Read Ebook: Ivanhoe by Scott Walter Krohn Julius Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 2717 lines and 135874 words, and 55 pages

uo Aymer saisi n?hd? Rowena-neidon, ja viel? pahempi, jos Cedrik, niinkuin luultavaa on, joutuisi riitaan t?m?n soturimunkin kanssa. Mutta tehd??n me niinkuin kelpo palvelijat ainakin, kuunnellaan ja katsotaan, mutt'ei virketa mit??n.>>

Palatkaamme nyt taas ratsumiehiin, jotka olivat pian j?tt?neet orjat kauas j?lkeens?. Heid?n v?lill??n virisi seuraava keskustelu normannilais-ranskan murteella, jota korkeammat s??dyt tavallisesti k?yttiv?t, niit? harvoja lukuunottamatta, jotka yh? viel? pitiv?t saksilaista sukuper??ns? arvossa.

>>Mit? tarkoittaa noiden itsep?isten lurjusten h?vytt?myys?>> kysyi temppeliherra benediktil?is-munkilta. >>Ja miksi estitte minua heit? kurittamasta?>>

>>Totta maar, veli Brian>>, vastasi abotti, >>mit? toiseen heist? tulee, niin on minun vaikea sanoa, miksi narri puhuu hullutuksiaan. Ja toinen lurjus on noita hillitt?mi?, raivoisia hurjap?it?, joita viel? tavataan voitettujen saksilaisten j?lkel?isten joukossa ja joiden paras ilo on, kun he jollakin heille tarjona olevalla keinolla voivat osoittaa vihaansa valloittajia vastaan.>>

>>Pian min? olisin piessyt h?nen selk?ns? n?yr?ksi>>, arveli Brian. >>Olen tottunut pit?m??n tuommoisia hurjap?it? kurissa. Meid?n turkkilais-vankimme ovat yht? hillitt?mi? ja raivoisia, kuin ik?n? itse Odin olisi ollut. Mutta annas heid?n vain olla pari kuukautta talossani, orjavoutini k?sitelt?vin?, niin he ovat n?yri?, alistuvia, palvelevaisia ja tottelevat k?den viittaustakin. Tosin on varottava heid?n myrkky??n ja tikariaan, sill? he ovat kerke?t k?ytt?m??n kumpaistakin, jos vain antaa heille pienimm?nkin tilaisuuden.>>

>>Abotti Aymer>>, sanoi temppeliherra, >>te olette kavaljeerimies, t?ysinoppinut kauneuden tuntija ja yht? taitava kuin trubaduuri kaikissa lemmentuomioita koskevissa asioissa; mutta paljon kauneutta min? vaadinkin tuolta kuululta Rowenaltanne sen itsekielt?ymyksen ja pid?ttyv?isyyden vastapainoksi, jota minun on harjoitettava, jos mieli pyrki? suosiollisiin v?leihin sellaisen kapinallisen moukan kanssa, jollaiseksi olette h?nen is?ns? Cedrikin kuvannut.>>

>>Cedrik ei ole h?nen is?ns?>>, vastasi abotti; >>h?n on vain kaukainen sukulainen. Rowena on korkeampaa sukuper??, kuin mit? Cedrik itsek??n kehuu olevansa. Rowenan holhooja h?n joka tapauksessa on, joskin, luulen ma, omin valtuuksinsa, ja h?n rakastaa holhokkiansa niinkuin omaa lastaan. Rowenan kauneutta saatte pian itse arvostella. Ja jollei h?nen hipi?ns? hienous ja h?nen sinisilmiens? ylev? ja samalla lempe? katse heti haihduta mielest?nne Palestiinan mustapalmikkoisia impi?, viel?p? Mahometti-ukon paratiisin hourejakin, niin saatte sanoa minua luopioksi eik? kirkon uskolliseksi pojaksi.>>

>>Mutta jos tuo teid?n kehuttu kaunottarenne>>, sanoi temppeliherra, >>punnitaan vaa'assa ja havaitaan k?yk?iseksi, niin muistattehan vetomme?>>

>>Hyv?, kaulaketjuni>>, vastasi abotti, >>kymment? Chion viinitynnyri? vastaan; ne ovat minun yht? varmasti, kuin jos olisivat jo luostarini kellarissa, vanhan Dennis kellarimestarin avaimen takana.>>

>>Ja min? itse olen tuomarina>>, jatkoi temppeliherra, >>ja voin h?vit? vetoni ainoastaan, jos itse my?nn?n, etten ole n?hnyt niin kaunista neitoa sitten viime helluntain, siis kokonaiseen vuoteen. Niinh?n vetomme kuului? Abotti, kaulaketjunne on vaarassa; aion ripustaa sen kaulaani Ashby-de-la-Zouchen turnajaiskent?ll?.>>

>>Jos sen rehellisesti voitatte>>, sanoi abotti, >>niin pit?k?? sit? milloin mielitte. Luotan kunniasanaanne ritarina ja kirkonmiehen?, ett? vastaatte totuudenmukaisesti. Mutta, veliseni, kuulkaa neuvoani ja h?yl?tk?? kielt?nne hiukan kohteliaampaan puhetapaan kuin mihin olette tottunut uskottomia vankeja ja it?maisia orjia hallitessanne. Cedrik Saksilainen on semmoinen mies, joka, jos h?n suuttuu -- eik? h?n olekaan hidas suuttumaan --, ajaa meid?t vaikka y?syd?men? ulos talostaan taivasalle y?pym??n, v?litt?m?tt? v?h??k??n teid?n ritariarvostanne, minun korkeasta virastani tai meid?n kummankaan pyh?st? s??dyst?. Ja varokaa, miten katselette Rowena-neitoa, jota h?n hellii mit? arimmalla huolella. Jos her?t?mme h?ness? v?hint?k??n levottomuutta siin? suhteessa, olemme mennytt? miest?. Sanotaanpa h?nen ajaneen ainoan poikansakin pois kotoa siit? syyst?, ett? h?n oli luonut helli? silm?yksi? t?h?n kaunottareen, jota n?ht?v?sti saa et??lt? jumaloida, mutta jota ei pid? l?hesty? muita ajatuksia mieless? kuin sellaisia, joita tuomme Pyh?n Neitsyen alttarin eteen.>>

>>Hyv?, enemp?? ei teid?n tarvitse sanoa>>, vastasi temppeliherra. >>Olen pit?v? ohjakset t?m?n yhden illan niin tiukalla kuin tarvitaan ja k?ytt?yty? s?yse?sti kuin impi. Mutta mit? tulee pelkoonne, ett? meid?t muka ajettaisiin ulos, niin min? itse asemiesteni sek? Hametin ja Abdallan kanssa takaan, ettette tule k?rsim??n semmoista h?v?istyst?. ?lk?? ep?ilk?k??n, ettemme pystyisi pit?m??n hallussamme kerran saatua y?sijaa.>>

>>Emme saa antaa asiain menn? niin pitk?lle>>, vastasi abotti. >>Mutta t?ss?h?n tuo maahan vajonnut risti onkin, josta narri puhui. Y? vain on niin pime?, ett? tuskin voimme n?hd?, mik? n?ist? teist? on oikea. H?n k?ski, muistaakseni, meid?n poiketa vasemmalle.>>

>>Ei, oikealle>>, sanoi Brian, >>mik?li min? muistan.>>

>>Vasemmalle, aivan varmaan vasemmalle. Muistan, kuinka h?n viittasi puisella miekallaan.>>

>>Niin kyll?, mutta miekka oli h?nell? vasemmassa k?dess? ja h?n viittasi sill? poikittain editseen>>, sanoi temppeliherra.

Kumpainenkin piti itsepintaisesti kiinni omasta k?sityksest??n, niinkuin t?mm?isiss? tapauksissa on tavallista. Kysyttiin palvelijoiltakin, mutta he eiv?t olleet olleet kyllin l?hell? kuullakseen Wamban opastusta. Viimein Brian huomasi jotakin, mik? h?m?r?ss? oli aluksi j??nyt h?nelt? huomaamatta: >>Tuossahan joku nukkuu tai makaa kuoliaana ristin juurella -- Hugo, kohennapa h?nt? keih?svarrellasi.>>

Tuskin oli k?sky t?ytetty, kun makaaja nousi, huudahtaen hyv?ll? ranskankielell?: >>Ken lienetkin, niin teet ep?kohteliaasti, kun h?iritset mietteit?ni!>>

>>Me tahdoimme vain>>, sanoi abotti, >>kysy? teilt? tiet? Rotherwoodiin, Cedrik Saksilaisen talolle.>>

>>Sinneh?n min?kin olen menossa>>, vastasi tuntematon, >>ja jos minulla olisi hevonen, niin tulisin oppaaksenne, sill? tiet? on v?h?n vaikea osata, vaikka se onkin minulle hyvin tuttu.>>

>>Saatte sek? kiitokset ett? palkinnon, hyv? yst?v?>>, sanoi abotti, >>jos saatatte meid?t ehein? Cedrikin luokse.>>

Ja h?n k?ski yhden palvelijansa nousta talutetun hevosen selk??n ja antaa omansa vieraalle, jonka oli tultava oppaaksi.

Tie, jolle opas saattoi heid?t, kulki p?invastaiseen suuntaan kuin se, jota Wamba oli neuvonut johtaaksensa heid?t harhaan. Polku poikkesi pian syvemm?lle mets??n ja kulki useamman puron poikki, joiden lieterannat tekiv?t ylikulun vaaralliseksi. Mutta vieras n?ytti ik??nkuin vaiston ohjaamana osaavan aina l?yt?? kovimman maaper?n ja turvallisimmat ylikulkupaikat, ja h?nen varovaisuutensa ja tarkan huomiokykyns? avulla matkalaiset viimein saapuivat kujanteelle, joka oli heid?n siihen asti n?kemi??n leve?mpi. Opas viittasi suurta, matalaa, ep?s??nn?llist? rakennusta kujanteen toisessa p??ss? ja sanoi abotille: >>Tuolla on Rotherwood, Cedrik Saksilaisen asunto.>>

Se oli iloinen sanoma Aymerille, jonka hermot eiv?t olleet vahvimpia ja joka vaarallisten soiden poikki kuljettaessa oli ollut niin suuren huolen ja levottomuuden vallassa, ettei ollut joutanut kyselem??n mit??n oppaaltaan. Mutta nyt, kun h?n taas n?ki olevansa t?ydess? turvassa ja likell? suojapaikkaa, uteliaisuus her?si h?ness?, ja h?n kysyi oppaalta, kuka ja mik? h?n oli.

>>Toivioretkel?inen, juuri palannut pyh?lt? maalta>>, kuului vastaus.

>>Parempi olisi teid?n ollut viipy? siell? ja sotia Pyh?n haudan takaisin valloittamiseksi>>, sanoi temppeliherra.

>>Aivan totta, kunnianarvoisa herra ritari>>, vastasi toivioretkel?inen, jolle temppeliherran ulkoasu n?ytti olevan varsin tuttu, >>mutta kun sellaisiakin, jotka ovat valalla vannoneet valloittavansa takaisin pyh?n kaupungin, tavataan matkustelemassa n?in kaukana velvollisuuksiensa n?ytt?m?lt?, niin voiko kummastella, ett? minunlaiseni rauhallinen talonpoika kielt?ytyy teht?v?st?, jonka he ovat hyl?nneet?>>

Temppeliherra olisi vastannut n?rk?styneesti, mutta abotti keskeytti h?net, lausuen ihmettelyns? siit?, miten opas niin monta vuotta poissa oltuaan n?in tarkoin muisti kaikki mets?n polut.

>>Olen n?ilt? seuduilta syntyisin>>, vastasi opas. H?nen t?t? sanoessaan he juuri saapuivatkin Cedrikin talolle. Se oli matala, ep?s??nn?llinen rakennus, jossa oli useampia pihoja ja joka k?sitti melkoisen laajan alan. Vaikka sen suuruus siis todisti is?nn?n rikkautta, oli se rakennustavaltaan kuitenkin aivan toisenlainen kuin normannilais-ylimysten korkeat, torneilla ja muureilla varustetut asunnot, jollaiset olivat tulleet vallitsevaksi rakennustyyliksi kautta koko Englannin.

Varustuksitta ei Rotherwoodin kartanokaan sent??n ollut. Varustamaton talo olisi noina melskeisin? aikoina ollut vaarassa tulla ry?stetyksi ja poltetuksi ennen ensi aamua. Syv?, l?heisest? joesta johdetun veden t?ytt?m? kaivanto ymp?r?i koko rakennusta. Kaksinkertainen, ter?v?k?rkisist? paaluista tehty aituus, johon ainekset oli saatu l?heisest? mets?st?, suojeli kaivannon sek? ulko- ett? sis?reunaa. L?ntt? kohden oli ulommassa paaluaidassa portti, josta nostosilta johti sisemm?ss? aidassa olevalle samanlaiselle portille. Molemmat n?m? p??syaukot olivat aitauksen ulkonevien kulmien suojassa, niin ett? jousimiehet tai linkoojat saattoivat tarpeen tullen sivultak?sin ahdistaa sis??npyrkij?it?.

T?m?n portin edess? temppeliherra puhalsi kuuluvan toitotuksen torvestaan, sill? sade, joka jo kauan oli uhannut, alkoi nyt virrata rankasti.

KOLMAS LUKU.

Tulipa rannoilta lakeoilta, joihin ly? Germanian meri, saksilainen mies, v?kev?, sinisilm?, verev?.

Tuvassa, joka tavattomaan pituuteensa ja leveyteens? verraten oli suhdattoman matala, seisoi j?reit?, raa'altaan veistetyist?, h?yl??m?tt?mist? ja silitt?m?tt?mist? tammilankuista tehty pitk? p?yt? valmiiksi katettuna Cedrik Saksilaisen illallisateriaa varten. Tuvan katossa, joka oli vuolista ja parruista kyh?tty, ei ollut mit??n muuta kuin laudoitus ja oljet erottamassa huonetta ulkoilmasta. Kummassakin p??ss? tupaa oli valtavan suuri tulisija; mutta kun savutorvet olivat hyvin k?mpel?? tekoa, tunkeusi ainakin yht? paljon savua sis??n kuin oikeaa v?yl?? ulos. T?st? aiheutuva alinomainen savu oli peitt?nyt matalan tuvan kattovuolet ja -parrut kiilt?v?ll?, mustalla nokisilauksella. Seinill? riippui sota- ja mets?stysaseita, ja joka nurkassa oli kaksipuoliset ovet, joista p??stiin avaran rakennuksen muihin osiin.

Muutenkin ilmeni talon varusteissa tuota saksilais-aikakauden karua yksinkertaisuutta, jonka s?ilytt?mist? Cedrik piti kunnianasianaan. Permanto oli kovaksi tallattua kalkilla sekoitettua savea, niinkuin nykyaikana usein k?ytet??n englantilaisissa riihiss?. Noin nelj?nnelt? osalta huoneen pituutta oli lattia tehty askelmaa korkeammaksi, ja tuon korokkeen alueella oleskeli ainoastaan talon is?nt?v?ki ja arvokkaammat vieraat. Poikittain t?ll? korokkeella oli kalliilla, tulipunaisella liinalla peitetty p?yt?, jonka keskikohdalta ovipuolelle p?in jatkui palvelijoita ja halvempia henkil?it? varten asetettu pitempi ja matalampi p?yt?. Koko laitos oli T-kirjaimen muotoinen, tai samanlainen kuin ne vanhanaikaiset, samojen periaatteiden mukaan j?rjestetyt ruokap?yd?t, joita viel? nytkin n?hd??n vanhanaikaisissa Oxfordin ja Cambridgen yliopistoissa. Jykevi? nojatuoleja sek? selustapenkkej? veistoksilla koristetusta tammipuusta oli sijoitettu korokkeelle, ja n?iden istuimien sek? korkeammalla olevan p?yd?n ylitse oli kiinnitetty vaateteltta suojaamaan t?ll? kunniapaikalla istuvia arvohenkil?it? tuulelta ja varsinkin sateelta, joka paikoin tunkeutui huonosti kyh?tyn katon l?vitse sis??n.

Tuvan per?osan sein?t, niin pitk?lle kuin koroke ulottui, olivat verhoilla eli uutimilla peitetyt, ja lattialla oli matto, molemmat koristetut jonkintapaisilla koruompeluksilla tai kirjauksilla, joiden v?rit olivat loistavat tai pikemminkin r?ike?t. Ovensuupuolen p?yd?n kohdalla oli vesikatto, niinkuin sanottu, paljaaltaan peitt?m?tt?m?n?; karkeiksi laastitut sein?t olivat alastomat ja kolea savipermanto matoitta. P?yt?kin oli ilman liinaa, ja istuimina oli vain j?re?t, karkeatekoiset penkit.

Per?p?yd?n keskikohdalla oli kaksi muita korkeampaa tuolia perheen is?nt?? ja em?nt?? varten, jotka valvoivat ja johtivat aterioimista ja siit? toimestaan olivat saaneet saksilaisen arvonimens? >>leiv?n jakajat>>.

Kummankin kunniatuolin eteen oli asetettu jakkara, joka oli taidokkailla leikkauksilla ja norsunluulla koristettu, mik? arvokkuuden merkki oli niille ominainen. Toisella mainituista tuoleista istui nyt Cedrik Saksilainen, joka, vaikka olikin arvoltaan vain talonis?nt? eli senaikaiseen tapaan sanoen vapaatilallinen, tunsi kuitenkin illallisensa viiv?stymisen johdosta ?rtyis?? k?rsim?tt?myytt?, joka olisi soveltunut jollekin muinais- tai nykyaikaiselle raatimiehelle.

Is?nn?n muodosta saattoi heti huomata, ett? h?n luonnonlaadultaan oli suora, mutta ?kkipikainen ja kiivas. H?nen vartalonsa ei ollut keskimittaa pitempi, mutta harteva, pitk?k?tinen ja vankkarakenteinen, niinkuin sodan ja mets?styksen rasituksiin tottuneen miehen ainakin. Kasvot olivat leve?t, silm?t suuret, siniset, piirteet avoimet ja vilpitt?m?t, hampaat terveet ja p?? kaunismuotoinen, kaikki yhdess? ilmaisten sellaista hyv?ntahtoisuutta, joka usein esiintyy rinnan kiivaan ja pikaisen luonteenlaadun kanssa. Ylpeytt? ja ep?luuloisuutta ilmeni my?skin h?nen katseessaan, sill? ik?ns? kaiken oli h?nen t?ytynyt puolustaa oikeuksia, joita alinomaa yritettiin polkea, ja h?nen asemansa ja olosuhteensa olivatkin semmoiset, ett? ne olivat antaneet h?nen tuliselle, pikaiselle ja p??tt?v?iselle luonteenlaadullensa alati uutta kiihoketta. H?nen pitk?, keltainen tukkansa, joka p??laelta ja otsalta oli keskelt? jaettu ja kahdenpuolen kammattu, ulottui alas hartioille asti. Harmaita hiuksia ei siin? viel? paljon n?kynyt, vaikka Cedrik l?heni jo kuuttakymment?.

Pukuna oli h?nell? havunvihre? nuttu, jonka kaulus ja hihansuut olivat p??rm?tyt >>minever>>-nahalla, mik? oli k?rp?nnahkaa halvempaa ja luultavasti talvioravan nahasta valmistettua. Nuttu oli napittamaton, ja sen alta n?kyi tulipunainen ruumiinmukainen ihokas. Housutkin olivat samanv?riset, mutta ne ulottuivat vain reitten alaosaan, j?tt?en polvet paljaiksi. Jaloissa oli samanmuotoiset matalat keng?t kuin talonpojillakin, vaikka hienommasta nahasta ja kiinnitetyt edest? kultasoljilla. K?sivarsissa oli kultarenkaat, kaulassa samoin oli leve? rengas samaa kallista ainetta. Vy?t?isill? oli runsaasti koristettu vy?, johon lyhyt, suora, kaksiter?inen, ter?v?k?rkinen miekka oli pistetty sill? tavoin, ett? se riippui sivulla melkein pystysuorassa. Tuolin selustalle oli ripustettu tulipunaisesta verasta tehty, turkisvuorinen viitta ynn? samoista aineista tehty, upeasti kirjailtu lakki, jotka t?ydensiv?t hyvinvoivan talollisen puvun h?nen ulkosalla liikkuessaan. Lyhyt, leve?- ja kirkaster?inen mets?karju-keih?s oli nojallaan saman tuolin selustaa vasten; sit? is?nt? k?ytti ulkona liikkuessaan sauvana tai aseena, miten milloinkin asia vaati.

Joukko palvelijoita, joiden puvut vaihtelivat eri asteissa is?nn?n upean vaatetuksen ja Gurth sikopaimenen karkean, koruttoman asun v?lill?, seurasi saksilaisen herran katseita ja odotti h?nen k?skyj??n. Pari kolme korkeampiarvoista palvelijaa seisoi h?nen takanaan korokkeella; muut kaikki pysytteliv?t ovipuolella tupaa. Olipa tuvassa viel? toisenlaisiakin asukkaita. Siell? oli pari kolme suurta, p?rr?karvaista vinttikoiraa, joita siihen aikaan k?ytettiin suden ja sarvaan ajossa; yht? monta hitaampaa vainukoiraa, suurta, vahvaraajaista rotua, joilla oli paksu kaula, suuri p?? ja pitk?t korvat; vihdoin viel? pari pienemp?? koiraa, sit? lajia, joita nykyj??n nimitet??n terriereiksi. Kaikki ne odottivat maltittomina ruoan tuloa, mutta osaten koirille ominaisella viisaudella ymm?rt?? ihmiskatsetta ne pysyiv?t kuitenkin hiljaa is?nt?ns? ?re?? ??nett?myytt? h?iritsem?tt?. Luultavasti ne pelk?siv?t pient? valkeaa keppi?, joka oli pantu Cedrikin lautasen viereen ja aiottu pit?m??n kurissa nelijalkaisten alustalaisten ahneutta. Vanha susikoira vain oli lellitellyn suosikin rohkeudella asettunut aivan kunniaistuimen viereen ja uskalsi silloin t?ll?in anoa huomiota laskemalla suuren, p?rr?isen p??ns? is?nn?n polvelle tai ty?nt?m?ll? kuononsa h?nen k?teens?. Mutta sekin torjuttiin pois tylyll? k?skyll?: >>Alas, Balder, alas! En ole nyt leikkituulella.>>

Cedrik ei todellakaan, kuten olemme huomanneet, ollut varsin lempe?ll? tuulella. Rowena-neiti, k?yty??n kaukaisessa kirkossa iltamessua kuuntelemassa oli vast'ik??n tullut kotiin ja muutti rajuilmassa kastuneita vaatteitansa. Gurthista ja h?nen hoidokeistaan ei ollut viel? mit??n tietoa, vaikka heid?n olisi pit?nyt jo aikaa sitten kotiutua mets?st?. Ja n?in? rauhattomina aikoina oli t?ysi syy levottomuuteen karjan viipyess?, sill? saattoihan olla hyvin mahdollista, ett? l?heisiss? metsiss? asustavat rosvot olivat sen ry?st?neet, tai joku naapuriparoni, joka mahtavuudessaan v?litti laista yht? v?h?n kuin rosvot, oli vienyt sen saaliiksensa. Eik? semmoinen vahinko olisi ollut v?h?inen, sill? suuret sikalaumat olivat saksilaisten talollisten paras rikkaus, varsinkin mets?seudulla, miss? n?ille elukoille oli runsaasti ravintoa. Paitsi n?it? huolestumisen aiheita synnytti saksilaisessa talonherrassa k?rsim?tt?myytt? h?nen narrinsa Wamban poissaolo, sill? t?m?n kokkapuheet, vaikk'eiv?t olleetkaan sukkelimpia, olivat kuitenkin jonkinlaisena h?ysteen? is?nn?n ilta-aterialle sek? niille runsaille olut- ja viinikulauksille, joilla h?nen oli tapana sit? s?est??. Lis?tk??mme kaikkeen t?h?n, ett? Cedrik ei ollut puolenp?iv?n j?lkeen mit??n sy?nyt ja ett? h?nen tavallinen illallisaikansa oli jo aikoja sitten mennyt ohi, -- ja seh?n on asia, joka suututtaa kaikkia maalaisherroja, sek? muinais- ett? nykyaikoina. ?rtymyst??n h?n ilmaisi katkonaisilla lauseilla, joita h?n osaksi itsekseen mutisi, osaksi lausui ymp?rill? seisoville palvelijoille, eritt?inkin juomanlaskijalleen, joka ik??nkuin rauhoitukseksi v?h?n v?li? tarjosi h?nelle hopeapikarin t?ynn? viini?. >>Miksi Rowena-neiti niin kauan viipyy?>>

>>H?n vain j?rjest?? hiuksiaan>>, vastasi er?s naispalvelija yht? rohkeasti kuin meid?nkin aikoina talontytt?ren suosittu kamarineitsyt vastaa perheen is?nn?lle. >>Tahtoisitteko, ett? h?n tulisi p?yt??n hilkka p??ss? ja sadeviitta yll?? Eik? kukaan nainen koko kreivikunnassa ole nopsempi pukeutumaan kuin meid?n neiti.>>

T?h?n kiist?m?tt?m??n v?itteeseen saksilainen vastasi vain jonkinlaisella my?nt?v?ll? murahduksella ja lis?si: >>Soisinpa, ett? h?n toisen kerran menness??n Johanneksen kirkolle valitsisi paremman ilman. Mutta mit?, kymmenen pirun nimess?>>, jatkoi h?n juomanlaskijaan k??ntyen ja koroittaen ??nt??n, ik??nkuin mieliss??n siit?, ett? oli keksinyt v?yl?n, johon voi suunnata ?rtymyksens? ilman pelkoa tai hillint??, >>mit?, kymmenen pirun nimess?, Gurth tekee n?in my?h??n mets?ss?? Arvattavasti saamme jonkin turman viestin sikalaumasta. Onhan h?n ennen aina ollut uskollinen ja huolellinen palvelija, ja min? olin aikonut koroittaa h?net parempaan virkaan. Kenties olisin ottanut h?net henkivartijaini joukkoon.>>

Juomanlaskija Oswald muistutti n?yr?sti, ett? >>tuskinhan viel? oli tunti kulunut valkeansammutuskellon soimisesta>>. Mutta t?m? oli huonosti valittu puolustus, sill? se muistutti asiaa, joka saksilaiskorville oli ik?v? kuulla.

>>Paha perik??n>>, huusi Cedrik, >>valkeansammutuskellon ja sen tyrannimaisen ?p?r?n, joka sen keksi, sek? sen syd?mett?m?n orjan, joka saksin kielell? mainitsee sit? saksilaisten korvien kuullen. Valkeansammutuskello>>, lis?si h?n tuokion vaiti oltuaan, >>valkeansammutuskello, joka pakottaa kunnon ihmiset sammuttamaan valkeansa, ett? rosvot ja varkaat saisivat pimeydess? tekojansa tehd?. -- Valkeansammutuskello tosiaankin! -- Reginald Front-de-Boeuf ja Filip de Malvoisin tiet?v?t kyll?, mihin tarpeeseen valkeansammutusk?sky sopii, yht? hyvin kuin Wilhelm Bastardi itse tai kuka hyv?ns? Hastingsin tappelussa olleista normannilaisseikkailijoista. Arvattavasti tuodaan minulle kohta sanoma, ett? sikalaumani on viety ruoaksi n?lk?isille rosvoille, joita nuo herrat eiv?t kykene el?tt?m??n muuten kuin varkaudella ja rosvoamisella. Uskollinen orjani on tapettu ja omaisuuteni otettu ry?st?saaliiksi. -- Ja Wamba, -- miss? on Wamba? Eik? joku sanonut h?nen l?hteneen Gurthin kanssa?>>

Oswald vastasi niin olevan.

>>Vai niin, yh? parempaa ja parempaa! H?nkin, saksilaisnarri, on viety normannilaisherraa huvittamaan. Narreja me tosin olemme kaikki, kun heit? palvelemme, ja ansaitsemme paremmin heid?n pilkkansa ja naurunsa, kuin jos olisimme puoli?lyisin? syntyneet. Mutta min? tahdon kostaa!>> lis?si h?n, kavahtaen tuoliltaan kiihdyksiss??n luulotellusta v?kivallasta ja tarttuen mets?karjukeih??seens?. >>Min? teen syyt?ksen valtaneuvoskunnalle. Minulla on yst?vi?, minulla on alustalaisia. Mies miest? vastaan vaadin nuo normannit kaksintaisteluun. Pankoot vain p??lleen haarniskansa ja rautapaitansa ja kaiken, mik? pelkurille voi antaa rohkeutta! Olenhan min? ennenkin sy?ssyt t?mm?isen peitsen esteen l?pi, joka oli paksumpi kuin kolme heid?n sotakilpe?ns?! -- He ehk? luulevat minua vanhaksi; mutta saavatpa n?hd?, ett? niin yksin?inen ja lapseton kuin olenkin, Herewardin veri kuitenkin virtaa Cedrikin suonissa. Voi Wilfred, Wilfred!>> lis?si h?n hiljaisemmin, >>jospa olisit osannut hillit? j?rjett?m?n intohimosi, niin ei is?si olisi vanhalla i?ll??n j??nyt yksin?isen tammen kaltaiseksi, joka ojentaa pirstottuja ja suojattomia oksiansa myrskyn riehuntaa vastaan!>> T?m? ajatus n?ytti muuttavan h?nen ?rtymyksens? surumielisyydeksi. H?n pani pois keih??ns?, k?vi j?lleen istumaan, loi katseensa maahan ja n?ytti vaipuvan alakuloisiin mietteisiin.

N?ist? mietteist? Cedrikin yht'?kki? her?tti torven toitotus, joka sai kaikki tuvassa olevat koirat sek? kaksi- tai kolmekymment? talon muissa osissa olevaa vastaamaan ??nekk??ll? ulvonnalla ja haukunnalla. Valkea keppi sai hetken aikaa tehd? virkaansa ja palvelijat koettaa parastansa, ennenkuin koirien meteli saatiin vaikenemaan. >>Portille, pojat!>> k?ski saksilainen kiireesti, niin pian kuin meteli oli asettunut sen verran, ett? palvelijat saattoivat kuulla h?nen ??nens?. >>K?yk?? katsomaan, mit? sanomia tuolla torvella on tuotavana -- ep?ilem?tt? se ilmoittaa, ett? jokin ry?st? ja rosvoty? on minun maillani tehty.>>

Tuskin kolmen minuutin kuluttua er?s henkivartijoista palasi ja ilmoitti, >>ett? Jorvaulx'n abotti Aymer ja kelpo ritari Brian de Bois-Guilbert, urhoollisen ja kunnianarvoisan Temppeliherrain ritariston komentaja, pienen seurueensa kanssa pyyt?v?t vieraanvaraa ja suojaa yhdeksi y?ksi, ollen matkalla turnajaisiin, jotka ylihuomenna pidet??n Ashby-de-la-Zouchen l?hist?ll?>>.

>>Aymer, Aymer-abotti? Brian de Bois-Guilbert?>> mutisi Cedrik. >>Normanneja kumpainenkin -- mutta olkoot normanneja tai saksilaisia, vieraanvaraisuutta on Rotherwoodissa noudatettava. Olkoot tervetulleet, koska ovat katsoneet hyv?ksi poiketa t?nne -- vaikka kernaammin olisin suonut, ett? he olisivat jatkaneet matkaansa. Mutta arvotonta olisi nurista yhden y?n suojasta ja yhden illan ruoasta; tottahan normannilainen osannee vieraana ollessaan hillit? h?vytt?myytt?ns?. --Mene, Hundebert>>, lis?si h?n hovimestarintapaiselle palvelijalle, joka seisoi h?nen takanansa valkea sauva k?dess?; >>ota mukaasi kuusi renki? ja saata tulijat vierashuoneisiin. Pid? huolta heid?n hevosistaan ja muuleistaan, ja katso, ettei heid?n v?elt??n mit??n puutu. Anna heille kuivia vaatteita, jos he sellaisia pyyt?v?t, laita valkea ja toimita heille pesuvett? ja viini? ja olutta. Ja k?ske keitt?j?in lis?t? illalliseemme jotakin, mit? kiireess? voivat, ja tuotakoon se p?yt??n, niin pian kuin nuo vieraat ovat valmiit tulemaan ruoalle. Sano heille, Hundebert, ett? Cedrik itse tulisi heit? vastaanottamaan, mutta h?nt? sitoo vannomansa vala, ettei h?n astu enemp?? kuin kolme askelta tupansa kunniakorokkeelta ket??n vastaan, paitsi jos vieras on saksilaista kuningassukua. Joudu! Katso, ett? heit? pidet??n hyv?n?. ?lk??t he saako ylpeydess??n sanoa, ett? saksilaismoukka on ilmaissut heille yht'aikaa sek? k?yhyytens? ett? itaruutensa.>>

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet