Read Ebook: Kootut teokset 4: Kertomuksia ja kirjoitelmia by Erkko J H

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 1406 lines and 53213 words, and 29 pages

punehtui entist? enemm?n -- varmaan olette hyv? ja opastatte minut noihin hartausseuroihin?

-- Sen teen mielell?ni, suostui h?milt??n selvinnyt neiti.

-- Ettek? ottaisi silloin minuakin seuraanne? kysyi Eliina.

-- Vaikka ainaiseksi, my?nsi apulainen. -- Haluaisin toimittaa kyl?kuntiin pyh?kouluja ja niihin ehk? l?ytyisi parhain opettajia noista hartausseuroista. Niin avaisimme v?hitt?in alaa mets?lammen rannalla uutisviljelykselle, samalla kun ammentaisimme "sulista syvyyksist?" elinvoimia nuorison hengelle. Niin liittyisiv?t seurakunnan j?senet toistensa el?m?ksi toisiinsa.

Mutta pappilan rouva tuli kutsumaan tytt?ri??n sis?lle. Heit? muka tarvittiin askareille. Apulainen j?i taas puutarhaan yksin??n. H?n rupesi muistelemaan asioita, joista oli keskustellut. H?n muisti viime sanansa Eliinalle. -- Sanoinko "ainaiseksi?" Mit? h?n mahtoikaan ajatella? Enk?h?n ollut kovin varomaton? -- teinp? sen melkein ajattelematta! Miksi pitikin luistaman tuon sanan huuliltani? Olisinko todellakin niin onnellinen, ett? voittaisin h?net el?m?ni kumppaliksi! Mutta sellaisia houreita her?tt?? ainoastaan kev?t. H?n sanoi "sulavansa" minun sanoistani. Min?h?n sulan kuin vaha h?nen henkens? liekiss?! H?nen sanansa kaikuvat kuin soitelma korvissani. Pakene, luvaton soitelma! Ei! Kaiu, i?ti kaiu! -- Mutta onhan h?n liiaksi minun kaltaiseni, h?n ei sovi minulle. Paremmin sopii papille yksivakainen Heleena. H?neen pit?? minun tutustua.

H?n nojasi p??ns? k?si?ns? vastaan.

Taasen pilpatti oksalla peippo. Taasen liverteli kev?ttaivaalla leivo. Ja lempeit? tuulelmia huokui vainion rinta.

Mutta seka??nisten kellojen kaikuessa humahti pappilan pihalle h??joukko, vihitt?v? pari. Apulaista tarvittiin virkahuoneessa.

Seuraavan sunnuntain iltapuoleksi oli kuulutuksella koottu suuri joukko pitej?n nuorisoa pappilaan. Pyh?puhtaissaan siell? liehui vilkkaita poikia ja ujoja tytt?j? sekaisin. Kaikki seisoivat nyt melkein ??neti, kainostellen, mik? apulaisen ty?salissa, mik? eteisess?, osa odotteli ulkona.

Sis?ll? koeteltiin ??ni?; kuka hyv?ksyttiin, kuka hylj?ttiin. Onnelliset ne, joille kunnian kukko lauloi koetushetkell?. Viel?kin vilkkuu muistissani heid?n iloiset silm?ns?. Min? olin silloin paimenpojan kokoinen, kun sykkivin syd?min odottelin tuota onnenkoittoa. Tuli sitten minunkin vuoroni. Siin? ensin kirisin ja pirisin, mutta kun se ei n?ytt?nyt kanttoria tyydytt?v?n, niin lopulta kaikesta voimastani huutaa huikautin, ett? salin katto kimahti. Siit? purskahtivat toiset tarjokkaat nauramaan, mutta min? kuumenin korviani my?ten. Seurauksena tuosta kuumasta koettelemuksesta oli, ett'ei minua kelpoitettu. Kanttori sanoi, ett'ei minulla ollut korvaa, vaikka niit? oli kaksikin. Pikemmin olisin sill? hetkell? uskonut, ett'ei minulla ollut silmi?, sill? niin pimeni kev?inen maailma edess?ni.

Kun sitten tuo pimeyden hetki pakeni, n?in neiti Heleenan lohdutusenkelin? edess?ni. H?n vakuutti, ett? minulle kyll? aikaa voittaen kehittyy korvaa, sen mukaan kuin miehistyn ja k?yn muita kuuntelemassa.

Joll'en olisi kuullut mit? sanottiin, niin olisin todellakin uskonut, ett'ei minulla muka ollut korvaa. Tuollaiset selitykset minua tietysti kovin loukkasivat, jonka t?hden vet?ysin tyytym?tt?m?n? toisten taakse.

Sitten astui esille K?kel?n M?kel?n Anni, kaino, mustakulmainen ja punaposkinen tytt?. Juuri h?nen t?htens? min? jo silloin kaikista enin taitamattomuuttani h?pesin. H?n onkin nyt vaimoni enk? min? h?nt? sen vuoksi tarvitse kiitt??, mutta toista oli kuulla h?nen lauluansa kuin minun. Kun h?n laulaa keahutti, niin hiipaisi silloin minunkin syd?nt?ni -- vaikka se olikin vaan koetuslaulua -- ja molemmat pappilan neidet h?nt? silittiv?t ja taputtelivat.

Sittenkun oli kaikkia koeteltu, piti apulainen puheen laulun tarpeellisuudesta ja hy?dyst?. H?n toivotti laulajille ahkeruutta ja sen palkaksi iloa. H?n ilmoitti p??kaupungista hankittavan uusia kauniita lauluja. Ja jokaisen mieli t?yttyi toivolla ja innolla -- jokaisen, joka kelpasi laulamaan. Meit? korvattomia laulajia lohdutti h?n sill? vakuutuksella, ett? Jumala oli meille varmaan antanut taikka antava jotakin muuta laululahjan asemesta, koska "lahjat ovat moninaiset". Sellainen selitys meit? alkoikin tyydytt??, varsinkin kun huomasimme, ett'ei apulainenkaan ollut laulumies ja oli kuitenkin kelpo mies.

Lopuksi lauloivat kanttorin kanssa pappilan neidet viel? kauniin virren -- minustakin se kuului kauniilta -- sitten j?tettiin siksi kertaa hyv?sti. Joka sunnuntai-iltapuoli jatkettiin sittemmin pappilassa lauluharjoituksia.

Veljens?, ylioppilaan, kautta hankkivat pappilan neidet p??kaupungista lauluihin sanoja sek? nuotteja. Niiden joukosta muistan min? eritt?inkin Maammelaulun sek? Savolaisen laulun. Olihan juuri samana vuonna ilmestynyt A. Oksasen S?kenet, joissa kansa tunsi oman henkens? liedest? l?hteneit? kypeni?, jotka hehkuvina palasivat saman hengen sytykkeiksi ja her?tteiksi. Min? muistan, miten syd?mellisell? hartaudella n?m? kansallisen hengen huomenlaulut silloin omistettiin. H??huoneesensa her??v? morsian oli Suomi silloin.

Sittemmin kaikui kirkonmenoissa ylev?sti seka??ninen laulu. Kujilta ja vainioilta h?visi v?hitt?in siveiden laulujen tielt? rekivirsien renkutus. Ja kyl?kunnissa yhtyiv?t usein nuoret kesken??n lauluharjoituksiin, joita vanhempi v?ki mielihyvill??n kuunteli. Viel? samana sunnuntai-iltana, laulukoetuksien j?lkeen, meni apulainen neitien ja kanttorin keralla tutustumaan kyl?kunnan hartauskokoukseen. Kokous oli t?ll? kertaa pitej?n raatarin luona ja v?ke? oli siell? tuvan t?ydelt?. P?yd?n p??ss?, kynttil?parin himme?ss? valossa istui keski-ik?inen mies Raamatun ja J. Wegeliuksen postillan ??ress? ja piti puhetta. Arvokkaan n?k?inen oli t?m? kunnioitettu pitej?n mestari. Hiljainen, vakava hartaus vallitsi huoneessa. Aluksi joutui kokousv?ki h?milleen vierasten tulosta. Olihan apulaisen tulo aivan odottamatonta, kun ei kirkkoherrakaan koskaan t?llaisista kokouksista v?litt?nyt. Kohteliaasti tarjosi kuitenkin is?nt? tulijoille p?yd?n takana istuinta.

Paljon keskusteltiin sitten illan kuluessa uskonnollisista asioista. Lopuksi esitteli apulainen pyh?koulu-hankkeensa. H?n kysyi tahtoiko raatari kristillisest? rakkaudesta ruveta kyl?kunnassaan sellaisen koulun opettajaksi. Lapsien kanssa luettaisiin ja tutkisteltaisiin siell? pyh?p?iv?n teksti ja lopuksi toimitettaisiin lapsille muutakin miellytt?v?? ja hy?dyllist? lukemista. N?yr?sti ja vajavuuttansa valittaen suostui raatari ehdotukseen, varsinkin kun apulainen lupasi auttaa asian alkuun ja k?yd? usein koulua katsomassa.

Hartauskokouksen alussa ja lopussa laulettiin joku virren v?rssy sek? pidettiin polvirukoukset.

Kokouksen j?senet iloitsivat apulaisen l?sn?olosta ja apulainenkin l?hti kokouksesta tyytyv?isen?: h?n oli siell? n?hnyt koolla joukon vilpitt?mi? ihmisi?, jotka n?yttiv?t ainakin suvaitsevan h?nenkin harrastuksiansa.

Niin perusteli apulainen kautta pitej?n pyh?kouluja, joihin hankittiin opettajat kyl?kuntien etevimmist? lukumiehist?. Sellaisissa kouluissa istuttiin tavallisesti joko p?yd?n ymp?rill? taikka seini? vasten lavitsoilla. Ihanana s?ilyy muistossani er??n sunnuntain iltapuoli, jolloin nuori apulainen astui ensikerran kouluumme. H?n n?ytti niin lempe?lt? ja rakastavalta. H?n selitti meille luetun sis?llyst? ja kyseli meilt?. Lopuksi piti h?n rukouksen ja silloin kuulin ensikerran puhuteltavan Jumalaa is?nmaan ja kansan puolesta. T?t? muistellessani heltyy mieleni useasti viel?kin.

Sen j?lkeen noudatti pyh?koulun opettajammekin rukouksissaan nuoren pappimme esimerkki?.

Apulaisen ehdotuksesta kokosimme sitten vapaaehtoisilla lahjoilla keskuudessamme rahoja, joilla meille tilattiin senaikuiset lastenlehdet, Lasten Suometar ja Varpunen. Niit? luettiin pyh?koulussa lopputy?ksi ja niiden kautta edistyi enin yleinen lukuhalu.

N?ihin aikoihin alkoi usea pitej?l?isemme tilata kotiinsakin sanomalehti?.

Lauluharjoitukset pappilassa edistyiv?t niin, ett? Juhannuksena oli koko lauluseura ensikerran tilaisuudessa laulamaan kirkossa seurakunnan kuullen.

Samana p?iv?n? p??stettiin nuorisoa ensikertaansa Herranehtoolliselle.

Juhlan aamuna kokoontuivat nuoret pyh?puhtaissaan pappilaan. Siell? j?rjesteli heid?t kanttori ja nuori herra -- ylioppilas oli nyt kotona -- pitk?ksi riviksi. Laulajat johtajineen asettuivat etup??h?n sek? apulainen niitten edelle. Tyyni juhlainen vakaisuus vallitsi t?m?n kukilla koristetun nuorukaissarjan kukkivilla kasvoilla. Kev?tt? hengitti koko luonto, kev?t hehkui ja s?teili my?skin nuorten silmist?. Sireenien tuoksua lenn?tti puutarhasta tuuli; siihen yhtyiv?t laulajain juhlivat s?veleet, samalla kun alkoi reipas astunta kirkkoa kohti. Outo tunne valtasi silloin kirkkov?en, joka yhtyi tuohon kev?iseen seuraan. Kun laulajain s?velet vaikenivat, jatkoi niit? tornista kajahtelevat kellot. Niin saapui v?kijono temppeliin.

Lehterille, vastap??t? alttaria, asettui laulukunta johtajineen.

Tuskinpa milloinkaan ennen seurakuntamme kirkko oli ollut niin kauniiksi kukilla ja lehv?ksill? koristeltu kuin sin? Juhannuksena. Koko Herran huoneessa lemahteli tuoreet tuoksuiset kasvit ja eritt?in runsaasti seppel?ity oli alttari kehineen.

Rippilapset tiesiv?t apulaisen eritt?in hyv?ilev?n kaunista luontoa. Olihan seurakunta h?nen esityksest??n tehnyt s??nn?ksi, ett? jokaisen nuorukaisen ripille p??sty??n on istutettava kirkkopihalle joku lehti- tahi havupuu. Sitten sai h?n kuntalaiset p??tt?m??n, ett'ei en?? hautausmaalle pystytet? lyhytik?isi? puuristej?, vaan, joll'ei kannata kustantaa kivi- tahi metallipatsasta, istutetaan kaivatun hautakummulle joku kasvava puu. T?m?n kautta aljettiin pitej?ll? yleisemmin hyv?ill? asuntojenkin ymp?rill? puistoja ja istutuksia.

Mutta kovin ihastunut ja innostunut oli seurakunta Juhannuksena palatessaan kirkosta. Ei ainoastaan sanan, vaan s?velenkin voima nostatti siell? nyt enemmin henke?, kohotti mielt? pyhempiin ilmanaloihin. Entist? hartaammin harjoitettiin sittemmin laulua ja yh? suurempaa luottamusta voittivat apulaisen toimet ja harrastukset pitej?l?isilt?. Kuitenkin kuului siell? t??ll? vanhempien kuntalaisten kesken nurinatakin apulaisen toimia ja harrastuksia vastaan. Puhumatta pitej?n virkav?est?, joka ei voinut suvaita apulaista, kun h?nen vaikutuksestaan oli pappilassa aljettu haastaa samaa kielt? kuin kansakin ja palvelusv?ki, eiv?t jaksaneet useat hartaat pietistitk??n kaikissa apulaisen k?yt?st? hyv?ksy?. N?yttih?n kuin olisi ruvennut maailmassa kristityllekin paistamaan p?iv? entist? iloisemmin. Ja kuitenkin elettiin murheen laaksossa! Tuota oli vanhemman v?en vaikea k?sitt??. Tosin k?vi apulainen my?skin tarvittaessa lohduttamassa sairaita ja murheellisia ja sanottiin, ett'ei kukaan sit? olisi toimittanut paremmin kuin h?n. Mutta kuinka taisi h?n kuitenkin toisinaan istua h??salissa, kuulla viulun soivan ja n?hd? nuorison tanssivan: taisi iloita iloisten kanssa -- sellainen kristillisyys ei tuntunut mahtuvan vanhan v?en uskonkaavoihin. Niin kyll? nuristiin, mutta ei kukaan apulaista suusta suuhun parjannut. Tarvitaanhan paljon -- ainakin tarvittiin niin? aikoina -- ennenkuin kansa pappiansa parjaa. Ja varsinkin on Etel?-H?meen kansa tavallista taipuisampi ajanmukaisiin yrityksiin. Sit? paitse olihan apulainen el?m?ss??n moitteettomasti nuhteeton, vaikk'ei h?n tosin pyyt?nyt n?ky? pyhimyksen? ihmisten silmiss?. Kaikki uutispuuhansa esitti h?n kuntalaisilleen suopealla ihmisrakkaudella ja maltilla, jota kansan, jolla tavallisesti on syd?n etup??ss?, oli mahdoton vastustaa. Rakkaudensanan voimalla vaikutti h?n senkin, ett? kussakin kyl?ss? kinkeri-lukujen lopulla, entisen aprakan ajon sijaan, toimitettiin vapaehtoinen rahanker?ys pitej?n lainakirjaston hyv?ksi. Niin perusti h?n t??ll? ensim?isen lainakirjaston -- nyt on meill? sellaisia useammassa kyl?kunnassa, sill? kirjallisuus on tullut ihmisten elintarpeeksi.

Pappilasta l?htiv?t ensim?iset luennotkin, joita n?ill? tienoin pidettiin. Kansalliset liikkeet p??kaupungissa, nuo henkisen kev?ttuulen eloisat puhallukset, olivat omituisesti tenhonneet pappilan Jaakko-herran, tuon ennen tunnetun nuoren ylioppilaan. Palattuansa kotiinsa kes?luvalle, tapasi h?n apulaisen toimimassa samaan suuntaan kuin h?n oli ainoastaan uneksinut. H?nen luottamuksensa l?ysi tukea, h?nen innostuksensa vahvistui. H?n k?veli er??n? l?mpim?n? p?iv?n? sisartensa seurassa puutarhan polkuja, poimien sielt? t??lt? kev??n esikoiskukkia. Palavana virtana uhkui el?m? h?nen suonissaan. Mit? tuntee lempiv? nuorukainen kev??ll?, sit? tunsi nyt h?nkin, mutta h?nen lemmittyns? oli Suomen kansa.

-- Nyt tunnen min? t?ydellisesti kev??n, puhkesi h?n sanoiksi. -- Olen nuori ylioppilas. Lyyrani on kunniani. Olen ihmeesti vapaa. Tuntuu niin hyv?lt?, kun ajattelen eroitusta koulupojan ja ylioppilaan v?lill?! Silloin el?m? suljettu hautakammio, sanat kuolleita muumioita, kirjaimet ik?vi? hieroglyfej? -- nyt avoinna edess?ni maailma, sanat puhaltelevat henke?, kirjaimet tulkitsevat totuuksia. Nyt el?n ja nautitsen el?m?st?. Mutta nyt onkin minulla kansa, jota silloin en k?sitt?nyt omakseni; el?v? is?nmaa, joka silloin oli ainoastaan kuollut leip?pala. Nyt, latina ja matematiikka, te riitaiset suurivallat, nyt ette hallitse minua, vaan min? teit?. Tunnen itseni niin keve?ksi. Ottaako jalkanikaan maahan? Ennen nuokkui p??nikin sinne. Ja t?m? kaikki tapahtuu kev??ll?. On niin l?mmin. Y?tkin valkenevat. Uneliaisuutta, v?symyst? -- niit? tuskin on maailmassa. Maa ja puut kaikki her??v?t, valvovat, nousevat taivasta kohti, puhkeavat lehtiin ja sitten kukkiin. Hedelm?? ei kukaan odota kev??lt?. Ruusuilla tanssia kev??n soittaessa -- se sopii nuorelle ylioppilaalle, ainakin minulle. Osasinpa synty? hyv??n aikaan: minulla kev?t, luonnossa kev?t, kansallani kev?t. Jumala syleilee maailmaa! Ja min?kin syleilen -- niin min? tahtoisin syleill? koko Suomen kansaa!

-- Oikein, veljeni! huudahti Eliina. -- Sin? laulat oikeata ylioppilaslaulua, vaikka ilman s?keit?, ilman mittaa.

-- El?m? tuntuu minusta niin v?lj?lt?, ett'en voi laulaa noita mitattuja virsi? -- paitse silloin kun yhdyn teid?n lauluharjoituksiinne, lausui ylioppilas.

-- T?m?n el?m?n virret ovat kaikki mitattuja, huomautti Heleena.

-- Niinp? niinkin, mutta en tahdo sitoutua kaikkiin t?m?n el?m?n mittoihin. Henkeni on mittaamaton ja sen s?velet samoin.

-- Mutta t??ll? sinun pit?? tottua, ennenkuin tuolla voit laulaa, liittyi keskusteluun apulainen, jonka ty?p?yd?n luo, puitten varjoon, sisarukset olivat saapuneet. -- Ja t??ll? ei ole laulut ainoastaan sanoja ja s?veli? -- ne ovat my?skin ty?t?.

-- Min?kin yhdyn pastoriin, kiiruhti Eliina lausumaan.

-- Sinun kyll? sopiikin yhty? pastoriin, ivasi ylioppilas, enk? kielt?y min?k??n yhtym?st? h?nen mielipiteihins?, vaikka joudun ymm?lle siit?, mihin ty?h?n minun kaltaiseni mies oikeastaan kykenisi. -- Jotakin johtuu kuitenkin mieleeni. -- Min? tahdon. -- Min? koetan.

-- Ihminen on puu, joka kukkii, jos kasvaa, kasvaa, jos hedelm?ipi, lis?si apulainen.

Keskustelu p??ttyi sill? kertaa siihen. Neidet ilmoittivat tulleensa kutsumaan pastoria p?iv?lliselle. Mutta sittemmin alkoi Jaakko-herra pit?? lupa-aikoinaan kansalle luentoja, milloin kirkkohistoriasta, milloin kotimaan ja yleisest? historiasta sek? luonnontieteellisist? aineista. N?iden kautta kiihtyi kansan tiedonhalu ja ?sken perustettua lainakirjastoa aljettiin sit? innokkaammin viljell?.

Sama ylioppilas pani t??ll? toimeen ensim?isen seuran?ytelm?n, jossa esitettiin "Riita-asia". Kammoen l?hestyi sit? monikin ensin katsomaan. Olihan ennen saarnattu teaatteria pirun kirkoksi, paholaisen pajaksi y.m. -- ja nyt pyrki sellainen laitos kristikuntaan.

Apulainen neuvoi: "Koetelkaat ja omistakaat, mit? tunnette hyv?ksi. Jokainen ei jaksa sulattaa joka ruokaa. Ainoastaan elk??t tuomitko toisianne."

Seurauksena oli, ett? ne jotka sit? ennen olivat teaatteria parjanneet, vaikenivat. Useampi olisi halunut n?hd? toistekin sellaista. Ja onhan sit? sittemmin n?htykin.

Monta ruokalajia, joita ennen pidettiin myrkkyin?, on ihmisellinen k?yt?nt? todistanut terveellisiksi ja edistyv? sivistys tehnyt v?ltt?m?tt?miksi. Eik?h?n lie sama henkistenkin elintarpeitten laita?

Mutta ei tapahtunut liikkeit? ja muutoksia ainoastaan pitej?ll? -- tapahtui niit? pappilassakin. Kummia huhuja liikkui kirkonkyl?ss? neiti Heleenasta. H?nen sanottiin er??n? sunnuntai-iltana l?hteneen kodistaan. H?nen luultiin menneen hartauskokoukseen. Kuitenkaan ei siell? h?nt? n?hty, vaan myllyn l?hell? oli h?n kauan istunut korkealla ?yr??ll? ja k?si poskella kuunnellut kosken kohinaa. Siell? oli h?n sitten kulkenut pitkin joen rannetta, tullut Kruunuhaan kohdalle, jossa asusti pappilan ruuhi. Siihen sanotaan h?nen astuneen ja siit? -- joko tahallaan tahi vahingossa -- hyp?nneen veteen. Onneksi -- mist?h?n lie siihen saapunut -- liikkui samana iltana kanttorikin rannalla ja ehti pelastamaan onnettoman. Yhdess? olivat sitten menneet pappilaan. Mutta kummallisinta tiesi huhu: ett? tuo neiti viel? samana iltana oli mennyt apulaisen asuntoon ja istunut siell? pitk?n aikaa.

Toiset tiesiv?t, ett? neiti Heleena oli joutunut uskonnollisiin ep?ilyksiin ja sent?hden noin etsi itselleen h?vi?t? ja katoamista. Toiset taasen vakuuttivat, ett? h?n oli hurjasti rakastunut nuoreen apulaiseen, jonka rakkautta ep?ili voittavansa, ja sent?hden k?veli tytt? rukka houreissaan, v?litt?m?tt? el??k? tai kuolla.

Tosiaankin, samana iltana neiti Heleena, kun oli pukeunut kuiviin vaatteihin, meni viel? pastori Siipisen asumukseen. Kello oli jo yli kymmenen. Apulainen istui huoneessaan aivan yksin. Kovin joutui h?n h?milleen, kun Heleena kalpeana ja alakuloisena astui aivan aavistamatta sis??n.

-- Elk?? h?mm?styk?, pastori! pyysi tulija. -- En voinut olla etsim?tt? t?n? iltana teit?. Syd?meni on niin kipe? ja teill? olen usein huomannut l??kkeit?.

-- Niin, syd?men l??kkeit?. -- Istukaa, neitiseni! N?yt?tte niin kalpealta, puhutteli apulainen. -- Todellakin pit?isi papilla oleman tuollaisia nytteit?, varaseip?it? horjuville syd?mille. Mutta voinko teit?kin tukea, tarvitsetteko tekin sellaista? Olettehan kokeneempi kuin min?.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet