Read Ebook: Nuoren ylioppilaan kirjeitä 1850-luvulta by Krohn Julius Krohn Helmi Editor

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 1423 lines and 83081 words, and 29 pages

Jokainen professori pit?? nelj? julkista luentoa viikossa ja kerran kertausta; s.o. koko viikon luentojen kuulustelun. Iltapuolisin minulla ei ole luentoja. Silloin kirjoitan puhtaaksi luentovihkoni ja luen kirjoistani eteenp?in sit?, mit? professori kulloinkin on luennoinut. Keskiviikkoisin ja lauvantaisin k?yn t?st? l?hin 4-6 museossa oppimassa el?inten t?ytt?mist?. My?hemmin, kun olemme p??sseet pitemm?lle kemiassa, alotan k?yt?nn?lliset ty?ni. Niit? on joka p?iv? teht?v? 4-7:??n. Ennen marraskuun puoliv?li? tuskin alotan kuitenkaan.

T?h?n saakka olen kaikki illat ollut kotona. Mutta minun t?ytyy kaiken mokommin nyt aika ajoin ruveta k?ym??n er??ss? perheess?, jolle olen saanut suosituksen; muuten he voisivat luulla, etten v?lit? koko tuttavuudesta.

?iti kulta, l?het?n t?ss? sinulle pienen huoneeni asemakaavan , jota halusit, ja jotta n?kisit, ett? olen tullut j?rjestyksellisemm?ksi, niin tahdon vastata tarkasti kaikkiin kysymyksiisi.

Siis: tuuletusikkunaa ei ole, ergo huoneessa ei tuuloteta. Min? j?t?n kuitenkin joskus oven saliin auki p??st??kseni raitista ilmaa huoneeseen. Lattia on puuta ilman mink??nlaista v?rihienostusta; kuitenkin on mattoja vuoteen ja p?yd?n edess?. Vuodevaatteita vaihdetaan joka toinen viikko; mutta milloin pyykki? pest??n, on hyvinkin arvoituksellista, sill? mit??n m??r?aikaa ei n?yt? olevan. Siit? ei ole kuitenkaan mit??n vastusta, sill? professorinrouva on sanonut, ett? jos jotain tarvitsen, voidaan se pest? keitti?ss?. Nyt luullakseni ovat kaikki kysymykset kunnolla vastatut ja minun maineeni j?rjestyst? rakastavana ihmisen? pelastettu.

Nyt minun ik?v? kyll? t?ytyy siirty? toiseen aineeseen, mik? on kaikkein tavallisimpia ylioppilaiden kirjeiss?, nimitt?in rahanpuute. Teid?n ei pid? kuitenkaan luulla, ett? olisin kuluttanut kaiken sen, mit? sain mukaani. Minun on t?ytynyt yksityiskassastani maksaa koko joukon menoja, jotka eiv?t oikeastaan sille kuulu ja jotka suorastaan ovat saattaneet minut h?vi?n partaalle. Siksi pyyd?n sinua, rakas is?, armollisin katsein tarkastamaan mukanaseuraavaa laskua ja t?ytt?m??n j?lleen kukkaroni.

Voikaa hyvin, rakkaat vanhempani, suudelkaa rakkaita siskoja puolestani.

Oma rakas ?iti.

Syd?mellinen kiitos pitk?st? kirjeest?si. Minusta tuntui, lukiessani sinun toivotuksiasi, ik??nkuin mielikuvitukseni olisi loihtinut eteeni kangastuksia tuhansine kaukaisine kuvineen, jotka niin usein liit?v?t silmieni ohitse. Luonnontutkijana saada matkustaa vieraissa maanosissa on aina ollut hartain ja salainen toiveeni, -- jota en kuitenkaan ole uskaltanut ilmi tuoda, koska pelk?sin teit?, rakkaat vanhempani, surettavani, jos tunnustaisin haluni palavan niin kauaksi kotoa. Mutta kun sin?, rakas ?iti, toivot samaa kuin min?kin, ja is? luultavasti ei my?sk??n ole sit? vastaan, niin voinen ilmaista my?s haluni.

Ehk?p? t?m?n tuuman toteuttaminen ei olekaan niin kaukainen kuin sin? luulet. Parin vuoden kuluttua l?hetet??n luultavasti taaskin retkikunta Lappiin. Silloin voin jo olla maisteri ja liitty? siihen.

Olen tutustunut t??ll? er??seen mieheen, joka on oleskellut kolme vuotta ven?l?is-amerikkalaisissa siirtoloissa ja tuonut mukanaan kaikenlaisia kokoelmia. Min? autan h?nt? purkamaan h?nen hy?nteislaatikoitansa, puhdistamaan hy?nteisi? ja panemaan ne neuloille. Siit? hyv?st? saan 150-200 eri kovakuoriaislajia Sitkasta, Kaliforniasta, Ochotskista ja Sandwichs-saarilta. H?nell? on sit? paitsi simpukoita, nilvi?isi?, lintuja, yleens? kaikenlaista tavaraa. Enimm?kseen h?n on ty?skennellyt mineralogian alalla ja tuonut mukanaan my?skin eri kivilajeja. H?n on her?tt?nyt minussa halun koota ja siihen min? ryhdyn ensi kes?n?.

Ilma on t??ll? suorastaan inhottava. Joka p?iv? niin paksua sumua, ettei n?e selv?sti 30 askeleen p??h?n. Onkohan t?n? syksyn? kaikkialla samaten, vai helsinkil?inen kuuluisa ilmanalako siihen on syyn??

Minun t?ytyy kuitenkin joka p?iv? kunnolla k?vell? t?ss? ilmassa, sill? en sied? muuten paljoa istumista kirjoitusp?yd?n ??ress?.

Nyt t?ytyy minun kuitenkin lopettaa, sill? minulla ei ole aikaa kirjoittaa pitemm?lt?. Sinun pit?? suoda anteeksi, vaikkei kirjeeni olekaan yht? pitk? kuin sinun omasi.

Voi hyvin, rakas ?iti. Tervehdi kaikkia syd?mellisesti.

Suutele sisaria puolestani ja sano, etten t?ll? kertaa mitenk??n enn?t? heille kirjoittaa.

Rakas is?.

Kiitos kirjeest?si. Vastik??n p??tin vihdoinkin k?yd? visiiteill?, sill? t?h?n asti olen ollut liian laiska l?hte?kseni iltasin huoneestani kosteaan, kylm??n ilmaan huvituksen haussa.

Mutta kun viikko toisensa j?lkeen kului ilmojen parantumatta, niin l?ksin kerran Borgstr?meille k?ym??n. Siell? minut otettiin eritt?in yst?v?llisesti vastaan ja ilta kului hyvin hauskasti. Mieliala olisi ollut viel?kin iloisempi, jollei talossa olisi ollut sairasta. Yhdell? nuoremmista pojista on n?et selk?ydintauti ja h?nen elinvoimansa kuluu v?hitellen loppuun.

Pari p?iv?? sitten k?vin my?skin Ascholinien luona. Heill? ei tosin ollut yht? paljon nuorisoa kuin Borgstr?meill?, mutta siell? oli sittenkin eritt?in hauska.

Nordmannin luona olen useasti k?ynyt. Professori n?ytt?? olevan intresseerattu minusta. Min? pid?n yh? enemm?n tuosta hauskasta vanhuksesta. H?n kuuluu yleens? niihin professoreihin, joista pidet??n paljon, sill? h?n seurustelee enemm?n kuin muut professorit ylioppilaiden kanssa.

Minulla on nyky??n varsin paljon ty?t?. Olen lainannut kirjastosta Humboldtin kuvauksen Keski-Aasiasta, vaikka en viel? ole p??ssyt siin? hyvink??n pitk?lle, sill? en voi uhrata paljon aikaa sen lukemiseen. Ensi alussa t??ll? en tiennyt lainkaan miten tappaa aikaani; nyt sit? vastoin toivoisin, ett? minulla olisi puolta enemm?n aikaa k?ytett?v?n?ni. Hyvin hitaasti edistyn el?inten t?ytt?mistaidossani, mutta edistyn sittenkin. Nyt osaan jo toisen avutta kutakuinkin nylke? elukan.

Samoin on piirustuksenkin laita. Olen saanut ensim?isen piirustukseni, j?ljenn?ksen er??st? p??st?. ??riviivat ovat jokseenkin onnistuneet, mutta varjostus, niinkuin tavallisesti on kehnoa. Nyt olen alottanut piirt?? er?st? Wrightin lintua. T?n? lukukautena en alota laboratoriot?it?, sill?: Qui trop embrasse, mal ?treint.

Voi hyvin, rakas is?. Terveisi? ?idille, siskoille ja kaikille muille rakkaillemme.

Lauvantaina 5 p. marraskuuta 1853.

Rakkaat vanhemmat.

Miten iloitsenkaan siit?, ett? aika l?henemist??n l?henee, jolloin p??sen t??lt? l?htem??n palatakseni j?lleen teid?n luoksenne. Min? alan nyt jo laskea p?ivi?, jotka viel? ovat j?ljell?, ja joka ilta maatapannessani ajattelen: taaskin yksi p?iv? v?hemm?n.

?lk?? kuitenkaan luulko, ett? minulla olisi koti-ik?v??, niinkuin alussa. Ei, vaikkapa minun nyt sallittaisiin matkustaa, niin suoraan sanoen j?isin kernaammin t?nne. Mutta kun oikea aika tulee, niin l?hden sit? suuremmalla ilolla.

Aika kuluu monissa toimissani niin nopeasti, ett? minun t?ytyy alati ihmetell?, kun her?tess?ni aamulla taaskin kuulen kirkonkellojen soivan ja ilmaisevan, ett? on sunnuntai. Viime viikot ovat tosiaankin kuluneet kuin unessa. Siksi ei teid?n tule ihmetell?, etten pid? aikana enk? min??n j?ljell? olevaa viitt? viikkoa ja muutamia p?ivi?. Kunhan vain siksi saisimme kylliksi lunta, jotta hurja joukkomme helpommin voisi hajaantua yli koko maan. Toistaiseksi ei talvi kuitenkaan n?yt? tekev?n tuloaan. Ilma on alati l?mmint?, sumuista, sateista. Kerran oli sumu niin paksua, ett? kun tulin kotiin ja aioin asettaa kelloni kirkonkellon mukaan, kirkontorni oli kokonaan kadonnut, ja aluksi luulin, ett? olin vain uneksinut kirkontornin t??ll? olleenkaan.

Kaupunkimme on nyky??n t?ynn? roistov?ke?. Koko r??velil?inen laivasto on n?et sijoitettuna t?nne. Herrat upseerit k?ytt?ytyv?t sangen siivottomasti. Vastik??n sai rehtori kirjeen kreivi Armfeltilta, jossa t?m? pyyt?? h?nt? varoittamaan ylioppilaita ryhtym?st? tappeluihin n?iden kanssa, koska siit? voisi olla vaikeita seurauksia koko yliopistolle. Ymm?rr?tteh?n te, miten surulliselta tuntuu, kun koko yliopiston etu, niin ehk?p? sen olemassaolokin! -- riippuu muutamien p?ihtyneiden hurjistelijoiden k?yt?ksest?. Sill? Jumalan kiitos, tavallisesti asian laita ei sittenk??n ole niin paha kuin milt? n?ytt??. Ne, joita juomingit ja senkaltaiset raa'at huvitukset miellytt?v?t, ovat sittenkin vain poikkeuksia, joita toverit halveksivat ja s??liv?t. Ylioppilaiden keskuudessa vallitsee yleens? vakava henki, ja jos annettaisiin toveruushengen vapaasti kehitty?, niin siveellisyys ei siit? ainakaan k?rsisi haittaa. Ennen vallitsi ankara siveyden laki kansakunnissa ja niill? oli oikeus erottaa joukostaan kunniaton toveri. Mutta nyky??n, kun tuo oikeus on niilt? riistetty, koettavat ne vaikuttaa kirjoituksillaan viikkolehdiss??n.

Mutta j??k?? nyt hyv?sti, rakkaat vanhemmat, tervehtik?? rakkaita omaisia. Teid?n teit? rakastava

Rakas ?iti.

Et voi kuvailla mieless?si, miten suuresti iloitsen jokaisesta kirjeest?, jonka saan kotoa. Joskin siin? suhteessa olen onnellisemmassa asemassa kuin useimmat tovereistani, jotka monasti vain kerran kuukaudessa saavat tietoja omaisistaan, niin en usko sittenk??n, ett? kellek??n heist? kirje tuottaa niin paljon iloa kuin minulle. Joka kerta sykkii syd?meni kiihke?mmin, kun astun postikonttorin portaita yl?s, ja kun minulla siell? on kirje, niin on p??ni ilosta melkein py?r?ll?.

Vierask?yntej? olen jatkanut. Sunnuntaina olin n?et Forssmaneilla, joille Ahrenberg oli antanut suosituksen. Heill? vietin eritt?in hauskan illan. Paitsi poikaa, ylioppilasta, jonka tunsin jo ennakolta, oli talossa nelj? miellytt?v?? tyt?rt?, joista kuitenkin vain nuorin on siev?n n?k?inen, ja vanha ?iti, joka miellytti minua suuresti. H?n muistutti niin ihmeesti rakasta iso?iti?, ett? olisin voinut k?yd? h?nen kaulaansa. Nuorisoa h?n kohtelee samalla herttaisella tavalla kuin iso?itikin ja n?ytt?? olevan koko maailman yst?v? samoinkuin meid?n mummommekin. Kaikki ylioppilaat, jotka vuosikausien kuluessa ovat kuuluneet viipurilaiseen kansakuntaan, ovat olleet tuttuja talossa.

Tytt?ret valittivat kaiken katoavaisuutta. Niinpiankuin joku ylioppilas oli muutamia vuosia k?ynyt heill? ja perhe oli oikein tutustunut h?neen, t?ytyi h?nen l?hte?, ja uudet polvet astuivat sijaan ja katosivat j?lleen tehd?kseen tilaa viel?kin nuoremmille. Sellainen on nyt kerta kaikkiaan maailman meno. "Ad?! Ad?! Ad?! Ach Scheiden und Meiden thut weh!"

Yleens? n?ytt?v?t ylioppilaat ja naiset olevan eritt?in hyviss? v?leiss?. Jos miss? ylioppilaita panetellaan, niin kaikki naiset pit?v?t heti heid?n puoliaan. Enp? usko, ett? ylioppilaat vihaavat Nordenstamia yht? kiihke?sti kuin naiset.

Enp? tied? miten Helsingin k?visik??n ilman ylioppilaita. Ilman ylioppilaita ei voida panna toimeen tanssiaisia, konsertteja, ei yleens? yht??n mit??n.

Niinkuin n?et, rakas ?iti, olemme me siis hyvin t?rkeit? henkil?it?, v?ltt?m?t?n paha. Varokoon itse??n ken uskaltaa meit? vahingoittaa!!!

Borgstr?meill? tuskin en?? t?n? lukukautena k?yn, sill? yksi heid?n nuoremmista pojistaan kuoli ?skett?in.

Pian t??ll?kin alkavat tanssitilaisuudet, mutta min? en aio niiss? k?yd?. Sill? koska ei minulla kuitenkaan olisi niiss? kovinkaan monta tuttavaa, niin niiden tuottama huvi olisi my?s varsin pieni. Sit?paitsi opinnot viev?t sangen paljon aikaa.

Ilma on t??ll? niin hirvitt?v?n huono, ett? tuskin tekee mieli ovesta ulos menn?. Sataa lunta ja vett? vuorotellen, ja ikuiset myrskyt pahentavat viel? asiaa. Luulenpa ett? saan kiitt?? kaulaan saakka napitettua univormuani ja paksua viittaani siit?, etten joka hetki vilustu.

Nyt on viel? viisi viikkoa siihen kunnes palaan taas kotiin. Siihen saakka voi hyvin, rakas ?iti ja sano kaikille terveiseni.

Ole hyv?, sano my?s minulta joka kerta terveisi? palvelijoille, jotka varmaankin ovat siit? hyvill??n.

Rakas is?.

Kiitos kirjeest?si, joka vapautti minut suuresta huolesta. Pelk?sin n?et, ett? ?iti olisi pel?styksen johdosta tullut huononvointiseksi, ja kun en kokonaiseen viikkoon saanut mit??n tietoja, olin lopulta hyvinkin levoton. Sit? hauskempi oli kuulla, ettei tuosta tapauksesta ollut sen pahempia seurauksia.

Olen t?ll? lukukaudella suorittanut jo pikkuteologian tutkinnon professori Lillelle. Sen lis?ksi aion suorittaa my?skin latinan kirjoituksen pro exercition, jotta minulla my?hemmin olisi vapaammat k?det.

Sunnuntaina olin ensi kertaa teatterissa t??ll?. Teatteritalo on hiukan suurempi kuin Viipurin teatteri ja minun mielest?ni kauniimpi ja tarkoituksenmukaisempi, varsinkin valoisampi. Nyky??n ei n?ytell? kuitenkaan mit??n uutta, josta olisi kunniaa p??kaupungille -- ja runottarien asuinsijalle. Esitettiin kaksi ilveily?, joista toinen ei ollut mink??n arvoinen ja n?yteltiin huonosti, sit? vastoin toinen "1846 ja 1946" oli varsin soma. Siin? esiintyy n?et er?s vanha professori Bautastenius, joka on muinaistutkija ja ker?? kaikenlaista vanhaa. Kaivaessaan muinaismuistoja h?n vapauttaa sattumalta totuuden jumalattaren, joka on vangittuna maan sis??n. Jumalatar sallii professorin toivoa jotakin. T?m? toivoo sadan vuoden p??st? p??sev?ns? haudastaan saadakseen n?hd? onko h?nen nimens? tullut kuolemattomaksi. H?nen toiveensa t?yttyy ja h?n nousee haudasta vuonna 1946, jolloin kaikki on aivan takaperoista. H?n kyselee jokaiselta, tuntevatko he professori Bautasteniusta. Tunnen kyll?, vastaa er?skin, se on kai samainen, joka museossa seisoo t?ytettyn? dromedaarin vieress?, jne. Min? nauroin aivan ??rett?m?sti.

T?n? iltana on Arpeilla kutsut, joihin melkein kaikki t?m?n tiedekunnan j?senet ovat kutsutut. Mutta minun t?ytyy nyt lopettaa. Voi hyvin, rakas is?. Terveisi? kaikille.

Rakkaat vanhemmat.

Lupaukseni mukaan kirjoitan t?n??n j?lleen. Toissap?iv?n? vietimme t??ll? eritt?in hauskan illan. Professori Arppe oli kutsunut kaikki tiedekunnan professorit sek? noin 40 tiedekuntaan kuuluvaa ylioppilasta luokseen. Laulettiin, pidettiin puheita, juotiin veljenmaljoja, jne. Ylioppilaiden parissa on paljon ja hyvi? laulajia, niin ett? mielihyv?ll? heit? kuuntelee. Minussa on sen vuoksi her?nnyt suuri halu ottaa heid?n lauluunsa osaa. Er?s toveri, jolle t?st? puhuin, arveli, ett? se k?visi kyll?kin laatuun. Sill? vaikka minulla ei ole paljon ??nt?, niin on korvani jokseenkin tarkka, eik? kuorossa ole kovin vaarallista, vaikka joukkoon joskus sattuisi v??r?kin ??ni. P??asia vain olisi, ett? saisin olla mukana.

Omituista miten tuollaisissa kesteiss? uusia velji? syntyy kuin sieni? sateella. Viini sen vaikuttaa. Min? en juonut sen v?hemm?n kuin 12 kanssa veljenmaljaa. Kaikkiaan tunnen kaupungissa olevista 410:st? ylioppilaasta jo 74, ja niist? olen 60:n kanssa l?hemmin tuttu.

Professori Arppe oli juhlaa varten lainannut yliopiston kirjastosta useita loistoteoksia, joita me katselimme. Varsinkin er?s kuvateos Chilest? oli erinomaisen kaunis komeine vaskipiirroksineen. En voinut kyllikseni ihailla noita erinomaisia el?in- ja kasvimuotoja.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet