Read Ebook: Ivanhoe by Scott Walter Krohn Julius Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 2717 lines and 135874 words, and 55 pages

>>Aymer, Aymer-abotti? Brian de Bois-Guilbert?>> mutisi Cedrik. >>Normanneja kumpainenkin -- mutta olkoot normanneja tai saksilaisia, vieraanvaraisuutta on Rotherwoodissa noudatettava. Olkoot tervetulleet, koska ovat katsoneet hyv?ksi poiketa t?nne -- vaikka kernaammin olisin suonut, ett? he olisivat jatkaneet matkaansa. Mutta arvotonta olisi nurista yhden y?n suojasta ja yhden illan ruoasta; tottahan normannilainen osannee vieraana ollessaan hillit? h?vytt?myytt?ns?. --Mene, Hundebert>>, lis?si h?n hovimestarintapaiselle palvelijalle, joka seisoi h?nen takanansa valkea sauva k?dess?; >>ota mukaasi kuusi renki? ja saata tulijat vierashuoneisiin. Pid? huolta heid?n hevosistaan ja muuleistaan, ja katso, ettei heid?n v?elt??n mit??n puutu. Anna heille kuivia vaatteita, jos he sellaisia pyyt?v?t, laita valkea ja toimita heille pesuvett? ja viini? ja olutta. Ja k?ske keitt?j?in lis?t? illalliseemme jotakin, mit? kiireess? voivat, ja tuotakoon se p?yt??n, niin pian kuin nuo vieraat ovat valmiit tulemaan ruoalle. Sano heille, Hundebert, ett? Cedrik itse tulisi heit? vastaanottamaan, mutta h?nt? sitoo vannomansa vala, ettei h?n astu enemp?? kuin kolme askelta tupansa kunniakorokkeelta ket??n vastaan, paitsi jos vieras on saksilaista kuningassukua. Joudu! Katso, ett? heit? pidet??n hyv?n?. ?lk??t he saako ylpeydess??n sanoa, ett? saksilaismoukka on ilmaissut heille yht'aikaa sek? k?yhyytens? ett? itaruutensa.>>

Hovimestari l?ksi useampien palvelijain kanssa is?nn?n k?skyj? t?ytt?m??n. >>Aymer-abotti!>> kertasi Cedrik, Oswaldiin katsoen, >>h?nh?n on, jollen erehdy, Giles de Maulevererin, nykyisen Middlehamin herran, veli?>>

Oswald kumarsi kunnioittavasti vastaukseksi. >>H?nen veljens? asuu linnassa ja anastaa perinn?n, joka oikeastaan kuuluu jalommalle suvulle, Middlehamin Ulfgareille; mutta niinh?n jokainen muukin normannilaisherra tekee. T?m?n abotin sanotaan olevan vapaa ja iloinen mies, joka enemm?n pit?? viinimaljasta ja mets?torvesta kuin kellonsoitosta ja kirjasta. Hyv? on, tulkoon vain, terve tultuansa. Kuinka sanoittekaan temppeliherran nimen olevan?>>

>>Brian de Bois-Guilbert.>>

>>Bois-Guilbert!>> sanoi Cedrik yh? samalla miettiv?isell?, arvelevalla ??nell?, johon h?n alustalaistensa parissa el?en oli tottunut ja joka kuulosti pikemmin itsekseen juttelevan kuin ymp?rill??n oleville puhuvan miehen ??nelt?. >>Bois-Guilbert! Siit? nimest? on maine laajalti kertonut sek? hyv?? ett? pahaa. H?n kuuluu olevan yht? urhoollinen kuin ritarikuntansa parhaat, mutta h?nell? on my?s heid?n tavalliset virheens?: h?n on ylpe?, r?yhke?, julma ja irstas. H?n on kovasyd?minen mies, joka ei pelk?? maata eik? taivasta. N?in juttelevat harvat Palestiinasta palanneet soturimme. -- No, yhdeksi y?ksi h?n vain on tullut; olkoon tervetullut h?nkin. -- Oswald, aukaise vanhin viinitynnyri; tuo p?yd?lle parasta simaa, v?kevint? olutta, oivallisinta moratia, vaahtoisinta omenaviini?, tuoksuvinta pigmenti?! T?yt? suurimmat juomasarvet -- temppeliherrat ja abotit pit?v?t hyvist? viineist? ja runsaista mitoista. -- Elgitha, sano em?nn?llesi, ettemme t?n? iltana odota h?nt? saliin tulevaksi, jollei h?n erityisesti sit? halua.>>

>>Mutta h?n haluaa sit? erityisesti,>> vastasi suulaasti Elgitha; >>sill? h?n tahtoo aina mielell??n kuulla uusimmat sanomat Palestiinasta.>>

Cedrik loi nen?kk??seen tytt??n kiivaan, n?rk?styneen katseen; mutta Rowenaan ja h?nen palvelijoihinsa Cedrikin vihastus ei milloinkaan kohdistunut. H?n siis vastasi ainoastaan: >>Vaiti, tytt?! Kielesi on kerke?mpi kuin ymm?rryksesi. Vie sanomani em?nn?llesi, ja tehk??n h?n mielens? mukaan. T?ss? talossa ainakin Alfred-kuninkaan j?lkel?inen hallitsee yh? viel? ruhtinattarena.>> Elgitha l?ksi ulos.

>>Palestiinasta!>> toisti saksilainen. >>Palestiinasta! Voi kuinka moni korva on harras kuulemaan juttuja, joita irstaat ristiritarit tai ulkokullatut toivioretkel?iset tuovat tuosta maasta! Min?kin voisin kysy? -- min?kin voisin tiedustella -- min?kin voisin sykkivin syd?min kuunnella noita satuja, joita ovelat maankuljeksijat keksiv?t, houkutellakseen meit? anteliaiksi. Mutta ei! -- Poika, joka ei ole tahtonut totella k?skyj?ni, ei ole en?? minun poikani. En v?lit? h?nen kohtalostaan enemp?? kuin kaikkein halvimmasta niiden lukemattomien joukossa, jotka, kiinnitetty??n ristin olkap??h?ns?, ovat sy?ksyneet irstaisuuteen ja verity?h?n, sanoen sit? muka Jumalan tahdon t?ytt?miseksi.>>

H?n rypisti kulmiaan ja loi silm?ns? hetkeksi maahan. Kun h?n ne j?lleen nosti, paiskattiin kaksipuolinen ovi salin toisessa p??ss? juuri seposel?lleen, ja vieraat astuivat sis??n seuraten hovimestaria, jolla oli valkea sauvansa k?dess?, ynn? nelj?? palvelijaa, jotka kantoivat tulisoihtuja.

NELJ?S LUKU.

Vuos veret takkukarvain vuohien, iskettiin maahan sonni vihainen: Jo paistit kypsyi; ruoka tarjottiin, punainen viini maljaan laskettiin.

P?yt??np? kolmijalkaan istuttaa kuningas Odysseynkin, mut h?n saa istuimen matalamman -- -- --

Aymer-abotti oli, k?ytt?en hyv?kseen h?nelle suotua puvunmuuttamistilaisuutta, vaihtanut matkapukunsa viel? kallisarvoisempiin vaatteisiin, heitt?en p??llimm?iseksi omituisesti kirjaillun kaavun. Paitsi paksua, kultaista sinettisormusta, joka ilmaisi h?nen kirkollista arvoansa, oli h?nell? sormissaan viel? useita jalokivisormuksia, vaikka niiden k?ytt?minen oikeastaan oli kanoonisessa laissa kielletty. H?nen jalkineensa olivat hienoimmasta Espanjan nahasta tehdyt. Parta oli keritty niin siev?ksi kuin h?nen munkistonsa s??nn?t suinkin sallivat, ja ajetun p??laen peitti tulipunainen, upeasti kirjailtu lakki.

Temppeliherrankin ulkomuoto oli muuttunut. Vaikka h?nen pukunsa ei ollutkaan niin ylen huolellisesti koristettu, oli se kuitenkin yht? kallisarvoinen ja h?nen ulkon?k?ns? paljoa mahtavampi kuin kumppanin. Rautarengas-paidan h?n oli vaihtanut ihonuttuun, joka oli tumman purppuran v?rist? silkki? ja turkiksilla p??rm?tty; sen yli laskeutui lumivalkoinen, pitk? viitta levein laskoksin. Kahdeksank?rkinen risti, joka oli h?nen j?rjest?ns? merkkin?, oli mustasta sametista ommeltu olkap??h?n. Otsaa ei en?? peitt?nyt korkea lakki, vaan sit? varjosti vain lyhyt, kiharainen, sysimusta tukka, joka hyvin soveltui miehen muutenkin tavattoman tummaan kasvojenv?riin. H?nen k?yntins? ja koko ryhtins? olisi ollut sulavan majesteetillinen, jollei niiss? olisi ollut k?skev?n kopeaa ilmett?, mik? rajoittamattoman k?skyvallan k?ytt?j?lle usein on ominainen.

Arvokkaan kohteliaasti Cedrik nousi vastaanottamaan vieraitaan, ja laskeutuen alas korokkeelta h?n astui kolme askelta heit? vastaan ja seisahtui sitten odottamaan. >>Olen pahoillani, kunnianarvoisa abotti>>, sanoi h?n, >>ett? vannomani vala ei salli minun t?ll? esi-is?ini permannolla astua edemm?ksi, edes niin arvokkaita vieraita vastaanottaakseni kuin te ja t?m? Pyh?n Temppelin urhoisa ritari olette. Mutta palvelijani on kai selitt?nyt syyn teille minun n?enn?iseen ep?kohteliaisuuteeni. ?lk?? my?s panko pahaksi, jos puhun teille kotoista kielt?ni ja pyyd?n, ett? tekin samalla kielell? vastaisitte, jos sit? kylliksi osaatte. Jollette, niin ymm?rr?n min?kin tarpeeksi normannien kielt?, k?sitt??kseni teid?n puheenne.>>

>>Valat>>, sanoi abotti, >>ovat pyh?n? pidett?v?t, arvoisa vapaatilallinen. Valat ovat solmuja, jotka kiinnitt?v?t meit? taivaaseen, ne ovat siteit?, jotka sitovat uhrin alttarin kulmaan -- ja sent?hden -- niin kuin jo ?sken sanoin, ne ovat pyh?n? pidett?v?t ja t?ytett?v?t, jollei Pyh? ?itimme Kirkko niit? kirvoita. Ja mit? kieleen tulee, niin mielell?ni keskustelussa k?yt?n sit?, jota kunnioitettu iso?itini, Hilda Middlehamin rouva puhui, h?n, joka kuoli melkein yht? suuressa pyhyyden maineessa, jos tohtinen niin sanoa, kuin h?nen mainehikas kaimansa, autuas Pyh? Hilda Whitbyl?inen, Jumala h?nen sielullensa olkoon armollinen.>>

Kun abotti oli t?m?n sovinnollisen puheen lopettanut, lis?si h?nen kumppaninsa lyhyesti ja jyrk?sti: >>Min? puhun aina ranskaa, Rikhard-kuninkaan ja h?nen ylimystens? kielt?; mutta ymm?rr?n kyll? riitt?v?sti englanninkin kielt?, tullakseni toimeen maan alkuasukasten kanssa.>>

Cedrik v?l?hdytti puhujaan sellaisen kiivaan ja n?rk?styneen katseen, jollaisia vertailut kilpailevien kansallisuuksien v?lill? melkein aina aiheuttivat: mutta muistaessaan vieraanvaraisuuden velvoitukset h?n pid?ttyi sen enemmist? harmin purkauksista. K?dell? viitaten h?n pyysi vieraita istumaan kahdelle tuolille, jotka olivat v?h?n matalammat kuin h?nen omansa, mutta aivan h?nen vieress??n, antaen samalla merkin, ett? illallinen oli tuotava p?yt??n.

Palvelijain rient?ess? k?sky? t?ytt?m??n Cedrikin silm? keksi Gurth sikopaimenen, joka kumppaninsa Wamban kanssa oli juuri astunut tupaan. >>Tulkaa t?nne, te vetelykset!>> tiuskasi saksilainen k?rsim?tt?m?sti. Ja kun syylliset olivat enn?tt?neet korokkeen eteen: >>Mink? vuoksi te, lurjukset, n?in my?h??n olette kuhnailleet ulkona? Oletko sin?, Gurth-junkkari, tuonut laumasi kotiin, vai oletko j?tt?nyt sen rosvojen ja ry?v?rien kynsiin?>>

>>Lauma on tallessa, olkaa hyv?ll? mielell?, is?nt?>>, vastasi Gurth.

>>Mutta siit?p? en ole hyv?ll? mielell?, lurjus>>, sanoi Cedrik, >>ett? olen kaksi tuntia saanut luulla toista ja mietti? kostoa naapureilleni tekem?tt?mist? rikoksista. Jalkarautoja ja vankihuonetta saat maistaa, kuuletkos, mies, jos viel? kerran t?llaista tapahtuu.>>

Gurth, joka tunsi is?nn?n pikaisen mielenlaadun, ei ruvennutkaan puolustautumaan. Mutta Wamba, joka narrinetuoikeuksiensa nojalla saattoi luottaa Cedrikin suvaitsevaisuuteen, vastasi heid?n kummankin puolesta: >>Etp?, totta puhuen, eno Cedrik, ole t?n? iltana viisas etk? oikeudenmukainen.>>

>>Mit?, junkkari?>> sanoi is?nt?. >>Min? panen sinut porttivahdin majaan piiskaa maistelemaan, jolleiv?t hullutuksesi pysy aisoissa.>>

>>Sanokoon viisautenne ensin minulle>>, vastasi Wamba, >>onko oikein ja kohtuullista rangaista syyt?nt? syyllisen edest??>>

>>Ei suinkaan, narri>>, sanoi Cedrik.

>>No, miksik? sitten panetat Gurth-paran jalkarautoihin, eno, kun h?nen koiransa Fangs on syyllinen? Voinpa vannoa, ettemme hetke?k??n viipyneet turhaan matkalla, niin pian kuin lauma oli saatu kokoon. Mutta sit? ei Fangs saanut toimeen, ennenkuin iltakellot jo kerkisiv?t soida.>>

>>Hirt? sitten Fangs>>, sanoi Cedrik, k??ntyi kiivaasti sikopaimeneen p?in, >>jos syy on h?ness?, ja hanki itsellesi toinen koira.>>

>>?l?p? pane pahaksi, eno>>, sanoi narri, >>sekin olisi hiukan oikeuden ja kohtuuden vastaista. Sill? jos Fangs ontuu eik? sent?hden voinut saada laumaa kokoon, niin eih?n se ollut h?nen syyt??n, vaan niiden, jotka silpoivat silt? kaksi etukyntt?. Tuskinpa koira-parka olisi suostunut tuollaiseen toimitukseen, jos sen mielt? olisi kysytty.>>

>>Ja kuka uskalsi silpoa minun orjani elukkaa?>> ?rj?isi saksilainen tulistuen.

>>No, sen teki vanha Hubert>>, sanoi Wamba, >>ritari Filip de Malvoisinin mets?nvartija. H?n tapasi Fangsin mets?ss? kuljeskelemasta ja v?itti sen siell? ajelevan mets?kauriita, mik? muka loukkasi h?nen herransa, kuninkaallisen ylimets?herran oikeuksia.>>

>>Perhana viek??n Malvoisinin>>, huusi saksilainen, >>ja h?nen mets?nvartijansa samaten! Kyll? min? heille opetan, ett? Suuressa Mets?laissa t?m? mets? on yhteismaaksi m??r?tty. Mutta riitt?? jo t?st?. Mene sin?, poika, paikallesi -- ja sin?, Gurth, hanki itsellesi toinen koira, ja jos mets?nvartija siihenkin rohkenee koskea, niin sanokoon jousitaidolleen j??hyv?iset; haukuttakoon minua kehnoksi pelkuriksi, jollen silloin iske poikki etusormea h?nen oikeasta k?dest??n! -- Ei h?n sen j?lkeen en?? virit? jousensa j?nnett?. -- Suokaa anteeksi, arvoisat vieraat. Minulla on t??ll? kiusanani naapurit, jotka vet?v?t vertoja teid?n pakanoillenne, herra ritari, siell? Pyh?ss?maassa. Mutta nyt on halpa illallisenne jo p?yd?ss?; ravitkaa itsenne, ja hyv? tahtoni korvatkoon ruoan puutteet.>>

P?yd?lle tuotu kestitys ei kuitenkaan kaivannut is?nn?n puolusteluja. P?yd?n alap??ss? n?kyi sianlihaa monella eri tavalla laitettuna; sit?paitsi my?s lintu-, kauris-, vuohi- ja j?nispaistia ynn? monenlaista kalaruokaa ynn? lis?ksi summattoman suuria leip?m?hk?leit? ja kakkuja sek? useammanlaatuisia, hedelmist? ja hunajasta tehtyj? makeisia. Pienempi? mets?lintuja, joita oli my?s runsaasti tarjona, ei tuotu sis??n vadeissa, vaan pieniss? puisissa vartaissa; passaripojat ja palvelijat, jotka niit? kantoivat, tarjosivat kaikille vieraille per?tysten, ja kukin leikkasi niist? sellaisen palan kuin halusi. Jokaisen arvohenkil?n edess? oli hopeinen pikari. P?yd?n alap??h?n sit? vastoin oli asetettu suuria juomasarvia.

Juuri kuin ruokailu oli alkamaisillaan, kohotti hovimestari ?kki? sauvansa ja virkkoi kovalla ??nell?: >>Malttakaa! -- Tehk?? tilaa Rowena-neidille!>> Tuvan per?sein?ss?, vierasp?yd?n takana oleva sivuovi aukeni samassa, ja Rowena astui sis??n, nelj? palvelijatarta j?ljess??n. Cedrik, vaikka olikin kummastuksissaan ja kenties hiukan harmissaankin siit?, ett? h?nen holhokkinsa tuli t?ss? tilaisuudessa esille, riensi kuitenkin h?nt? vastaan ja saattoi h?net kunnioittavalla juhlallisuudella sille korkealle istuimelle, oman tuolinsa oikealle puolelle, joka kuului talon valtiattarelle. Kaikki nousivat h?nt? tervehtim??n, ja vastaten t?h?n kohteliaisuuteen ??nett?m?ll? kumarruksella h?n k?vi sulavin liikkein paikalleen p?yd?n ??reen. Ennenkuin h?n viel? ehti asettua istumaan, kuiskasi temppeliherra abotin korvaan: >>Enp? saakaan turnajaisissa pit?? kultaketjuanne. Te olette voittanut Chion-viinini.>>

>>Enk?s sit? sanonut?>> vastasi abotti. >>Mutta hillitk?? ihastuksenne, is?nt? katselee teit?.>>

T?st? varoituksesta huolimatta Brian de Bois-Guilbert, joka oli tottunut aina noudattamaan vain omia hetkellisi? mielijohteitaan, ei irroittanut katsettaan saksilaisesta kaunottaresta, jonka ihanuus vaikutti ehk? sit? voimakkaammin h?nen mieleens?, koska se erosi t?ydellisesti it?maitten sulttaanittarien kauneudesta.

Luotuna sopusuhtaisimman naiskaavan mukaan oli Rowena vartaloltaan pitk?, mutta ei kuitenkaan siin? m??rin, ett? olisi her?tt?nyt huomiota ylenm??r?isell? pituudellaan. H?nen hipi?ns? oli mit? hienoimman vaalea, mutta p??n sek? kasvojenpiirteiden jalo muoto vaikutti sen, ettei h?n n?ytt?nyt elottomalta, niinkuin toisinaan vaaleat kaunottaret. Kauniit kulmakarvat, jotka olivat tarpeeksi tummat antaakseen otsalle ilmeikkyytt?, kaareutuivat kirkasten, sinisten silm?in yl?puolella, jotka n?yttiv?t kykenev?n syttym??n yht? hyvin kuin heltym??n, k?skem??n yht? hyvin kuin anomaan. Vaikkakin t?m?ntapaisten kasvojen luonnollisin ilme olisi lempeys, oli t?ss? tapauksessa selv??, ett? tottumus hallitsemaan ja olemaan yleisen kunnioituksen esineen? oli antanut saksilais-neidolle ylv??mm?n luonteenlaadun, joka h?nen alkuper?iseen luontaiss?vyyns? yhtyneen? oli painanut siihen oman leimansa. H?nen tuuhea tukkansa, jonka v?ri oli ruskean ja vaalean v?lilt?, valui hartioille lukemattomina vieh?tt?vin? oikukkaina kiharoina, joiden muodostamisessa ihmisk?si luultavasti oli ollut luonnon apuna. Kiharain keskell? kimalteli kalliita kivi?; itse tukan valtoimena valuminen ilmaisi neidon vapaata, korkeaa syntyper??. Kaulassa riippui kultavitjoista pieni kultainen pyh?inj??nn?skotelo. Paljaat k?sivarret olivat rannerenkailla koristetut. Pukuna oli h?nell? pusero ja hame vaaleaa merenvihre?? silkki?; sen p??ll? riippui pitk?, v?lj?, maahan asti ulottuva viitta, jonka ylen leve?t hihat eiv?t kuitenkaan ulottuneet pitemm?lle kuin hiukan kyyn?rp??n alapuolelle. T?m? viitta oli v?rilt??n tummanpunainen ja hienointa villaa. Sen yl?reunaan oli kiinnitetty silkkinen, kultakuteinen huntu, jonka h?n mielens? mukaan saattoi espanjalaiseen tapaan vet?? kasvojen ja rinnan yli, tai sovittaa jonkinlaiseksi verhoksi hartioille.

Kun Rowena huomasi temppeliherran palavat silm?t, jotka hellitt?m?tt? h?neen t?hyst?en tummien kulmien alta kiiluivat kuin tuliset hiilet, veti h?n arvokkaasti hunnun kasvojensa eteen, siten ilmaisten, etteiv?t ritarin ujostelemattoman rohkeat katseet olleet h?nelle mieleen. Liikkeen ja syyn siihen huomasi Cedrik. >>Herra ritari>>, virkkoi h?n, >>meid?n saksilaisten neitojemme posket eiv?t ole kyllin p?iv?npaahtamat, voidakseen siet?? ristiretkel?isen kiinte?? katsetta.>>

>>Jos lienen loukannut>>, vastasi herra Brian, >>niin pyyd?n teit? suomaan anteeksi -- se on, pyyd?n Rowena-neiti? suomaan anteeksi --, sill? sen alemmaksi en voi n?yryytt?? itse?ni.>>

>>Rowena-neiti>>, sanoi abotti, >>on rangaissut meit? kaikkia rangaistessaan yst?v?ni rohkeutta! Toivon kuitenkin, ettei h?n olisi yht? armoton sille loistavalle seurueelle, joka kokoutuu turnajaisiin.>>

>>Ei ole varmaa>>, sanoi Cedrik, >>menemmek? sinne lainkaan. Minua ei huvita nuo turhamaisuudet, jotka olivat tuntemattomia esi-isilleni silloin kuin Englanti oli vapaa.>>

>>Toivokaamme kuitenkin>>, sanoi abotti, >>ett? te nyt p??t?tte l?hte?, kun saatte matkustaa meid?n seurassamme. Kun tiet ovat niin rauhattomat, ei ritari Brian de Bois-Guilbertin suojelusvartiota ole halveksittava.>>

>>Herra abotti>>, vastasi saksilainen, >>miss? hyv?ns? olen matkustanut t?ss? maassa, on minulla t?h?n asti ollut kaikin puolin tarpeeksi suojaa kelpo miekastani ja uskollisista palvelijoistani, enk? ole mit??n muuta apua tarvinnut. Ja jos t?ll? kertaa menemme Ashby-de-la-Zoucheen, niin l?hdemme jalon naapurini ja kansalaiseni Athelstan Coningsburghilaisen seurassa, mukanamme sellainen saattojoukko, ettei rosvojen eik? vihamielisten paronien ole yritt?minen kimppuumme. -- Juon teid?n terveydeksenne, herra abotti, t?m?n maljallisen viini?, joka toivoakseni teille maistuu, ja kiit?n kohteliaasti tarjouksestanne. Mutta>>, lis?si h?n, >>jos lienette niin tarkka luostaris??nt?jen noudattaja, ettette tahdo juoda muuta kuin hapanta maitoa, niin toivon ettette pakottaudu pelk?st? kohteliaisuudesta vastaamaan maljaani!>>

>>Ja min?>>, sanoi temppeliherra, t?ytt?en pikarinsa, >>juon maljan wassail'ia kauniin Rowenan terveydeksi, sill? siit? saakka, kun h?nen kaimansa toi t?m?n nimen Englantiin, ei ole yksik??n paremmin ansainnut semmoista kunnianosoitusta. Tottamaar, enp? liioin moittisi Vortigern-parkaa kunniansa ja valtakuntansa hukkaamisesta, jos sill? Rowenalla, joka h?nt? houkutteli, oli edes puolet siit? kauneudesta, mik? meill? nyt on silmiemme edess?.>>

>>Pyyd?n teit? s??st?m??n kohteliaisuuttanne, herra ritari>>, lausui Rowena arvokkaasti, poistamatta huntua kasvoiltaan, >>tai ennemmin osoittamaan sit? siten, ett? suotte meid?n kuulla uusimmat sanomat Palestiinasta. Se olisi meid?n englantilaisille korvillemme mieluisempi aihe kuin nuo ranskalaisen kasvatuksenne opettamat kohteliaisuudet.>>

>>Eip? minulla ole paljon t?rke?? kerrottavana, jalosukuinen neiti>>, vastasi herra Brian de Bois-Guilbert, >>paitsi ett? on saapunut varmistettu tieto Saladinin kanssa sovitusta v?lirauhasta.>>

T?ll?in h?net keskeytti Wamba, joka oli asettunut omalle paikalleen, noin kaksi askelta is?nn?n takana sijaitsevalle tuolille, jonka selk?nojaa kaksi aasinkorvaa koristi, ja johon Cedrik tuon tuostakin ojensi h?nelle ruokaa omalta lautaseltaan. T?m? kunnia oli h?nell? kuitenkin yhteinen is?nn?n lemmikkikoirien kanssa, joita, niinkuin jo mainittu, oli useampia l?sn?. Siin? siis Wamba istui pieni p?yt? edess??n, kantap??t kohotettuina tuolin poikkipienalle, posket sis??np?in vedettyin?, niin ett? leuat muistuttivat p?hkin?ns?rkij??, ja silm?t puoliummessa, kuitenkin valppaasti vaanien tilaisuutta h?nelle sallitun hulluttelun harjoittamiseen.

>>Nuo v?lirauhat uskottomien kanssa>>, huusi h?n nyt, huolimatta siit?, kuinka kursailematta h?n keskeytti mahtavan temppeliherran puheen, >>tekev?t minusta vanhuksen!>>

>>Selit?p?s, miten niin>>, sanoi Cedrik, jonka katse ennusti suosiollista vastaanottoa kokkapuheelle.

>>Siit? syyst?>>, vastasi Wamba, >>ett? muistan jo kolme sellaista minun aikanani, jotka kaikki olivat solmitut viideksikymmeneksi vuodeksi. Pit?isih?n minun sen mukaan olla v?hint??n sadanviidenkymmenen vuoden vanha.>>

>>Min? otan kuitenkin taatakseni, ettet vanhuuttasi kuole>>, sanoi temppeliherra, joka nyt tunsi narrin mets?ss? tapaamakseen mieheksi. >>Vakuutan sinulle, ettei sinun tarvitse pel?t? mit??n muuta paitsi v?kivaltaista kuolemaa, jos vastakin annat matkalaisille sellaisia neuvoja kuin t?n? iltana abotille ja minulle.>>

>>Mit?, junkkari!>> huusi Cedrik. >>Oletko neuvonut matkalaisia v??r??n? Selk?sauna sinun on saatava; sinussa on ainakin yht? paljon koiruutta kuin hupsuutta.>>

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet