Read Ebook: Punch or the London Charivari October 21st 1893 by Various Burnand F C Francis Cowley Editor

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 105 lines and 13054 words, and 3 pages

Content--and yet no truce with truth Such Roman mothers know; Quick to detect the faults of youth, And prompt to tell us so.

I knew not I possess'd the charms Her wandering will to bind, To keep me from my JULIA'S arms, And mould the baby's mind.

When first I held thee to my breast I little dreamt the day Another bird would share the nest As there content to stay.

Thy kindred, dear, I wooed not them, Such wealth I'd fain resign; Since I have won the brightest gem I covet not the mine.

Mrs. R. says that when she thinks the drains are likely to be offensive she invariably uses "bucolic."

FAREWELL!

Snow has fallen, winter's due; In the months that now ensue Smoky fogs will hide the view, Mud will get as thick as glue, Rain, snow, hail will come in lieu Of the warmth to which we grew Quite accustomed, and will brew Colds, coughs, influenza, rheumatism to thrill us through. Gone the sky of southern hue, Cloudless space of cobalt blue! Gone the nights so sultry--phew! Quite without rheumatic dew. Gone the days, when each anew Seemed yet finer! In Corfu, California, Peru, This would not be strange, but true; But the weatherwise at Kew Say in England it is new. Peerless summer, in these few Lines we bid farewell to you! Or as cockneys say, "Aydew!"

Dear MR. P.,--I believe you do not know that Mrs. R. recently visited Rome. She tells me that she thinks it an excellent thing that the Tontine Marshes have been planted with Apocalypses.

THE CITY HORSE.

"And you order this, Sir, after learning his history?" replied the well-educated cabman. "You know that he has been in a circus?"

"I do; it is one of his greatest qualifications. A circus, I think you said, where there was a brass band?"

"Not only a brass band, but a very brassy band indeed; a brass band all drum, trombone, and cymbal! A brass band that could be heard for miles!"

"And he bore it well?" asked the ex-soldier. "He did not mind the noise?"

"Not he," was the reply. "Why should he mind it? For remember he was accustomed to insults from the clown. When a horse regards insults from the clown with equanimity, you may be sure he will object to nothing."

"And what were the nature of these insults?" queried the veteran warrior, with renewed interest. "Did the clown push him about? Did he tell him to gee-up?"

"And you do not think he would mind being called 'cat's-meat?' Not even by a rude boy?"

"No," returned the veteran soldier, sternly. "I only require him for the Ninth."

"He is getting too old for cabwork," argued the well-read driver. "He would make a splendid charger for the adjutant of a Yeomanry corps, and out of training might be put in the harness of a bathing-machine. No, pray don't interrupt me, Sir. You are going to urge that he would be useless in the winter. But no, Sir, you are wrong. He might take round coal , when the nights draw in. Can I not tempt you, Sir? You shall have him a bargain. Shall we say a penny a pound?"

"I have already told you," replied the warrior, "that I have need of him only on the 9th. You understand, the 9th of next month."

And all through the day the mystery puzzled him. He could not solve the problem, try as he would. Suddenly, as he was discussing a cup of tea in a shelter, a ray of light flooded his perplexed mind.

A QUESTION FOR SCOTCHMEN.--The Duke of ATHOLE announces that he is in future to be described as the Duke of ATHOLL. Why has he changed his name? Because he canna thole it.

A Duke cannot add to his stature a cubit, Like the frog in the fable in vain he may swell; And in vain does he alter his name with a new bit, Its length is the same, though he tacks on an "l."

A "FANTASTIC" ACTION.

Now e'en 'the better sort,' who used to beg To see our cards, will--or our wits deceive us-- Reflect that they may break a partner's leg, And, choose, alas, to 'make a leg,' and leave us."

DRAMA COLLEGE.

ESTABLISHMENT FOR YOUNG LADIES, AND PREPARATORY SCHOOL FOR LITTLE BOYS,

THE MISSES MELPOMENE AND THALIA.

The Curriculum includes thorough grounding in Knowledge of Life, and in High-class Virtue and Honesty. The Pupils are carefully restrained from the practice of "unlovely middle-class virtue." Severe morality constantly inculcated. Mere amusement strictly excluded. Aristocratic Deportment and Etiquette taught by experienced Assistants.

For further particulars apply to Mr. ENRY HAUTHUR JONES.

AWFUL RESULT OF THE COAL FAMINE.

THE BRIGHT AND BEAUTIFUL WORKING-MAN.

"Machinery turns his toil to art." BURNE-JONES and MORRIS at this would start. Though the "Arts and Crafts" be with horror dumb, A Birmingham Parthenon yet may come! The School Board's pains mature his brains, Masses beat classes--he'll soon annul us. Never went--as he goes--in trains HELIOGABALUS or LUCULLUS. He, should he care, can daily stare At statues draped by dear Mrs. GRUNDY, And ride in trams for a halfpenny fare, And "wire" for sixpence, except on Sunday.

OH WHAT A SIR PRYCE!--Sir PRYCE PRYCE-JONES, M.P. for the Montgomery Boroughs, has received a testimonial from his constituents. That is to say, because he has been a nice-PRYCE-JONES they have made him a prize-PRYCE-JONES. Bravo, Sir TWICE-PRYCE-JONES!

SUGGESTION TO PROVINCIAL LAWN-TENNIS CLUB.--Why not give Lawn-Tennis Balls in Costume during the winter?

QUOTH DUNRAVEN, NEVERMORE!

TO "HANS BREITMANN."

Transcriber's Note:

Page 192: Extra 'have' removed.

"AUGUSTUS might have hurt his sight".

Yksi nuotta oli jo vedetty, toinen oli meress?, kolmatta juuri heitettiin, t??ll?k?s oli loisketta. Mutta nyth?n oli lauvantai-ilta, senvuoksi oli kalat suljettava lahteen sunnuntai-illaksi ja perattava ne, jotka oli saatu. H?n k?sitti sen silm?nr?p?yksess?.

Ranta oli t?ynn? ihmisi?, aina tielle saakka, viel?p? tiell?kin ja l?hist?ll?, v?ke?, paljon v?ke?. Ja siell? oli sikin sokin k?rryj? ja reki?, mitk? tyhjin?, mitk? t?ynn?, pyttyj? ja tynnyreit?, hevosia aisoissa ja riisuttuina, koiria suurissa parvissa, joka paikassa lapsia ja naurua ja h?lin??. Ulkona lahdelmalla oli veneit? nuotan ymp?rill?, jota heitettiin, huutoa ja hoilotusta ja korkealla ilmassa r??kyi nen?k?s, n?lk?inen lintuparvi.

Taivas pimeni, h?yrylaivan savu teki ilman viel? raskaammaksi ja uhkaavamman n?k?iseksi. Autiot saaret sopivat hyvin t?h?n nousevaan rajuilmaan, ne n?yttiv?t kuin olisivat ne nyt juuri ilmestyneet, tuo kaukana oleva, mets?inen saari n?kyi rankkasateessa salaper?isen? ja yksin?isen? taivasta vasten, h?yrylaivat kiiruhtivat kilpaa satamaan ja huusivat kilpaa, ne mitteliv?t voimiansa.

Miehet astuskelivat merisaappaissa, yll??n vedenpit?v?t ?ljypuvut, toiset taas talonpoikaistapaan puettuina sarkaisiin ja p??ss??n nahkalakit. Naiset perkasivat kilpaa miesten kanssa, r??syihin k??riytynein? tai miehen takki arkir?ijyns? yll?, tavallinen kohtelias k?ytt?ytyminen oli nyt heitetty hiiteen.

Alkoi jo ropsia suuria sadepisaroita ja niit? tuli yh? taajemmin, kaikkien kasvot, joihin Edvard katsoi, olivat kastuneet. Ne t?llisteliv?t ihmeiss??n h?neen: hento kaupunkilaispoika tuli heid?n h?lin??ns?, kevyiss? pukimissa, kasvot m?rk?n?, ja heng?styneen?, pieni kastunut karvalakki p??ss?.

Mutta kukas tuossa seisoi juuri h?nen edess??n, jollei Ingebret Syvertsen, tuo pitk?, mustatukkainen mies, joka oli ollut kaupoissa h?nen is?ns? kanssa! Nyt h?n seisoi tuossa kauppoja hieromassa, pitk?n? ja laihana, ?ljypuvussa kiireest? kantap??h?n. H?n oli ollut t??ll? koko lailla touhussa, h?nen saappaansa ja k?tens? olivat kalan suomuksissa, kuin hopeahelojen koristamat. "P?iv??, Ingebret!" huusi poika iloisesti. Pitk? nuori mies, kasvot m?rk?n? ?ljytakin alla, suuri pisara putoamassa nen?n p??st?, pieni, musta parta ja yl?leuasta kolme hammasta poissa, tunsi h?net heti ja hymyili, sitten h?n virkkoi: "Is?si on t??ll? ratsastelemassa, poika". -- Samassa joku puhutteli Ingebreti?, h?n k??ntyi, ?k?mystyi ja alkoi kinastella t?m?n kanssa, siihen kului hetkinen ja kun h?n j?lleen k??ntyi sinne p?in, miss? poika oli ollut n?ki h?n t?m?n jo kaukana tiell?, hyv?n matkan p??ss? kalastajista.

Edvard oli l?htenyt juoksemaan pelk?st??n pelosta, -- ja vasta siell? maantiell? h?nen mieleens? johtui, ett? h?n juoksi juuri is??ns? vastaan! Olikohan varmaa, ett? h?n enn?tt?isi Suur-Tuftilaan, ennenkuin is? h?net tapaisi?

Mutta mit? h?n tekisi? Ne olivat n?hneet h?net kaikki nuo ihmiset ja neh?n t?llisteliv?t h?nt? niin, ett? he kyll? hankkisivat tiedon siit?, kuka h?n oli, ja kun is? sitten ratsastaisi sit? kautta, saisi h?nkin sen tiet??. Senvuoksi ei suuresti hy?dytt?nyt pakoonkaan juosta. Selk?sauna ennemmin tai my?hemmin, samantekev?. H?nt? halutti melkeinp? pist?? lauluksi, sill? nyt asia ei en?? paremmaksi muuttuisi kuin mit? se oli. H?n alkoi tosiaankin laulaa, ja viel?p? marseljeesia ranskan kielell?, seh?n sopi mainiosti sille, joka kulki kohti selk?saunaa, -- hei vaan! Mutta tuskin h?n oli p??ssyt ensi v?rssyn loppuun, kun rohkeus alkoi loppua, ??ni hiljeni, tahti my?skin ja koko laulu sai toisen v?rityksen. Oh, miten raskaalta alkoikin astunta tuntua, nyt satoi jo aika lailla. Laulu muuttui jo katkonaisiksi s?keiksi ja loppui vihdoin kokonaan. Pojan ajatukset liikkuivat nyt jossain suuressa hiilikaivoksessa, josta h?n oli lukenut sanomalehdess?, ett? se oli t?yttynyt vedell?. Ihmiset pyrkiv?t sielt? ulos, mink? kerkisiv?t ja hevoset heid?n per?st??n, mutta sielt? alhaalta ne eiv?t voineet pelastautua. El?inparat! Muuan poika oli pelastunut ja h?n kertoi hevosesta, joka koetti p??st? h?nen per?st??n, poika kiipesi yl?s, mutta hevonen ei voinut... Edvard n?ki selv?sti hevosen edess??n, sen p??n, sen kauniit loistavat silm?t, kuuli korskumisen, hirnumisen ja joka kerta se ihan koski h?neen. Niin, mahtaisi olla hirvitt?v?? kuolla sellaisen kauhun vallassa! Ja her?isik? kaikki tuo eloon viimeisell? tuomiolla! Niin, ent?s kaikki ne, joiden pit?isi silloin nousta maan sis?st? kaivoksista! Miksip? ei siis el?imetkin muiden mukana? Kyll? varmasti ne vet?ytyisiv?t esiin ja hirnuisivat ja syytt?isiv?t ihmisi?. Suuri luoja, sit? syyt?sten paljoutta! Ajatelkaas, -- aina maailman luomisesta saakka! Ja mist? niit? kaikkiaan l?ytyisi? Maan p??lt? ja maan sis?st?, -- ent?s ne, jotka olivat meress?, meren pohjalla? Ja ent?s ne sitten, jotka olivat viel? senkin alla, sill? monessa paikassahan oli siin? ollut maata, miss? nyt oli meri. Niin, niin!

Oh, miten n?lk?inen h?n oli! Ja nyt h?nt? v?risytti, h?n ei voinut en?? astella nopeasti, h?n oli kastunut aivan l?pim?r?ksi.

Eik? eteenp?in pyrkiminenk??n ollut kovin haluttavaa. H?n tunsi hyvin sen uuden ratsupiiskan, h?n oli itse toimittanut vanhan pois maailmasta, mutta jospa h?n olisi aavistanut, ett? uusi oli kahta kauheampi, olisi h?n kyll? antanut vanhan olla k?yt?nn?ss? viel? parisen vuotta. Huh, h?nen kynsi??nkin alkoi jo kolottaa ja sormet olivat aivan kohmeessa. Ja jalat sitten? Sit? ei kannattanut ajatellakaan, sill? kohmetus tuntui silloin vain yh? enemm?n j?ykist?v?n, kuules, miten vesi tirskui saappaissa! Lystikseen h?n koetti liikuttaa jalkojaan ristiin, oikealta vasemmalle ja vasemmalta oikealle, mutta h?n v?syi kohta siihenkin. Yh? hitaammaksi ja vaivaloisemmaksi k?vi astunta, nyt pit?isi h?nen nousta m?ke? yl?s. Hyv? yst?v?, eik?s t?m? ollutkin jo viimeinen m?ki? Eik?h?n Suur-Tuftila ollutkin jo l?himm?ss? laaksossa? Aivan siin? m?en takana? Kyll? varmaankin siell? oli Tufti-laakso? Ehk?p? h?n enn?tt?isi perille ennen is?n tuloa? Eih?n se lykk?ysk??n hullummaksi ole, ei suinkaan. Sieti kyll?kin kiiruhtaa. -- Uusia voimia vaan!

Is? ei ollut yksinomaan ankara, kyll? h?n saattoi olla lempe?kin. Varsinkin jos Josefine rukoili veljens? puolesta. Ja sen tytt? kyll? tekisi nytkin, kun Ole vain tulisi takaisin. He koettaisivat saada viel? apteekkarinkin puolelleen! H?n oli ihmeen hyv?ntahtoinen mies, tuo apteekkari ja parasta oli aina olla useampi mies puolella. Herrajumala, jollei niit? olisi useampia...

Tuolta se nyt nousi m?en takaa, tuo punainen hevosen p??! Suuret olkikeng?t, joita is? talvisaikaan k?ytti jalustimina, sojottivat hevosen molemmin puolin kuin petoel?imen k?p?l?t. Poika pys?htyi kuin kivettyneen?.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet