ni kunnioittaa k?yt?nn?llist? kyky?ni, uutteruuttani ja taitavuuttani toimissa; joissakuissa aate-piireiss? olemme sent?hden sangen yksimieliset. H?nen mielest?ns? tein toki varsin tyhm?sti, kun en suostunut tuohon avioliittoon, ja h?n ei voi ymm?rt?? muuta, kuin ett? olen v?h?n kierop?inen; mutta h?n ei virka mit??n. H?nen mielest?ns? olen laskenut k?sist?ni ainoan tilaisuuden p??st? edulliseen avio-liittoon; mutta kun olen suureksi avuksi kotonakin, on h?n jo unhottamaisillansa koko asian. Varmaankin kaikki yst?v?ni nyt surkuttelevat salaa hulluuttani; jos min? sit?vastoin olisin avioon suostunut, niin kaikki ylist?isiv?t ja kiittelisiv?t minua. Eik?p? kuitenkin ole paljon rehellisemp??, viisaampaa ja tosi-naisellisempaa, jos min? itse raivaan tieni el?m?ss? ja itse valmistan itsen?isyyteni, niinkuin sin? aiot tehd?? Eip? todellakaan ole kunniallista ja oikein, antautua asemaan, jossa emme voi t?ytt?? mit? meilt? p??asiallisesti vaaditaan, kun samalla ehk? est?mme siit? jonkun toisen, joka on sopivampi sill? paikalla kuin me. Hylj?tty kosijani on jo kyllin onnellinen; h?n on valinnut itsellens? vaimon, joka h?nt? jumaloitsee, ja jonka pit?isi olla kiitollinen minulle, ett'en pit?nyt kosijatani kiini sanoistansa".

"Mutta Karolina, joskus tulee tuo valittu, onnen m??r??m? ritarisi".

"Ja vapauttaa onnettoman hovineidon!" sanoi h?n nauraen. "Tulkoonpa vaan. Mutta, totta puhuen, serkkuni, ette te miehet tunne naisia. Sanotaan ett? syntyy paljon enemm?n naisia kuin miehi?; mutta ei t?m? tapahdu sent?hden, ett? teill? olisi pitempi rivi, joiden joukosta saisitte valikoida, eip? senk??n t?hden, ett? kukin leskimies saisi oitis t?ytt?? vajavaisuuden, -- ei, vaan sen tarkoituksena on, ett? joillakuilla naisilla pit?? oleman vaikutus-piiri muuallakin maailmassa, kuin koti-lieden ymp?rill?. Tosin kyll? avio on korkein, parain pyritt?v? maailmassa; ja kun t?ytynee otaksua ett? yhteiskunnan asetukset ja s??nn?t ovat enemmist?lle laaditut, niin emmeh?n me, eroavaisuudet, saane nureksia jos niiss? l?ytyy monta kohtaa, jotka meille ovat vastenmieliset. Minun tositukseni on kuitenkin ett? l?ytyy toiminta ja eri teht?v? sill?kin, joka ei voi, tahi joka ei tahdo menn? avio-liittoon".

"Aivan p?invastoin saarnasi ?sken juuri Jaakko-eno, nimitt?in ett'ei kukaan mies saata t?ydellisesti muodostua ilman vaimoa".

"Mutta todellista avio-onneahan meid?n on etsiminen", muistutin min?.

"Niinp? niin, sinun sit? kyll? kannattaa etsi?, sinun, jolle synnynn?lt?si jo on annettu oikeus hakea ja valita", vastasi h?n. "Mit? minuun tulee, jonka t?ytyy odottaa siksi, kuin tuo valittu minut l?yt??, niin on mahdollisuuskin l?yt?? todellinen avio-onni niin ep?tietoinen ett'ei siit? ole puhumistakaan. Voinhan kyll? esimerkiksi saada peri? jonkun suuren omaisuuden ja kuolla miljonain omistajana, eih?n se ole perin mahdotointa, onhan se tapahtunut monelle muullekin, joka on yht? v?h?n sit? odottanut kuin min?kin; mutta eik? olisi varsin hullua ruveta perustamaan laskujansa tuollaiselle mahdollisuuden perusteelle? Ja kuitenkin on kaikki, mit? minun puolestani on tehty, tehty ainoastaan siin? tarkoituksessa, ett? joutuisin naimisiin. Er??n? p?iv?n? menin Jaakko-sed?n luo ja koetin saada h?net suostumaan esitykseeni saada lukea itseni l??k?riksi, voidakseni t?t? virkaa oikein toimittaa; mutta en voinut saada h?nt? arvostelemaan esityst?ni asian vakavammalta puolelta enk? uskomaan, ett? todella tarkoitin mit? puhuin. H?n luuli, ett? keinottelin valtion turvallisuutta vastaan, kun ai'on omin p?in tulla toimeen".

"Vaativaiseksi! Miksi sin? k?yt?t tuota sanaa, vaikka tied?t, ett'en min? vaadi mit??n? Min? en ole ideelli, olen ainoastaan individuelli; minun t?ytyy sisimm?ss?ni tuntea vastustamatoin voima, joka kiinitt?? minut siihen mieheen, joka mahdollisesti voisi kelvata puolisokseni; tuollaista tunnetta ei se mies, josta olen puhunut, voinut syd?mess?ni her?tt??, vaikk'ei minulla ollut mit??n muistuttamista h?nen personaansa vastaan; mutta oitis, kun vaan ajattelin itse?ni h?nen vaimonansa, k?vi h?n varsin inhoittavaksi silmiss?ni. Min? en varmaankaan ole luotu avio-liittoon sopivaksi. Ja kuitenkin t?ytyy minulla olla jotakin omaa; minulla pit?? oleman perus-aate, jonka tahdon toteuttaa; en voi tulla toimeen ilman omaa kotia ja omia varojani, joita saan k?ytt?? mielt?ni my?ten; mutta kaikki n?kyy olevan ainoastaan esteen? aikeilleni. Kun mies tarvitsee kasvatusta, on h?nell? tarjona yliopisto, rikkailla varastoilla, joissa h?n saapi, suuritta kustannuksitta, opetusta kaikissa aineissa. Meill? naisilla ei ole mit??n tuollaisia oppi-laitoksia ja ne koulutkin, jotka naisille l?ytyv?t, ovat nykyisess? tilassansa paljoa k?yhemm?t, kuin ne, joissa nuorukaiset saavat ensi opetuksen, ja kustannukset niiss? ovat toista vertaa suuremmat. Ja kun kysyn professorilta, tahtooko h?n antaa minulle erityist? opetusta kotonansa, lausuu h?n pari kohteliasta lausetta ja antaa minun menn? menojani, ajatellen, ett? olen narrimainen, puolihassu tytt?-parka, tahi joku onnetoin kalastaja naimavesiss?. H?n luulee ett'ei maksa vaivaa opettaa minua, sill? varmaankin juoksisin ensimm?isen per??n, joka vaan minua viittaisi, ja j?tt?isin opin siksens?. T?llaista luuloisuutta en todellakaan voi k?rsi?".

"Rauhoitu, Karolina; n?etsen, nuot vanhat professorit ovat itse onnellisia aviomiehi?, ja siit? syyst? jumaloitsevat he naisia; senp?t?hden eiv?t voi ymm?rt?? miten voipi l?yty? naisia, jotka eiv?t halua heid?n paratiisiinsa".

"Mutta eth?n moittine Luojan t?it?, Karolina?"

"Enp? juuri; en moiti Luojaa, joka minut naiseksi loi, en edes syd?meni salaisimmassa kolkassakaan -- enk? my?sk??n tahdo olla ep?-naisellinen. En tahtoisi, jospa voisinkin, Georges Sand'in tapaan, pukeutua miehen pukuun ja el?? kuin mies. Tuollainen naisen k?yt?s on minusta varsin vastenmielist?; kuitenkin tahtoisin yhteiskunnan la'it ja tavat niin paljon lievennetyiksi, ett? ne sallisivat naisen, joka ei tahdo menn? naimisiin, itse hankkia muista riippumattoman toimeen-tulon maailmassa. Sitten ei avio-liittoa en??n pidett?isi ainoastaan jonakuna toimeen-tulon v?likappaleena. Itse luonto jo on tehnyt tilamme vaivaloiseksi, senp?t?hden pit?isi lakien ja yhteiskunnallisien asetuksien kokea meit? yll?pit??, laajentaa vaikutus-alaamme ja innostuttaa pyrinn?it?mme, juuri sent?hden, ett? me, ollen heikompi osa ihmiskunnasta, sit? tarvitsemme".

"Karolina", kysyin min?, "mit? sin? olisit pyyt?nyt, jos sinulle olisi luvattu kaikki mit? haluat?"

"Ensiksikin aivan samanlaisen kasvatuksen, kuin veljeni ovat saaneet, sill? olen jo kyll?stynyt tuohon puoli-sivistykseen. Luonteeni on sit? laatua, ett? aina tahdon perin pohjin tuta asian, johon kerran ryhdyn ja tarkka kuin olen, tahdon aina toimittaa asian niin hyvin kuin sen voi toimittaa. Min? en tarvitse mielistelemist? luonnollisesta taitamattomuudestani, enk? armahtelemista hitaasta ty?st?ni, sent?hden ett? min? olen nainen. Saatuani perinpohjaisen, yleisen kasvatuksen, tahtoisin jatkaa oppiani erityis-tietojen hankkimisella. Minulla on suuri halu l??k?rin virkaan, luonnollinen taipumus sairaiden hoitamiseen, ja nyt jo tulee ihmisi? likelt? ja kaukaa kysym??n neuvojani ja pyyt?m??n apuani sairaiden hoitamisessa. En ep?ile sent?hden, ett'en t?ss? virassa voisi toimittaa paljon hyv??, ja varma olen, ett? itse olisin varsin onnellinen, kun saisin oman soman kodin ja toiminnan, joka minua tyydytt?isi; mutta puoli oppineena en tahdo antautua t?lle alalle, vaan tahdon toimittaa teht?v?ni yht? hyvin, kuin mieskin, tahtoisin saada saman palkan, enk? huolisi ottaa muuta, kuin mink? rehellisesti olen ansainnut".

"Mutta, Karolina, miehell? on paljon ja ankaraa ty?t?".

"Eik? minulla muka sit? olekaan? Etk? luule, ett? suuren talouden ja karjan hoitaminen, ett? huolenpito kaikista is?ni kotoisista toimista on ankaraa ty?t?? Monta ty?t? saan itse toimittaa, kun en tyydy kenenk??n muun ty?h?n, ja t?m? on sit? ik?v?mp??, kun se est?? kaiken hengellisen sivistyksen edistymist?".

"Mutta eik? is?si antaisi sinun tyydytt?? lukuhaluasi?"

"Is?ni riippuu ankarasti kiini vanhoissa tuumissansa ja vastustaa kaikkia muutoksia. Min? olen anonut h?nelt? lupaa ruveta lukemaan, siten tullakseni kelvolliseksi johonkuhun arvolliseen toimeen; mutta h?n on j?rk?ht?m?t?in. H?n vaan sanoo, ett? min? tied?n paljon enemm?n, kuin useammat muut naiset ja enemm?n kuin itse tarvitsenkaan, ja ett'ei h?n voi tulla minutta toimeen. Kun veljeni joutuvat yhdenkolmatta vuoden ik??n, ei h?n en??n voi heilt? vaatia mit??n; heid?n alaik?isyytens? p??ttyy m??r?tyll? ajalla, -- minun ei koskaan".

Me k?velimme kuutamossa edestakaisin puiden varjossa, talon edustalla. ?kki? pys?htyi Karolina.

"Harry", sanoi h?n, "jos sin? onnistut, jos sinusta, niinkuin min? toivon, tulee suuri, etev? kirjailija -- puhu silloin vaitiolevien puolesta, puhu meid?n puolestamme, joiden el?m? hiljaisuudessa ja sorrettuna kuihtuu, palaa ja muuttuu tuhaksi".

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet