Read Ebook: Lord Lister No. 0014: De verwisselde detective by Blankensee Theo Von Matull Kurt

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 950 lines and 18623 words, and 19 pages

Translator: Arvo Lempiranta

ROUVA KATARIINA BOIJE JA H?NEN TYTT?RENS?

Kertomus ison vihan ajoilta

Kirj.

--a --g.

G. L. S?derstr?m, Porvoo, 1881.

LUKIJALLE.

Mit? sen suomalaiseen pukuun tulee, on se heikko, niinkuin alottelijan ainakin, mutta min? olen varma siit?, ett? hyv? tarkoitukseni peitt?? heikkouteni viat.

Suomentaja.

Vihdoin oli kauvan s?ilytt?m?ni toivo k?ynyt toteen: min? olin n?hnyt Kyr?n kohisevan putouksen ja Nokian jylh?n kosken, t?m?n, valkealla paltetun mustan murhevaatteen, keskell? luonnon iloista kes?pukua. Kangasalan, Imolan ja Hattelmalan harjut olivat minulle levitt?neet ihmeen ihania kuviansa. Kuka on se Suomalainen, jonka syd?n ei tyki taajempaan ajatellessaankin n?it? maamme kauniin puvun helmi?? Ja nyt, vietetty?ni kes?n t?ll? luonnon-ihanuuksista rikkaalla seudulla, joista harvojen nimik??n lie yleisemmin tunnettu, voisiko olla innostumatta kaikkea t?t? kauneutta muistellessaan.

Min? olin viett?nyt p?iv?n Tampereella. Sittekuin olimme n?hneet t?m?n pienen kaupungin tehtaat ja laitokset, kutsuttiin minua ottamaan osaa huvi-retkeen kaupungin l?hell? olevaan Hatanp??n kartanoon. Min? suostuin mielell?ni ehdoitukseen, sill? min? olin kuullut kiitett?v?n sen kaunista puistoa Pyh?j?rven rannalla. Jopa ehdimme matkamme p??h?n. Vanhan tapaisessa rakennuksessa pienine akkunaruutuineen ja korkeine, taitettuine kattoineen oli minusta jotakin muinaisaikuista, aristokraatillista muotoa, ja muinaisuuden kunnioituksesta entiselleen j?tetyt kummalliset koristeet puutarhassa miellyttiv?t minua suuresti. K?vely avaraa j?rven rannalle laitettua puistoa pitkin oli tarpeeksi pitk?, ett? kutsumus tulla taloon lev?ht?m??n tuntuisi tervetulleelle, vaikka n?ytti silt? kuin tulisi ehtoo minulle, oudolle ja tuntemattomalle pitk?ksi, kun talon em?nt? vieraanvaraisesti pyysi meit? j??m??n ehtoolliselle. Seuralaiseni, jotka usein olivat olleet tilaisuudessa k?yd? Hatanp??ll?, pys?htyiv?t vierashuoneesen, jossa er??ll? p?yd?ll? oli korillinen herkkuisia mansikoita, mutta min? l?hdin, er??n vanhan tutun naisen kanssa, joka nyt asui t??ll?, katsomaan muita huoneita, ja pakinoimaan hetken h?nen kanssansa kahden kesken.

Minun huomioni kiintyi muutamaan ovilautaan, jolle oli maalattu kilvell? ja kyp?rill? varustettu nuori neito, jonka p??ll? keijui iso h?mm?h?kki seikiss?ns?. Kysymykseeni vastasi seuralaiseni, ett? l?ytyi taru miksi t?m? taulu oli maalattu, joka aina oli syv?sti vaikuttanut h?neen; ja salaisella p?yristyksell? asui h?n samassa huoneessa, jonne t?m? ovi vei, ja jossa nuori Sesilia Boije, taulun alkukuva, muinoin oli asunut. Juuri sent?hden oli t?ss? huoneessa h?nest? jotakin vieh?tt?v??.

Min? pyysin h?nt? kertomaan minulle t?m?n tarun. "Hm," vastasi h?n hymyillen, "se on liian pitk?. Se on minua niin miellytt?nyt, ett? min? olen koonnut ja j?rjest?nyt sen v?h?n, mit? siit? olen saanut tiet??, ja pelk??np?, etten taida sit? sinulle muutamin sanoin kertoa, juuri sen t?hden, ett? min? olen sit? niin paljon mietiskellyt.

"Jota pitempi, sit? parempi," vastasin min?. "Ilta tulee kyll? pitk?ksi, jos ei meill? muuta teht?v?? ole, kuin turhia juoruella. Astukaamme t?m?n avoimen akkunan eteen, juuri t?ss? huoneessa, ja kerro sin? minulle kerrottavasi, siit? saamme hauskuutta kumpikin."

"No, jos sinulla on k?rsimyst? kuunnella, niin kerron sen mielell?nikin; oikeinpa halusta p??st?n ilmoihin sen kuvan, jonka olen itselleni koonnut. Mutta korkea-selk?inen nojatuoli minun v?ltt?m?tt? pit?? tuoda itselleni, muuten en mill??n muotoa l?yd? sen ajan puhe-tapaa, josta kertomukseni on kotoisin. Kas niin, kuvittele nyt minua joksikin is?si is?n ?idiksi 12:nnen Kaarlen ajoilta, 'arranfiseraa' itse?si 'attangdeeraamaan' sit? 'fransyskaa', joka niinkuin yks' 'fleuve des mots' sinun korviasi 'angbrasseeraamaan' tulee."

"Uh, herke?, noinhan sin? tulet tuskallisen juhlalliseksi. Suomenna kaikin mokomin uroittesi ja urotartesi kieli nykyiseen puhe- ja ajatus-tapaamme, muuten min? pian luulen olevani puettuna p?nkk?-hameesen ja 'robrougiin'!"

"No niin, k?yh?n se laatuun, mutta kaikki kirjoitukset, joihin sinun t?ytyy tyyty? alkuper?isin?, tekev?t silloin murroksen, ja saavat pian sinun tuntemaan, etteiv?t ne olekaan samojen henkil?jen kirjoittamia, joita sill? v?lin olet oppinut tuntemaan v?h?n nykyisennettyin?."

"Ei voi auttaa, k?rsik??mme sitten se ep?kohta."

Istuen korkeaselk?isess? nojatuolissansa, alkoi h?n kertomuksensa. Vaikka pelk??nkin, ett? Boijen ja Lejonankarin perheet saavat kiitt?? kertojaa useasta perheen-j?senest?, joita niill? ei ennen ollut, annan kuitenkin kertomuksen lukijalle semmoisena kuin sen kuulin.

"Viel? tahdon muistuttaa," sanoi kertojani, "ettei t?m?n talon nimi ollut Hatanp?? viel? silloin, kuin minun kertomukseni on tapahtunut; sen nimen sai se vasta my?hemmin 'hattu-puolueen' p??pes?n? Suomessa."

Oli pilvinen ja kolkko ilta kev??ll? v. 1712. Kello naksutti viitt? minuuttia vailla kuusi sen komean herrastalon salissa, jonka herrana oli ollut p?yhke? Parooni Yrj? Boije, ja jota nyt omisti h?nen leskens?, rouva Katariina Boije. Samassa kuului kellon-soiminen kutsuvan talonv?ke? kokoon ilta-rukoukseen. Salin alap??h?n kokoontui hiljaisilla askeleilla koko v?ki ??neti odottamaan. Nyt l?i sein?kello kuusi, ja samassa astui huoneesen juhlallisin askelin Katariina rouva, jota seurasi vanhempi tytt?rens? Margareetta ja kamari-neitsyens? Maiju, joka tyynysell? kantoi raamatun. H?n laski sen p?yd?lle, jonka taakse, kultaisilla koristeilla ja purpura-sametilla peitetylle nojatuolille Katariina rouva istuitse. Pikainen katse, jonka h?n l?hetti pitkin huonetta, huomautti h?nt?, ettei h?nen nuorempi tytt?rens? viel? ollut saapunut.

Ihmetellen ja v?h?n levottomana viittasi Katariina rouva Maijulle, joka hiljaisin askelin salin poikki hiipi muutamalle ovelle, joka samassa aukeni, ja josta kaivattu astui h?nt? vastaan. Nuoren tyt?n posket olivat vaaleat ja h?nen k?tens? vapisi, kun h?nen, ?iti?ns? n?yr?sti tervehditty? ja istuttuansa h?nen sivullensa, piti k??ntelem?n virsi-kirjansa lehti? l?yt??ksens? veisattavaa virtt?.

?iti k??nsi h?neen huolestuneen katseen; mutta kun nuori tytt? selv?ll? vaikka v?risev?ll? ??nell? vanhemman sisarensa kanssa alkoi kauniin virren: "Meid?n linnam' on Jumal' taivaast'," yhtyi Katariina rouva veisuun ja lauloi korkealla ja lujalla ??nell?, hartaasti virren loppuun. Mutta veisattaissa sanoja: "he meilt' pois tempaavat Hengen ja tavarat," v?risiv?t neitojen ??net tuntuvammin, ja nais-joukosta, joka seisoi yhdess? salin toisella puolella, kuului joku tukehutettu nyyhkytys.

Kun virsi oli veisattu, luki Katariina rouva ??neen luvun raamatusta. Lopuksi laskeuivat nuoret tyt?t polvilleen ?itins? tuolin viereen; samaten notkistivat kaikki palkollisetkin polvensa, ja Katariina rouva luki korkealla ??nell? "Is? meid?n" rukouksen ja Herran siunauksen. Sitten l?htiv?t kaikki l?sn?olijat hiljaa pois ensin illalliselle ja sitten levolle. Katariina rouva palasi huoneesensa, ja h?nt? seurasivat molemmat tytt?rens? ja Maiju neitsy.

"Tytt?reni," sanoi nyt Katariina rouva istuttuansa korkeaselk?iseen noja-tuoliin huoneen yl?p??ss?, k??ntyen nuoremman tytt?rens? Sesilian puoleen, "kasvosi ovat kelme?t ja tullessasi ?sken my?h??n rukoukseen, osoitti n?k?si pelj?styst?. Mit? se on? mit? on tapahtunut? Oletko kuullut rakkaista poissaolevista, taikka vihollisista jotain, joka ei viel? ole minun korviini ehtinyt?"

"En, Jumalan kiitos!" vastasi Sesilia matalalla, n?yr?ll? ??nell?, luoden silm?ns? maahan, "en, ?itini! sittekuin Matti toi meille tuskallisen tiedon, ett? vihollinen marssii t?nnep?in, en ole mit??n uutta kuullut."

"Mik? sitten sai kasvosi vaalenemaan ja k?tesi vapisemaan?"

"?itini, min? h?pe?n sit? sanoa."

"Ei Sesilia Boijen pid? milloinkaan p??st?m?n senlaista tunnetta syd?meens?, jota h?n ei kehtaa ?idillens? tunnustaa. Mutta jos h?n on tehnyt jotakin v??rin, t?ytyy h?nen, vaikka h?veten, ?idillens? tunnustaa pahantekonsa."

"?lk?? luulko, ?itini, ett? se on t?rke?t?, se on ehk? pelkk? lapsellisuus, mutta lapsellisuus, jota en min? voita; ja kun toden totta on kyllin surun ja pelvon syyt?, sit? etsim?tt?kin, niin min? juuri sent?hden h?pe?n sit? sanoa. No niin, ?iti hyv?ni, koko levottomuuteni tuli siit?, ett? min?, kun minun piti ottaman virsikirjani, huoneessani n?in h?mm?h?kin. H?d?ss?ni kiirehdin min? huutamaan jonkun sit? viem??n pois, mutta kaikki olivat jo menneet rukoukseen. Taasen juoksin min? huoneeseni katsomaan tuota hirvi?t?, mutta nyt se oli kadonnut, enk? min? tied? miss? paikassa se piilee. Ah, ?itini, kamalaa on ajatella, ett? tuo hirvi? on k?tk?ss? minun pieness?, rakkaassa huoneessani, ja kuka tiet?? koska se pist?yy esiin. Min?, joka niin tarkoin olen koettanut est?? sit?, olen nyt kuitenkin saanut tuommoisen kammottavan huoneeseni. ?iti hyv?, sallikaa minun viel? maata keltaisessa kamarissa Margareetan kanssa, min? en uskalla maata samassa huoneessa, jossa h?mm?h?kki on, min? luulisin yh?, ett? se kutoisi verkkoansa minun syd?meni ymp?ri."

"Sesilia, sin? olet kuudentoista vuotias, sin? olet kasvanut aikana, jolloin sota on levitt?nyt tuhoansa ja tuskaansa koko t?h?n maahan. Suomi on h?vitettyn?, on v?h?ll? vuodattaa kaiken verens?. Sen kaupungit ovat h?vitetyt, porvarit kerj?l?isin?; sen talot autiot taikka ainoasti vaimojen ja lapsien asumina. Kurjuutta on kaikkialla ja pian ehk? annetaan t?m? maa viholliselle, joka jo kaikkialla vallitsee. Ehk? jo muutamien p?ivien per?st? on kotitalostasi pelkk? tuhkal?j? j?ljell?, ja omaisesi ovat haudatut sen raunioihin, taikka ehk? s??stetyt viel? kovempia tuskia k?rsim??n. Sesilia, ja sin? vaalenet h?mm?h?kin n?hdess?si! Onko nyt aika vaimonkaan mietoutta osoittaa. Voimaa on h?nell? oleva yht? hyvin kuin miehell?."

Sesilia k?tki p??ns? k?siins? ik??nkuin kauhistuen Katariina rouvan kertomuksesta, mutta h?n nosti sen taasen pian ja sanoi: "oi, ?itini, kukapa hetkeksik??n unhottaisi n?it? hirmu-aikoja! Mutta ah, min?h?n olen vaan nuori tytt?, mit?p? min? voin? Minun mielest?ni on oma kohtaloni aina h?mm?h?kin kuvainen, joka unessani kutoi verkkoansa syd?meni ymp?rille. Min? olen koettanut voittaa t?t? vastenmielisyytt?, mutta turhaan. Antakaa minulle anteeksi, ?itini, ja sallikaa minun ensi y? maata keltaisessa kamarissa; niinh?n min? olen l?hemp?n? omaisiani, ja minua peloittaa olla niist? kaukana tulevana y?n?."

"Sesilia," sanoi Katariina rouva kovasti, "minua ihmetytt??, ett? viel? uudistat pyynt?si. Mink? t?hden sin? huonetta vaihtaisit -- h?mm?h?kink? t?hden? Sin? et en??n ole lapsi, sinun pit?? opetella itse?si ettet ole niinkuin horjuva ruoko, jonka mik? tuulen puuska hyv?ns? taivuttaa asemastansa. Joka pysyv?st? j?rjestyksest? antaa jokaisen sattuman itsens? siirt??, sill? ei pian ole mit??n j?rjestyst?. Katso, maan useimmat aateliset, l?hes kaikki sen virkamiehet, v?himm?tkin, jotka vaan voivat, ovat paenneet tuhoa Ruotsiin; mutta sinun ?itisi ei ole tahtonut j?tt?? lastensa perint?-osaa turmion-alaiseksi vihollisen pelvosta; ja sin?, sin? tahdot muuttaa sent?hden, ett? pelk??t h?mm?h?kki?."

Samassa kuului hevosen juoksua pihalla. "Mene kuulemaan, Maiju," sanoi Katariina rouva, "onko se talonvouti, joka on palannut takaisin. Jos se on h?n, niin k?ske h?nen tulla tekem??n matkastansa tili, jahka h?n on siin? tilassa."

Hetki kului ??nett?myydess?, mutta pian astui talonvouti huoneesen ja pys?htyi n?yr?sti ovelle.

"Puheena oleva partio-joukko kulkee t?nnep?in," alkoi h?n Katariina rouvan kehoituksesta puhumaan, "t?n? y?n? he pit?v?t lepoa ainoasti penikulman p??ss? t??lt?. Jos teid?n armonne tahtoisi sallia meid?n koettaa, emmek?eke lui!"

Baxter antwoordde:

,,Maar Raffles hebben ze toch niet gesnapt, mr. Hopp!"

Toen keek hij eens met grimmigen blik naar de deur, waarachter ingenieur Reinhard zat, bewaakt door een rechercheur, die hem geen seconde uit het oog verloor.

Mouris intusschen was op straat aangeland.

Daar vond hij een jongeman, die hem opwachtte.

,,O, ben je daar al, Charly! Dat is mooi op tijd!

,,Hier heb je vier ch?ques. Vlieg naar de Bank van Engeland, boy en laat je het geld uitbetalen. Wacht, ik zal de ch?ques eerst invullen. Tweeduizend en tweeduizend is vierduizend en vijfhonderd, is vijf-en-veertig honderd pond.

,,Wacht nog even, Charly!"

,,'t Is beter, als je niet naar het hotel terug gaat. Wij zien elkaar vanavond in mijn huis wel terug. Tot straks dan!"

Charly Brand, de secretaris van lord Lister--want deze en niemand anders was de detective Mouris, nam den hoed af en ging heen om de ch?ques te innen.

Lord Lister echter ging naar het naastbijgelegen telefoonbureau en liet zich verbinden met de Bank van Engeland.

,,U spreekt met de machinefabriek van Hopp en Co. Hier Hopp. Ik wilde u even zeggen, dat u over een kwartier eenige ch?ques ter inning zullen worden aangeboden! Goeden dag!"

De elegante jonge man ging nu weer de straat op. Hij ging een caf? binnen, liet zich papier en inkt brengen en schreef het volgende:

,,Inspecteur Baxter, p/a fabrikant Hopp.

,,Ik raad u aan, beste vriend, den jongeman dien ge gearresteerd hebt, dadelijk vrij te laten, als ge niet in groote onaangenaamheden wenscht te komen. Voorts groet ik u vriendelijk, chef, en ik geef u de verzekering, dat ge morgen de held van Londen zult zijn! Voor uw gewaardeerde hulp bij het nakomen van mijn belofte, dank ik u hartelijk.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet