Read Ebook: Kootut teokset 4: Kertomuksia ja kirjoitelmia by Erkko J H

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 1406 lines and 53213 words, and 29 pages

-- Niin, syd?men l??kkeit?. -- Istukaa, neitiseni! N?yt?tte niin kalpealta, puhutteli apulainen. -- Todellakin pit?isi papilla oleman tuollaisia nytteit?, varaseip?it? horjuville syd?mille. Mutta voinko teit?kin tukea, tarvitsetteko tekin sellaista? Olettehan kokeneempi kuin min?.

-- Oi, kuunnelkaa, pastori, ennenkuin puhutte! Mutta minun on mahdoton teille sit? sanoa. -- Te nuhtelette minua. -- Oi, elk?? vihastuko minuun! Olenhan ainoastaan nainen, joka tarvitsee tukea; luvatkaa minulle sit?!

-- Mi -- min? lu -- lupaan, ?nkytti apulainen. Mutta h?nkin oli nyt joutunut h?mille.

-- Oi! Te pelk??tte minua. Te ajatte minut pois, Min? olen onneton! jatkoi Heleena.

-- Ei, ei! Istukaa ja puhukaa vaan rauhallisesti! Min? kuuntelen, vakuutti apulainen, koettaen n?ytt?? tyynelt?.

-- No niin. Min? sitten tunnustan asiani. Min? -- --. Voi, kuinka t?m? on vaikeata! Olettehan nuori mies. -- Mutta minun t?ytyy. -- Niin, min? olen tehnyt suuren rikoksen, min? olen -- rakastunut!

Nyt oli Heleena astunut vaikeimman askeleen ja iskenyt apulaiseen kuin ukon nuolen.

-- Rikoksen -- rakastunut! puhkui apulainen ja alkoi tulisesti teiskata edestakaisin asunnossaan.

-- Olenko t?t? alkanut? Olenko t?h?n syyp??? jatkoi h?n itsekseen hykert?en k?si??n.

-- N?enh?n, ett? tuskastutte minuun. Ette tahdo minua lohduttaa, tiukkasi Heleena.

-- Oi, tahdon, tahdon! Mutta enh?n voi. Enh?n voi teit? -- -- niin, mit? min? sanoisin?

Heleena tyrmistyi. H?n kohtasi mit? ei ollut odottanut. H?n odotti lohdutusta, rauhoitusta, mutta kohtasi neuvotonta levottomuutta.

Apulainenkin luuli kohdanneensa odottamatonta.

-- Te ette sano mit??n, jupisi neiti. -- Te vaikenette ja min? h?vi?n y?h?n. Te olette sanonut, ett? luontokin saarnaa ihmisille, mutta minulle on se yht? tyly kuin tekin: -- se saarnaa lakia. Myllykoski tuolla pauhaa kuin syd?meni; tyynempi virta sen yll? oli minut hukuttaa; vainion tuulet puhaltavat minulle kaikkialla vinhasti vastaan; tuimina tuikkivat yll?ni taivaan t?hdet, ja kuu, tuo ennen niin lempe? kuu, haamoittaa kuin is?ni haudankalpeat kasvot, jotka kuolinvuoteellaan tuomitsevat rakkauteni kuolemaan. Kaikki saarnaavat lakia eik? teill?k??n ole evankeliumia.

-- S?rkyneeseen syd?meen syntyy maasta sek? taivaasta ainoastaan rikkonaisia kuvia -- siin? onnettomuutenne, virkkoi apulainen levollisemmin.

-- Mit? auttaa sen tiet?minen minua? tokaisi neiti.

-- Mik? on ihmisiin loukkautuen s?rkynyt, se voipi Jumalaan turvautuen parantua ja vahvistua, lis?si apulainen.

-- Mutta jos loukkauskivi on kiintynyt kirvelt?m??n vammaa? pitkitti neiti.

-- Iankaikkisen rakkaus puhdistaa ja parantaa kaikki vammat sit? terveemmiksi, mit? syvemmin niiden kivut tunnemme, jatkoi apulainen.

-- Ja is?ni vihan -- pyyhkiik? Jumala senkin pois?

-- Is?nne vihan! Mist? olisi h?n vihastunut teihin? -- sairas, kuoleva vanhus.

-- Voi! Ette viel?k??n minua k?sit?. Olenhan rakastunut, kuten jo sanoin ja -- luvattomasti --

-- Luvattomasti! huudahti apulainen melkein kauhistuneena.

-- Niin, jatkoi Heleena vuodattaen kyyneli?, -- ja olen sen tunnustanut is?lleni.

-- Sairaalle, kuolevalle is?llenne! Min? en ymm?rr? teit?, kummasteli pappi.

-- Is?ni joutui raivoon. H?n, joka ei kuukausiin ole jaksanut kohota vuoteeltaan, nousi kun tenhottu seisalleen, huutaen: "ei koskaan, ei koskaan saa kanttori tyt?rt?ni!" Sitten vaipui h?n hervakkana, melkein tainnoksissa tilalleen.

Kanttorin mainitseminen p??sti apulaisen p?lk?h?st?. H?n k?sitti nyt koko pulman. H?n asettui tyyntyneen? p?yt?ns? ??reen ja jatkoi:

-- Is?nne ei siis suostu antamaan teit? kanttorille?

-- Ei. Ja kuitenkin min? rakastan h?nt?, olen jo kauan rakastanut. Ja rakkauteni on nyt rikos -- sit? en ennen k?sitt?nyt.

-- Ep?ilem?tt? nytkin k?sit?tte is??nne v??rin. Rakkautta ei h?n voi kielt?? enemmin kuin kukan puhjentaa tahi luonnon her??mist? kev??ll?. Varmaankin tarkoittaa h?nen kieltonsa jotakin muuta.

-- Tied?n kyll? is?ni syyt, selitti Heleena. -- Sellainen "muuta" on juuri s??tyeroitus, jota is?ni kannattaa, mutta jota min? en voi k?sitt?? tarpeelliseksi. Kun olen k?ynyt hartauskokouksissa ja l?hestynyt siell? yhdess? Jumalaa, ei ole koskaan johtunut mieleeni, ett? olisin parempi kuin muut ihmiset. Mutta mihin minulla ei ole oikeutta Jumalan edess?, sit? vaatisin v??rin ihmistenkin kesken, sill? olenhan joka hetki, yht? hyvin kuin rukoushetkin?, Jumalan n?ht?viss?.

-- Te puhelette ihmeesti oikein, vakuutti apulainen. -- Jumalakin rakastaa veljeytt?. Sent?hden tahtoo h?n kaikkia ihmisi? kaltaisikseen, yht? t?ydellisiksi kuin t?ydellisten esikoinen. Kaikki olemme yht? ylh?ist? sukua, sent?hden pit?? kaikkien kohota Jumalan pojiksi ja tytt?riksi. Jumala tahtoo valaa olentonsa t?ydellisyyden ihmisiin, ett? ihmiset H?nen kanssansa voisivat nauttia samaa onnea, kunniaa ja valtaa. Mutta temppeliin, josta tahdotaan tuolla saavuttaa huippu, pit?? t??ll? laskettaman perustus. Ja veljeys tuolla ylh??ll? saavutetaan n?yryyden ja veljellisen rakkauden kautta t??ll? alhaalla, jossa kaikki olemme keskenkasvuisia, vaikka kaikkien velvollisuus on pyrki? t?ytt?m??n mittaa.

-- Te voitte olla oikeassa ja varmaan olettekin. Mutta is?ni mielest? pit?isi minun ylk?ni oleman v?hint??n h?nen virkaisensa mies. Muuten h?n ei suostu.

-- Varmaankin tekee h?n vakuutuksensa mukaan, arveli apulainen, ja sent?hden emme voi h?nt? tuomita. H?n on entisyyden mies. Mutta my?h?ist? on haudan reunalla repi? h?nen k?sitteidens? perustuksia. H?nen entisyydest??n rakentuu h?nen tulevaisuutensa. Ainoastaan k?rsiv?llisyys el?tt?? teiss? toivon, joka johtaa asianne kunnialliseen p??t?kseen. Onhan usein n?hty suven ja talven taistelua; onhan monesti n?ytt?nyt kev??n tulo ep?ilt?v?lt?. Mutta kenen puolella on el?m?, se voittaa.

-- Arvasinhan, ett? voitte minua lohduttaa! iloitsi Heleena. -- Mutta lupaatteko puhua puolestani is?llenikin?

-- Sen lupaan, vakuutti apulainen.

-- Voi, kuinka teille olen kiitollinen!

Heleena aikoi jo nousta ja l?hte?, mutta h?nen mieleens? johtui viel? jotakin.

-- Sanokaa minulle viel?kin, onko rakkauteni teid?n mielest?nne oikeutettua vai eik?? kysyi h?n.

-- Se on luonnollista -- se on oikeutettua, vakuutti apulainen. -- Kukinta kev??ll? ja rakkaus nuoruudessa, lakastuminen syksyll? ja kuolema vanhuudessa, ovathan ne luonnollisia.

Kuu oli ehtinyt juuri ikkunan kohdalle ja valaisi haaveksivan immen kasvot. Sen huomattuaan Heleena ensin vavahti. -- H?n muisti is??ns?. -- Mutta samalla v?l?hti toivon tuli h?nen silmiss??n -- n?yttih?n kuu nyt niin lempe?lt?. Heltyneen?, ??net?nn? likisti h?n apulaisen k?tt?, ja sitten he erosivat.

Tietysti ei pysynyt kirkkoherran rouvalta salassa nuorten lemmelliset keskuudet. Mutta h?n oli k?yt?nn?llisen el?m?n ihminen. H?n ei k?sitt?nyt kanttorin asemassa mit??n ala-arvoista, koska h?nell? oli virka, joka voipi tyydytt?v?sti el?tt?? perheen. Niinik??n oli kanttori, varsinkin viime aikoina, ilmestynyt sek? virassaan ett? seurael?m?ss? kykenev?n? ja kunnon miehen?. Olipa h?n sit? paitse komea, isokasvuinen mies, oli k?ynyt koulut ja kymnaasit, vaikka varattomuus oli keskeytt?nyt opinnot ja laululahja johtanut h?net nykyiseen virkaansa. Rouva oli siis my?t?tuntoinen nuorten luonnolliselle taipumukselle. Sitten kun asia oli tullut sairaan kirkkoherran tiett?viin, koki h?n puoltaa tyt?rt? itsepintaisen is?n edess?, vaikka n?yttikin turhalta koettaa taivuttaa h?nt? suostumukseen. Samalla aikaa koetti h?n tytt?rellens? selitt?? is?n kielt?misoikeutta ja neuvoa h?nt? k?rsiv?llisesti toivomaan otollista hetke?.

Heleenan viimeaikuinen alakuloisuus ja sairasmielisyys alkoi kuitenkin entist? enemmin ?iti? murheuttaa. Varsinkin edell? kerrotun illan harhailun j?lkeen kohteli ?iti tyt?rt?ns? s??litellen ja tavallista hellemmin. Eliinakin teki parastansa hankkiessa perheesen sopusointua ja jos mahdollista iloisuuttakin, vaikka n?ytti ik??nkuin h?neenkin olisi tarttunut jotakin sisaren alakuloisuudesta. Taikka tuprutti sit? savua h?nen oman syd?mens? lieska. Ainoastaan nuori ylioppilas j?i noista kotimurheista osattomaksi. N?in? aikoina kuljeksi h?n viikon varret pitej?ll? tutkiellen paikkakunnan tapoja ja kielimurretta. Sen ohessa h?n kylvi kansaan niin? aikoina ilmestyneit? pikku-kirjasia ja piti pyh?iltoina kyl?kunnissa luentoja.

Kirkkoherra oli vakavasti k?skenyt tyt?rtens? varomaan kanttorin seurustelua. Mutta ?idist? tuntui kuin olisi joku korkeampi ??ni neuvonut toisin: ?iti halusi sitoa s?rjetty? syd?nt? ja osoittaa kiitollisuutta sille, joka oli tytt?ren pelastamalla est?nyt perheest? kamalan onnettomuuden, josta sairaalla is?ll? ei ollut mit??n vihi?.

P?iv?? j?lkeen kerrotun harharetken kutsuttiin kanttori pappilaan. H?n sai vapaasti seurustella neiti Heleenan kanssa. Heill? n?ytti olevan niin paljon ja t?rke?t? haastelua. Kauan k?veliv?t he puutarhassa; v?liin istahtivat milloin mill?kin pientareella. Heleena kertoi illallisesta kohtauksesta apulaisen luona. Sitten jatkoi h?n:

-- Aioin etsi? vanhalta kappalaiselta, mit? sitten l?ysin nuorelta apulaiseltamme -- papillista lohdutusta. Sent?hden tavoitin menn? ruuhella kappalaisen puoleiselle rannalle.

-- Eik? kenen tahansa hurskaan miehen lohdutus olisi ollut yht? luotettava kuin papin? kysyi kanttori.

-- Sit? en ep?ile; mutta se ei johtunut mieleeni. Johtaahan niin usein tottumus tekojamme, my?nsi neiti.

-- En h?pe? tunnustaa, ett? olen kerran nauttinut lohdutusta ja ohjausta samalta r??t?lilt?, joka nyt pit?? kyl?ss?mme pyh?koulua. Tied?th?n, Leenani, ett? min?kin olin silloin vaarallisella harharetkell?, lausui nuori mies likist?en lujemmin kainalossaan lemmittyns? k?tt?.

-- Onhan se unhoitettua; miksi siit? muistuttaisit? huomautti Heleena.

-- Niin -- se sikseen. My?nn?n my?skin, ett? on helpompi l?yt?? oppineita kuin hurskaita miehi?. Mutta p??asiana pid?n, ett? sin? olet pelastettu, olet lohdutettu ja ett? voimme viel?kin toivoa.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet