Read Ebook: Vaimoni ja minä eli Harry Hendersonin elämäkerta by Stowe Harriet Beecher Sandelin Hj Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 1767 lines and 79472 words, and 36 pages

"Harry", sanoi h?n, "jos sin? onnistut, jos sinusta, niinkuin min? toivon, tulee suuri, etev? kirjailija -- puhu silloin vaitiolevien puolesta, puhu meid?n puolestamme, joiden el?m? hiljaisuudessa ja sorrettuna kuihtuu, palaa ja muuttuu tuhaksi".

"Sen tahdon tehd?", sanoin min?.

"Kirjoitathan minulle? Min? iloitsen saadessani sinun kauttasi kuulla jotakin maailmasta, ja riemuitsen my?s sinun menestyksest?si".

"Karolina, etk? ole koskaan puhellut syd?mesi salaisuuksista ?itini kanssa?"

"En; min? olen liian ujo sit? tekem??n, ja sit? paitsi tied?n, ett? tuollaisilla hellill?, lempivill? vaimoilla ja ?ideill?, kuin sinun ?itisi, on yksi ainoa l??ke kaikille meid?n suruillemme".

"P?invastoin luulen min?, ett? ?itini, jonka luonne on jalo ja vapaa kaikesta turhamaisuudesta, k?sitt?? asiat syvemm?lt?, kuin mit? pinnalta n?kyy. Varmaankin h?n ymm?rt?isi my?s sinunkin surusi ja ehk?p? h?n voisi vaikuttaa jotakin eduksesi. Kerro h?nelle samaa mit? olet minulle nyt sanonut".

"Tee se itse, jos niin haluat; sitten min? puhelen h?nen kanssansa, ehk? h?n tahtoo tehd? jotakin edukseni".

YHDESTOISTA LUKU.

Lis?? Karolina serkusta.

Seuraavana p?iv?n? puhelin Jaakko-enon kanssa Karolinan luku-halusta, ja sanoin, ett? meid?n jollakin tavalla pit?isi koettaman vapauttaa h?net nykyisest? ahtaasta piirist?ns?.

H?n katsahti minuun veitikkamaisesti ja sanoi: "Taivahinen kyll? raivaa tien niin kauneille tyt?ille, kuin Karolina on. H?n on nyt v?h?n levotoin ja on sent?hden saanut p??h?ns? noita nykyajan liian korkealle pyrkivi?, hulluja tuumia. Seikka on se, ett? meid?n pieni kuntamme on niin erill??n muista, ett'ei h?n varmaankaan l?yd? t??ll? ket??n sopivaa miest? itsellens?. Karolinan pit?isi p??st? ulos maailmaan, h?nen pit?isi ensi kes?n? l?hte? johonkin kylpylaitokseen, ett? ihmiset saisivat h?net n?hd?. Ei l?ydy monta, joilla on somempi muoto, kuin h?nell?, ja voimmepa olla varmat, ett? monen silm?t k??ntyv?t h?neen. Siten luulen h?nen pian p??sev?n asemaan, jonka luonto on h?nelle m??r?nnyt".

"Totta puhuen", sanoi enoni, taas veitikkamaisesti katsellen minua, "minun mielest?ni olisi Karolina varsin sopiva sinulle -- juuri sellaisen vaimon sin? tarvitset -- jalon ja nerokkaan, mutta samalla naisellisesti lemmitt?v?n. En tied? mit??n, joka est?isi sinut ottamasta h?nt?".

"Enp? todellakaan", vastasi Jaakko-eno, katsellen minua niin ihailevasti, ett? olisin voinut rakastua itseheni. "Minulla on omat mietteeni. Eip? h?n ole ollut tilaisuudessa n?hd? monta sinua etev?mp?? miest?".

"Mutta otaksukaa ett? h?n ei halua menn? naimisiin?"

Enoni hymyili ilkullisesti ja sanoi:

"Min? ep?ilen, ett? sellaisia naisia l?ytyy".

"Minusta n?hden", muistutin min?, "on Karolina luotu lukemaan eik? tavallisia nais-askareita toimittamaan, ja olenpa varma, ett? ainoastaan erinomainen, personallinen taipumus, hellyys, joka voittaisi kaikki muut tunteet, voisi tehd? koto-askareet h?nelle suloisiksi. H?nell? on varsin suuret vaatimukset ja vallan omituinen luonne; tuskinpa siis voitane toivoakaan, ett? h?n koskaan tapaa sellaisen, jota h?n oikein saattaa lempi?. Mielest?ni on tuo otaksuminen, ett'ei nainen kelpaa muuhun, kuin perheellisiin toimiin, vaikkapa h?nell? olisi mimmoiset luonnonlahjat tahansa, yht? suuri v??ryys meid?n sivistyneess? aikakaudessamme, kuin tuo tuhma tapa puolisivistyneiss? kansakunnissa, joka m??r?si, ett? pojan aina t?ytyi antautua is?ns? ammattiin, vaikk'ei h?nell? siihen olisi ollut laisinkaan halua eik? taipumusta. Varsin raskaalta tuntuisi, jos min? esimerkiksi olisin pakoitettu rupeamaan suutariksi, syyst? ett? is?ni olisi suutari".

"Mutta", sanoi enoni, "emmeh?n saata verrata n?it? toisihinsa. Vaimona ja ?itin? vaikuttaa kodissa, joka on naisen oikea vaikutuspiiri, on pyh? toiminta; -- korkeammalle nainen ei voi kohota. Senp?t?hden kukin nainen, joka antautuu muulle toimelle, on verrattomasti alhaisemmalla kannalla kuin nainen, joka pysyy kotoisissa toimissansa".

"No, no, en min? tahdo olla mik??n avio-v?litt?j?", sanoi enoni, ??nell?, joka ilmoitti pettynytt? toivoa, "mutta mielest?ni sopisitte sin? ja Karolina varsin hyvin toisillenne; ja olenpa varma, ett? sin?, jos vaan tahtoisit koettaa, pian karkoittaisit nuot uudet, oudot mietteet h?nen aivoistansa ja syd?mest?ns? ja anastaisit itse niiden sijan".

"Mutta jos min? jo olisin koettanut ja huomannut ett? se on turhaa?"

"Eth?n liene saanut rukkasia h?nelt??" kysyi Jaakko-eno, h?mm?styen.

"En suinkaan", vastasin min?, "Karolina on yksi n?it? naisia, joiden k?yt?s tykk?n??n est?? kaikki tuollaiset kokeet. Uskokaa minua, eno, jos h?n rakastaa minua yht? totisesti ja syd?mellisesti, kuin sisar velje??n, niin tekee h?n sen ainoastaan sent?hden, ett? min? olen v?ltt?nyt v??rin k?sitt?? h?nen jaloa yst?vyytt?ns? ja kaikkea sille perustuvaa luuloittelua. H?n on totinen yst?v?ni, kuni ylioppilastoveri, eik? tarvitse pelj?t? ett? t?m? tunne muuttuisi miksik??n hellemm?ksi. Mahdollisesti kyll? l?ytyy t?lle Dianalle joku Endymioni; mutta ei se ole Harry Henderson".

"Hm!" sanoi enoni. "Pahoinpa pelk??n vaan, ett? h?nest? tulee vanha-piika; ja t?ytyneth?n sin?kin my?nt??, ett? naimatoin nainen aina on kehkeym?t?in, ep?t?ydellinen olento".

"Eip? suuremmassa m??r?ss? kuin naimattomat miehetk??n", vastasin min?; "sill?, niinkuin tied?tte eno, on l?ytynyt monta miest?, joiden is?n-rakkaus on ollut paljoa suurempi kuin useimmilla avio-miehill?. Fenelon esimerkiksi, oli naimisessa koko ihmiskunnan kanssa ja kukin ihminen, jonka h?n tapasi, sai oitis lapsen sijan h?nen syd?mess?ns?. Samoinpa l?ytyy naimattomia naisiakin, hellemmill? ?idin tunteilla, kuin moni ?iti. Sellaisia naisia tapaamme noissa monissa laupeuden-siskojen yhti?iss?, joiden toimena on etsi? ja pelastaa onnettomia, hylj?tyit? lapsi-parkoja, joiden ?ideiksi he rupeavat. N?etten siis, eno, ett? l?ytyy luonteita, jotka eiv?t tarvitse avioa kehkeyty?ksens?; mutta ne ovat, tosi kyll?, varsin harvinaisia".

"Kaikki tuo voi olla varsin hyv?, mutta ainoastaan poikkeuksena; harmittaisipa se kuitenkin minua suuresti, jos niin pulska tytt?, kuin Karolina on, kuihtuisi pois vanhana piikana".

"Niinp? luulen min? k?yv?nkin", sanoin min?, "joll'ette te, eno, ojenna h?nelle k?tt?nne ja auta h?nt?, vapaasti seuraamaan sit? uraa jonka luonto itse h?nelle n?kyy m??r?nneen. Karolina ei koskaan l?hde itse miest? hankkimaan. Itse ajatuskin, ett? h?n n?yttelisi omaa kaunista itse?ns?, siin? ep?vakaisessa toivossa, ett? joku h?neen mieltyisi, olisi jo kyll?ksi karkoittamaan h?net kokonansa seura-el?m?st?. H?nen itsen?inen luonteensa vaatii h?nelle oman tien raivattavaksi ja h?nen on yht? tukalata, kuin nuoren miehenkin olla muista riippuvainen. H?n oppii kaikki erinomaisella helppoudella, h?n on suuresti huvitettu tieteellisist? tutkimuksista ja haluaa l??k?riksi, joka toimi onkin erinomaittain sopiva naisille, sill? siin? p??see naisen ?idinluonne ihanimmalla tavalla kehkeytym??n. Antakaa te, eno, h?nelle ensim?iset perusteet ja puhutelkaa sitten h?nen is??ns?, ett? h?n suostuisi valmistamaan Karolinalle tilaisuutta oppiansa jatkamaan".

"Totta kyll? on", sanoi enoni, "ett? Karolina on taitava sairaan-hoitaja; h?nell? on vahva ruumis ja suuri kest?v?isyys, rohkeutta ja ?ly? h?nelt? ei my?sk??n puutu ja erinomainen on h?nen taitonsa sairaita lohduttaa ja rauhoittaa. J?rki h?nell? samoin on ter?v?, sen olen huomannut h?nen muistutuksistansa moniaista kirjoista, joita h?n on minulta lainannut. Mutta kuitenkin on naisen l??k?riksi rupeaminen aina ollut mielest?ni niin narrimaista ja mahdotointakin, ett'en ole koskaan h?nt? siihen yllytt?nyt".

"Olkaa vakuutettu, enoni, ett? Karolina k?y vaan yh? vieh?tt?v?mm?ksi, kuta vapaammin ja enemm?n oman mielens? mukaan h?n saapi toimia sill? alalla, johon luonto n?kyy h?net m??r?nneen. Koettakaapa sulkea valkoinen, komea joutsen karjapihaan, ja pianpa k?y sen k?ynti ep?vakaiseksi, horjuvaksi, se kadottaa luonnollisen iloisuutensa ja kadottaapa vihdoin valkeat h?yhenens?kin; mutta laskekaapa se j?llens? luonnolliseen vapauteensa, niin pian on se yht? ihana ja kaunis kuin ennen. Nerokas, ihana nainen, jota joku korkea, jalo aate el?hytt??, ei koskaan vanhene; ei h?n koskaan lakastu. P?in vastoin k?y h?n ajan kuluessa yh? enemm?n vieh?tt?v?ksi, saadessansa vapaasti ja kokonansa antautua toimelle, joka h?nt? enin miellytt??, ja monesti pysyy h?nen ihanuutensa kauemmin muuttumattomana, kuin perhehuolista ja ?idillisist? velvollisuuksista v?syneen em?nn?n ja ?idin".

"No hyv?", sanoi eno, "jahkapa mietin tuota asiaa. Mutta eip? teid?n toki pit?isi noilla uusilla mietteill?nne noin ?kki? kumoaman meid?n, kuusikymmenvuotisien vakuutuksia. Koko nuoruutemme olemme uhranneet ahkeroimisiin vakaantuaksemme tuumissamme ja kun kerran niin pitk?lle olemme joutuneet tulee uusi sukupolvi ja kumoaa kaikki. Onpa todellakin ankaraa, ett? h?vit?tte rakennuksen, jota valmistaaksemme k?ytimme koko nuoruutemme, ett? h?vit?tte sen juuri nyt, kun me tarvitsisimme lepoa emmek? jaksa en??n rakentaa sit? uudestaan".

"Ja kuitenkin", muistutti eno, "on luonto m??r?nnyt eri piirit kummallekin sukupuolelle, lahjoittaen miehille voimaa ja saattaen naisen, heikkoutensa kautta, muista riippuvaiseksi".

"Suokaa eno, ett? lis??n pari sanaa; ennen maailman loppua opimme arvostelemaan naisia toisen mitan mukaan kuin t?h?n saakka, sill? nyt ajattelemme vaan: onko tuo nainen sopiva vaimoksemme tahi ei; ja samoin kuin nyt olemme vakuutetut siit?, ett? mies kyll? voipi naisettakin kehkeyty?, samoin kerran viel? pid?mme naisenkin kehkeytymisen miehen avutta varsin mahdollisena".

"Ihan pakanallisia mietteit?h?n sin? tuot esiin".

"Suokaa anteeksi", sanoin min?, "mutta luulenpa ett? Paavali tarkoittaa juuri samaa, sanoessansa ett? naimaton, joka pyhitt?ytyy korkeammalle hengelliselle el?m?lle on avioliitossa, avion puhtaimmassa, ihanteellisimmassa muodossa".

"Sin? seisot vaarallisilla perusteilla ja vajoat pian luostari el?m?n mahdottomuuksiin".

"Korkeat perusteet ovat aina vaaralliset", sanoin min?, "sill? niist? putoaa helposti rotkoihin ja pohjattomuuksiin. Mutta koska Luoja on rotkoja ja pohjattomuuksia laatinut, niin t?ytynee niit? tutkia perin pohjin, jospa usein olemmekin vaarassa taittaa oman niskamme. Hyv?h?n on kutakin asiaa t?hyst?? likelt? ja jatkaa tutkimuksiamme niin pitk?lle kuin vaan voimme".

"Tee niin sitten", sanoi enoni, "ja onnea vaan. Auringon vaunusta on laaja n?ky-ala. Nouse niihin, poikani; matka on todellakin hupaisa ja tekip? minunkin nuorempana mieleni yritt?m??n; mutta jos et tahdo tehd? samanlaista vaarallista h?r?npylly? kuin muinoin Pha?ton, niin muistele h?nen is?ns? neuvoja: 'Jos tahdot ohjata tulevaisuuden virkkuja varsoja, niin muista, ett?s s??st?t ruoskaa ja pid?t lujasti ohjaksista'."

"Mutta eno, loppup??tteen? kaikesta t?st?, tahdotteko auttaa Karolinaa?"

"Tahdonpa kyll?, ja teen sen rehellisesti, parhaan taitoni mukaan. Oitis kun sin? olet l?htenyt pois, tahdon menn? tyt?n luo puhelemaan asiasta".

"Matta muistakaa, eno, jos tahdotte saada h?net mieltym??n ehdotuksiinne, niin varokaa ennen kaikkia, ett'ette puhu liian paljon koru-sanoja, koristeita. Tutkikaa h?nt? tarkasti ja m??r?tk?? ala, jossa h?nen sopii vaikuttaa, juuri niinkuin teill? olisi nuori mies edess?nne. Siit? h?n varmaankin parahiten pit??. H?n on valmis ty?h?n ja ankariin tutkimuksiin; luonto on h?net varustanut taidolla ja halulla perin pohjin tutkimaan kutakin asiaa ja voittepa olla varma, ett? h?n tuottaa kunniata teid?n opetuksellenne".

"Mik? vahinko, ett'ei h?n ole mies!" huudahti eno, huo'aten.

"J?rjest?k??mme asiat ja suhteet niin t?ss? maailmassa, ett'emme en??n saa tilaisuutta huudahtaa naisesta, oi, mik? vahinko ett'ei h?n ole mies".

Sittemmin puhelin ?itini kanssa samasta asiasta ja kerroin h?nelle keskusteluni Karolinan kanssa.

Luulenpa ett? h?n syd?mens? sisimm?ss? oli Karolinan ja minun suhteen toivonut aivan samaa kuin Jaakko-eno. Karolina oli todellakin erinomainen tytt?, oikea t?htyl?inen t?ss? et?isess? maailman kolkassa. ?itini oli kyllin huomannut, ett? Karolinalla oli luja luonne ja erinomaiset luonnon lahjat, ehk? suurin osa Karolinan ajasta kului koti-puuhissa. Karolinan ja ?itini v?lill? oli tuo ??nett?myys aina vallinnut, joka on omituinen kahden herkk?-tuntoisen ujon ihmisen v?lill?. Karolina kunnioitti ?itini siveellist? voimaa niin suuresti ett? h?n melkeen pelk?si ?iti?ni ja Karolinan ter?v? j?rki teki ?itini hieman araksi.

L?ytyy henkil?it?, jotka eiv?t ymm?rr? toisiansa ilman tulkitta ja useasti saattaa vaimo uskoutua miehelle ja mies vaimolle paremmin kuin jollekin omasta sukupuolesta, sill? monesti tapahtuu ett'ei samansukuiset ymm?rr? toisiansa yht? hyvin kuin vastaiset sukupuolet. T?ss? tapauksessa olin min? metallilankana, joka johdatin my?t?tuntoisuuden s?hk?-kipin?t toisesta toiseen.

Luonnoltansa oli ?itini ujo ja kaino, ja niin herkk?tuntoinen, ett? veri nousi h?nen kasvoillensa, kun h?n minullekin selvitti mielipiteit?ns?; ja kuitenkin oli h?nen luonteensa tuota syv??, miettiv?? laatua, joka hiljaisuudessa punnitsee ja tuumii kutakin asiaa ja tulee siten aivan omantakeisiin loppu-p??telmiin. Kuinka usein eik? n?m?t syv?mietteiset naiset ole hiljaisuudessa tarkastelleet ja arvostelleet t?t? tohuisaa maailmaa, ehk'eiv?t he usein lausu p??telmi?ns?, arvostelujansa. ?idill?ni ei ollut mink??nlaisia turhia luuloja; h?n luki nykyajan luonteisfilosofisen koulun teoksia tyvenell? uteliaisuudella, tyysti miettien kutakin oivaa muistutusta ja tarkasti punniten kutakin uutta ko'etta, kutakin tosiasiain tutkimista. H?nen uskonnollinen vakuutuksensa oli niin luja, ett? h?n voi antautua n?ihin tutkimuksiin, yht? v?h?n pel?ten, ett? nykyajan tieteelliset keksinn?t voisivat h?nen uskontoansa h?irit?, kuin ett? aurinko lakkaisi loistamasta, t?hteintutkijain eri mielipiteiden t?hden.

"Min? olen my?skin aina ollut siit? mielest?, ett? kullakin ihmisell? on eri vaikutus-piirins? t?ss? maailmassa", sanoi ?itini, kuunnellessansa puhettani.

"Jospa Karolina olisi tuon tiet?nyt, niin h?n varmaankin olisi uskoutunut sinulle, armas ?itini; mutta nyt h?n pelk??, ett? sin? pit?isit h?nen tyytym?tt?myytens? onnehensa ja h?nen kokeensa, kohoutua sen yli, vallan jumalattomana".

"Kaukana siit?", sanoi ?itini; "min? olen, p?in vastoin, aivan samaa mielipidett?, kuin h?n. Ihmiset harvoin k?sitt?v?t milt? tuntuu, kun sielu hitaasti kuihtuu ja kuolee n?lk??n, kun se ei saa elatusta, tahi kun sielunvoimat sammuvat harjoituksen puutteesta. T?h?n onnettomaan tilaan on is?n ankara tahto Karolinan saattanut ja Jumala tiesi jos kenk??n saapi h?net tuumistansa luopumaan".

"Sin? kyll? taidat sen tehd?, rakas ?iti, siit? olen aivan vakuutettu".

"Mutta min? en luule voivani h?nt? taivuttaa; koko h?nen olentonsa on sit? laatua, ett? se j??dytt?? kaikki l?mpimimm?tkin kokeeni, ehk?p? h?n kyll? kylm?ll?, omituisella tavallansa pit?? hyvinkin paljon minusta. Mutta kaikki kokeet muuttaa h?nen mielt?ns? ja tuumiansa, tekev?t h?net ainoastaan viel? ankarammaksi ja kovemmaksi".

"Tekisik? Karolina v??rin, jos h?n valitsisi el?m?ns? uran is?ns? suostumuksetta".

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet