Use Dark Theme
bell notificationshomepageloginedit profile

Munafa ebook

Munafa ebook

Read Ebook: A history of commerce by Day Clive

More about this book

Font size:

Background color:

Text color:

Add to tbrJar First Page Next Page

Ebook has 1116 lines and 224560 words, and 23 pages

KORPELAN SEPP?

Kirj.

Heikki Meril?inen

Werner S?derstr?m Osakeyhti?, Porvoo, 1909.

I LUKU.

Harmaana, raskaann?k?isesti pulppuilevana patsaana nousi kes?illan tyyneen korkeuteen savu Erkkil?n karjatarhaan tehdyst? suitsusta. Talon lehm?t siin? hyv?ss? sovussa kierteliv?t suitsua, mutta Marian lehm??, joka oli muualta ostettu, vihasivat kaikki eik? se uskaltanut tulla l?hellek??n, vaan t?ytyi v?rj?tell? ulompana. Toisista lehmist? eronneet hy?nteiset ker?ytyiv?t h?nen ymp?rilleen, niin ett? yhten? pilven? p?risi ja surisi paarmat, tuppipaarmat, t?kkij?iset, k?rp?set ja monenmoiset hy?nteiset. Eik? ne v?h??k??n h?lvenneet, vaikka lehm? hoikalla h?nn?ll??n my?t??ns? huiski, kopisteli jalkojaan maahan ja puisteli p??t??n niin ett? suuret korvat l?pisiv?t kasvop?ihin.

Mutta Maria tuli nyt tarhaan, aholta ker?ttyj? kannonpalasia kainalossa ja kuiva tuohik?ppyr? k?dess?. Lehm? kun arvasi Marian nyt olevan suitsuntekohommissa, niin se yst?v?llisesti myristen l?hti juoksemaan Marian luokse.

Maria, n?hty??n lehm?ns? pilven? h??riv?n hy?nteisparven h?tyytt?m?n?, ry?ps?hti maahan polvilleen ja edess??n olevan pienen kannon juureen teki tuomistaan kannon palasista ja tuohik?ppyr?st? tulen ja kattoi sen maasta kynsimill??n sammalilla ja turpeilla, joten se rupesi tupruttamaan sakeaa, harmaata savua. T?t? savua nyt Maria esiliinallaan huiskautti vieress??n seisovan lehm?ns? yli, ett? siit? hy?nteiset eroaisivat, ja silloinpa ne p?risten l?htiv?tkin korkeuteen ja h?visiv?t sille tielle, ettei n?kynyt eik? kuulunut yht??n.

Nyt lehm? koetti osottaa kiitollisuuttaan Marialle nuoleskelemalla t?m?n k?si?, kyyn?sp?it? ja lanteita ja mit? vaan kerkisi. Mariakin kynsien lehm?ns? korvallisia ja taputellen sen kasvoja puheli: "Sin? Maatikki, minun oma Maatikkini! sin? olet yht? orpo ja turvaton kuin min?kin. Sinun t?ytyy pel?t? kaikkia muita ja olla allakynsin kuten minunkin. Ei ole sinullakaan edes sarvia, joilla puolustaisit itse?si. Ja mit?p? etua olisi sinulle enempi kuin minullekaan itseni puolustuksesta; saisit vaan ylivoiman ?rsytetyksi itse?si vastaan. Niin... Me olemme huonemiehi?, toisten armoilla el?ji?, meid?n on aina toteltava. No, no, el? nyt niin kovasti nuole sill? karkealla, suurella kielell?si, ihan hajalle kaahnutat minun vaatteeni... Voi, voi, kun sinulla nyt on lysti, kun p??sit sy?p?l?isist? vapaaksi. Oikein silm?sikin panet melkein umpeen, nuo suuret paksuluomaiset silm?si, ja nuokin suuret korvasi lupsahtelevat hermotonna siin? minua nuollessasi. Voi, voi, kun sin? kuhnutat niin kovasti! Vaan enh?n voi sinua kielt??, kun sin? muuten et voi minulle hyvyytt?si osottaa."

Nyt kuitenkin suitsun p??ll? olevat sammalet ja turpeet paloivat tuhkaksi ja tuli p??si vapaasti liekehtim??n, joten savu muuttui kuumuutta henkiv?ksi siniseksi kitkuksi. Nyt Maria kokosi liekehtiv?t kannon palaset koommaksi, peitti ne uusilla turpeilla ja viel? kerran taputeltuaan Maatikkia kasvoille l?hti taloon, tullakseen sielt? v?h?n ajan per?st? lyps?m??n.

Mutta nyt kun Maatikin suitsu rupesi tupruttamaan paksua savuaan ja talon lehmien suitsusta oli jo savu v?s?ht?nyt, niin yksi talon lehmist? l?hti tulla lurjottamaan Maatikin luokse ja tullessaan jo mulisteli verest?vi? silmi??n, n?ytt??kseen Maatikille ett? suitsu on j?tett?v? h?nelle. T?m?n mulistelemisesta ei Maatikki kuitenkaan ollut tiet??kseenk??n, m?rehti vaan rauhallisena ja olisi antanut sen tulijan tulla toiselle puolen suitsua. Mutta se tulija tapansa mukaan t?ytt?si Maatikkiin k?siksi, osottaen suuret sarvensa Maatikin kylke? vasten. Maatikki ei nyt v?istynyt, py?r?hti vaan p?in ja rupesi vastustamaan ja vihasta m?risten puski vastustajaansa. Vastustaja, kun aina oli n?hnyt Maatikin pakenevan, ei kuitenkaan antanut per??, vaan rynnisti yh? vaan uhemmin. T?ss? temmellyksess? joutuivat Maatikin etujalat suitsuun. Suuttuneena vastustajalleen ei se tullutkaan tarpeellisessa silm?nr?p?yksess? hyp?nneeksi pois, vaan sitten vasta kun tunsi polttavan, syd?ntyi enemm?n ja teki viel? hurjemman rynnistyksen, mill? voittikin vastustajansa. Vihasta ?listen meni viimeksimainittu monta kymment? askelta yhten? jakkarana ja jalat kyntiv?t syvi? vakoja ahon kamaraan.

Voitettuaan vastustajansa Maatikki tunsi tuskan jaloissaan ja puhalti raskaan henk?yksen, tullen levottomaksi. Sitten rupesi juoksentelemaan ymp?ri ahoa ja tuskan yltyess? l?hti laukkailemaan. Pani kielens?kin pitk?lle ja kummallisesti m?risten laukkaili, kiihtyen yh? enemm?n kun tunsi tuskan jaloissaan suurenevan.

T?m?n n?kiv?t talon lapset tullessaan talon lehmien suitsua korjaamaan ja juoksivat Marian huoneeseen. Maria oli juuri l?htem?ss? lyps?m??n, kun lapset, py?rein silmin, melkein huutaen, sanoivat: "Meid?n Sunteri puski Maatikkia ett? se poltti jalkansa ja laukkailee tuolla aholla."

Sen kuultuaan Maria meni kuin ukkosen ly?m?. Hehkuvan punakat kasvot meniv?t melkein mustiksi, lypsinkiulu putosi k?sist? ja tuskainen huudahdus kuului: "Herra Jumala sent??n!" T?m?n sanottuaan l?hti ik??nkuin mielet?n juoksemaan sinne lehmitarha-aholle ja n?hdess??n Maatikin kieli pitk?ll? ja ?listen laukkailevan sinne t?nne, huusi: "Maatikki, Maatikki! Minun rakas Maatikkini, mik? sinulle on tullut!"

T?t? ei Maatikki kuitenkaan n?ytt?nyt kuulevan, laukkasi vain kuin j?rjet?n. Mutta viimein h?n sy?ksyi pitk?kseen aholle, miss? tuskaisesti ?hkien kimputti etujalkojaan, niin ett? koko ruumis liikkui sen mukaan, ja kielens? ty?nsi yh? pitemm?lle ja v?liin m?r?hteli entist? kamalammasti.

Nyt Maria riensi Maatikin luokse. Mutta n?hty??n, ett? kumpasestakin etujalasta olivat kaviot l?hteneet ja ett? veri roiski kyntyr?isist?, l?i k?si??n toisiinsa ja hampaat kirahtivat yhteen.

Maria tunsi nyt koko ruumiinsa vapisevan niin ett? luuli luhistuvansa maahan. Pieksi vaan k?si??n yhteen kuni mielet?n eik? ymm?rt?nyt mit? tehd?; ei edes voinut menn? puhuttelemaan Maatikkia, se kun ihan mielett?m?n n?k?isen? kiemurteli, pieks?en ja kimpsuttaen jalkojaan, joista veri yh? roiski kauvas ymp?rille. Maria v??nteli ja v?liin pieksi k?si??n yhteen ja vapisemisen pakosta hoiperteli sinne ja t?nne, ja yhteen kiristyneitten hampaitten raosta ik??nkuin v?kisten tunkeutui katkeamattomat voivotukset.

Tuokion kuluttua h?n kuitenkin melkein itse tajuamattaan l?hti juoksemaan peltojen perill? kynt?m?ss? olevan talon is?nn?n luokse, joka n?hdess??n Marian ihan mielett?m?n n?k?isesti juoksevan sinnep?in ja kuultuaan h?nen tuskaiset katkeamattomat voivotuksensa seisotti hevosensa ja Marian viel? ollessa kaukana huusi: "Mik? on tullut? Onko joku kaivoon pudonnut? Vai mik?? Onko tuli irti?"

"Maatikilta on kaviot l?hteneet", kuului Marian suusta h?t?isesti melkein huutavat sanat, jonka sanottua p??si parahtava itku.

Is?nt? painoi auransa syv??n, nakkasi suitset aitaan kiinni, jota tehdess??n sanoi: "No Jumala n?hk??n, mik? kumma silt? nyt on kaviot vienyt!" Sen sanottuaan l?hti juoksujalassa katsomaan sit? tapausta. Silm?t renkaisillaan, ett? valkeaiset n?kyiv?t ymp?ri ruskeitten silm?ter?sten, l?heni h?n Maatikkia, joka t?ll? v?lill? oli noussut ja laukannut toiseen paikkaan ja kaatunut uudestaan samalla tavalla pieks?m??n itse??n.

Maatikin luokse tultuaan is?nt? punalti suurta takkutukkaista p??t??n ja sanoi: "Siit? on lehm? mennyt. T?ytyy lopettaa sen tuskat." Sen sanottuaan juoksi suuren kirveens?, jonka hamaralla voimainsa takaa iski Maatikin otsaan, jolloin kaikki j?senet lavahtivat liikkumattomiksi. Nyt is?nt? tempasi tupestaan ter?v?n veitsens? ja kahdella vihlauksella aukasi Maatikin rinnan, josta kohisevana koskena l?hti tulemaan mustanruskea veri.

T?m?n tehty??n is?nt? rupesi kiireimm?n kautta toimittamaan Maatikkia lihaksi, eik?p? siin? ollutkaan pitk? aika ennenkun Maatikista oli nahka tangolla ja lihat suolassa.

Maria ei t?t? voinut n?hd?, meni vaan y?vuoteelleen ja siin? kiemuroiden ja k?si??n v??nnellen itki ja hoki: "Voi, voi Maatikki parkaa! Voi, voi Maatikki parkaa!"

H?n ei nukkunut koko y?n? ja silm?t olivat turvoksissa itkusta. Kun muutakaan ei osannut tehd?, niin talon em?nn?n menty? aamulypsylle meni h?n karjatarhaan hyvittelem??n lehmi?. Kynsistelless??n em?nn?n lypsett?v?n lehm?n korvain tauksia vaikeroi: "Voi, voi ett? ei ole minulla lehm??! Ei usko kukaan miten katkera on mieleni, kun piti lehm?n menn? sit? tiet? ja joutua lehm?tt?m?ksi ja n?hd? se surkeus."

Talon em?nt? kun t?ss? Marian vaikeroimisessa luuli kuulevansa sit? ett? Maria toivoisi saavansa talosta lehm?n, jossa kaupassa korvattaisiin h?nen vahinkoaan, niin tekeytyi tavallista kylmemm?ksi ja lehm?n alta maitokiulun kanssa noustuaan, keikauttaen pitk?kaulaista p??t??n ja h?nt??ns? ylpe?sti heilauttaen, sanoi: "Oma syysi! Mit? laitoit sille eri suitsua juuri kuin pyydykseksi; olisihan se tullut ilmankin hyvin aikaan. Sen siit? sitten sait. Kiitos keikaus ettei meid?n lehmist? sattunut siihen viem??n sorkkiaan. Eik?h?n tuo ole suon silm??n mennyt, sy?t suuhusi, niin tied?t saaneesi. Kiit? ett? sattui miehi? kotiin, jotka korjasivat lihat. Siit? osaat vasta olla viisaampi. Oppia ik? kaikki. Sen min? sanon semmoisesta vahingosta, joka ei ole vahinko, vaan tollistus."

T?h?n ei Maria voinut virkkaa sanaakaan, kun kuuli ett? h?n sill? vaan lis?isi em?nn?n s?ttimishalua. L?hti vaan k?velem??n taloon ja k?velless??n pyyhki kasvojaan vaaleankirjavaan esiliinaansa ja kiirehti huoneeseensa, ik??nkuin kaikkea pakoon.

Huoneeseen tultuaan istui h?n p?yt?ns? taakse ja painoi otsansa p?yd?n laidalla oleviin k?siins?, siin? itke?kseen niin paljon kuin syd?n vaatii ja kyyneli? riitt??. Mutta samassa muisti olevansa piakkoin tulemassa ?idiksi ja muisti er??n kokeneen ihmisen sanoneen, ett? siin? tilassa ollessa itkeminen vaikuttaa pahaa. H?n hypp?si sent?hden yl?s ja puisti p??t??n. Sitten meni h?n pesukaapilleen, pesi kasvonsa ja k?tens? ja ne pyyhitty??n otti p?yt?laatikosta kuvastimen. Katsoen siihen kampasi h?n ruskeankellahtavan tukkansa yli otsasta kaatumaan taaksep?in. Tukkansa palmikoituaan h?n kuvastimeen katsoen korvallisiltaan yh? kammalla hiljalleen ohjaili sinne irtaalleen j??neit? lyhyit? tukan haimenia niskassa riippuvan vahvan palmikon juurelle ja sovitteli muotoaan niin iloisen n?k?iseksi kuin mahdollista. Viimein h?n pisti kamman ja kuvastimen p?yt?laatikkoonsa ja istuutui kankaansa taakse, otti sukkulan k?teens? ja asetti jalkansa poikimiin. Mutta kangas tuntui tavattoman raskaalta polkea ja sukkula rupesi t?risem??n k?siss? eik? osunut kankaan rakoon, vaikka kolmeen kertaan tarjosi. Nyt Maria laski sukkulan kankaan p??lle, vapautti jalkansa poikimia polkemasta ja rupesi katkennutta loimilankaa niisien takana liitt?m??n kiinni, mutta sormet tuntuivat kankeilta ja silm?t h?m?rtyiv?t v?kisten tunkeutuvista kyynelist?. Maria koetti viihdytt?? itse??n katsomalla talon lasten kiikkumista kun ne iloisina kuni perhoset paisteella kiikkuivat, istuen molemmissa p?iss? keske? telineelle asetettua pitk?? lankkua. Mutta ei t?m?k??n tuntunut huvittavan.

H?n meni nyt s?nkyns? p??lle pitk?kseen ja peitti kasvonsa lakanalla. Mutta jokainen j?sen n?kyi tutisevan ja tuokion per?st? kuului v?r?j?v?t sanat: "Voi ett? Tapani ei tied? tuskaani ett? kiirehtisi kotiin... Voi voi... Eik? h?n edes n?kisi unta minusta... Kunpa tiet?isin miss? h?n on, niin l?htisin sinne vaikka tielle kaatuisin. Mutta seitsem?ss? viikossa on h?n voinut kulkeutua alle ilman aidattoman... Hyv? Jumalani, jos nyt joutuu vaikea aikani... Jumala yksin tiet?? kohtaloni."

Mutta ulkona kuului heikko jyr?hdys, ja heti sen j?lkeen vihlaseva kirkaisu, joka jatkui syd?nt? s?rkevin? parkumisina.

Nyt Maria ihan kimpoamalla hypp?si yl?s. P??sty??n akkunan luokse, n?ki h?n talon nelj?nnell? vuodella olevan Liisin kiemuroivan maassa pitk?n??n, jalka raskaan kuutta sylt? pitk?n lankun nen?n alla, ja Kalle ja Katri parkuivat h?t??ntynein?.

"Hyv? Jumala sent??n!" huudahti Maria, sy?ksyen ulos menn?kseen Liisi? auttamaan. Mutta em?nt? oli pirtiss? taikinaa alustaessaan kuullut sen h?t?-??nen ja juoksi nyt taikinaisine k?sineen ulos ja joutui ennen paikalle. Viskattuaan lankun nen?n Liisin jalan p??lt? pois, n?ki h?n jalan olevan s??rivarresta poikki. Em?nt? tempasi py?rtym?isill??n olevan tyt?n syliins?. Pienokaisen kasvot olivat vaalenneina kuin haavan lastu ja p?? retkahti ?idin k?sivarrelta riippumaan varatonna. T?m?n n?hty??n em?nt? puristi Liisin rintaansa vasten ja kauhusta ihan mustuneena huusi: "Rakas Jumala! Kuollut Liisi! Liisi kultani, Liisi kultani, Liisi kultani!"

Maria kun n?ki em?nn?n olevan melkein j?rjelt??n, tarttui h?nt? olkap??h?n ja sanoi: "Ei Liisi ole kuollut, vain py?rtynyt. Laitetaan vain makaamaan ja pannaan kylm? k??re p??n ymp?ri, kyll? h?n selvi??."

T?t? totteli em?nt? ja Marian kanssa kantaa retuuttivat Liisin em?nn?n kamarin s?ngyn p??lle, jossa h?n alkoikin virota. Mutta mit? selvemm?ksi Liisi virkosi tajulleen, sit? tuskaisemmin rupesi h?n kiemuroimaan ja parkumaan, niin ett? kahden hengen t?ytyi pidell?, ettei sit? katkennutta jalkaansa rempsuttaisi aivan s?p?leiksi.

Tuli nyt is?nt?kin paikalle ja haki suuren villalankaisen vy?ns?, k??ri Liisin jalat sill? lujaan kiini ja hampaat yhteen puristettuina, sanaa puhumatta toimittautui Liisi? viem??n kaupunkiin saamaan l??k?rin apua.

?iti ei kuitenkaan uskonut Liisi?ns? miesten kuljetettavaksi, vaan toimittautui h?nkin matkaan. Ja kun venhe oli rannassa l?ht??n valmiina, niin em?nt? kantaen k?sivarsillaan vaatteisiin k??ritty?, kipe?sti vaikeroivaa Liisi? juosta hynttyytti venheeseen, jossa piitalle istuttuaan polviensa p??ll? heilutteli ja hyvitteli Liisi?, hokien: "Liisi kultani, Liisi kultaseni! Voi, voi sinua Liisi kultaseni!" Ei kuitenkaan Liisin valitus tauonnut, vaan niin kaukaa kun kolmivuotiaan lapsen ??ni voi kuulua, kuului Liisin katkeramielinen valitus Luopaj?rven sel?ll? etenev?st? venheest?, mik? kahdella airoparilla soutaen ja huopariparilla huovaten kiirehti kaupunkia kohti.

Kotiin j??nyt talonv?ki oli kuni ukkosen ly?m?, puhumattomina vaan t?ll?kehtiv?t sinne ja t?nne. Mariakin tunsi el?v?ns? kuin unissaan. Ei tuntenut surua eik? iloa. Helteinen taivaskin n?ytti sulkeutuvan itseens? ja Luopaj?rven takaa n?kyv?t vuoretkin n?yttiv?t tahtovan k?tkeyty? synkk??n y?h?n. Ilmassa lentelev?t p??skysetk??n eiv?t n?ytt?neet tiet?v?n mihin menn?, luikoilivat vaan sinne ja t?nne.

Maria istui kamarinsa akkunan pieless? ja katseli sen tapahtuman syyt? ja n?ki ett? jos em?nt? ei t?n? aamuna karjatarhassa olisi lis?nnyt h?nen suruaan, niin tuota tapausta ei olisi tullut. H?n n?ki ett? lapset olivat kiikkulautansa laittaneet kiikkumaan entist??n korkeammalle, joten se kiikkuessa oli luistanut p??t??n my?ten, jossa lankun ymp?rille k?pertynyt Liisin jalka oli joutunut lankun nen?n alle. Ilman em?nn?n lis??m?? surua h?n olisi ollut kankaansa takana ja n?hty??n lapset siin? vaarallisessa kiikkuhommassaan joutunut est?m??n sit?. T?t? h?n siin? akkunansa pieless? istuessaan mietti ja aina v?liin tunsi ruumiinsa l?pi k?yv?n s?hk?virran tapaisen v?ristyksen, joka samalla sammui tiet?m?tt?m?ksi.

Viimein kuitenkin h?n melkein itse ajattelemattaan istui kankaansa taakse ja rupesi kutoa nelist?m??n entisen tapansa mukaan eik? muistanut v?symyst??n, vaikka k?det vapisivat. -- --

Nyt oli lauvantai-ilta. Maria oli kylpem?st? tultuaan pukeutunut puhtaisiin pyh?pukineisiinsa ja mit??n erityist? ajattelematta istui taas huoneensa akkunan eteen ja katseli kesantopellolla kisailevia lampaankaritsoita, jotka emiens? rauhallisina maatessa ja m?rehti? vippastessa pukkailivat toisiaan ja v?liin aina kapusivat kiviraunioitten korkeimmille huipuille, sielt? alas ja samassa toiselle, ja se kun kyll?stytti, niin varsinkin oinaskaritsat rupesivat taas pukkailemaan toisiaan ett? rusaus kuului huoneeseen aina silloin kun niiden otsat joutuivat vastakkain.

T?t? katsellessa Marian oma yksin?isyys rupesi tuntumaan ihan puristavalta. Tuntui kuin huoneen sein?t ymp?rill? likeneisiv?t kaikilta puolilta toisiaan, joitten puristavaan rakoon h?n tunsi olevansa joutumaisillaan. T?ytyi ihan katsoa ymp?rilleen ett? onko se totta. Sein?t kuitenkin seisoivat mykkin? entisell? sijallaan, ainoastaan pieni ly?m?t?n sein?kello yhdell? sein?ll? k?vell? naksutteli tasaisia askeliaan ja oli lopettamassa yhdett?toista tuntia. Sen n?hdess??n k?vi kuuma huumaus Marian l?pi ja kyynelten esiin tullessa tunsi h?n povessaan tuttua liikett? ja painoi p??ns? p?yd?n laitaan k?si??n vasten ja huokasi. "Voi, voi ett? ei t?n?k??n iltana tule Tapani. Ehk? jo ennen tulevaa lauvantaita tapaa minut vaikea aika, niin mik? on kohtaloni silloin! Eloko, kuoloko? Jumala sen tiet??."

Samassa rupesi ovesta kuulumaan hiljaista koputusta. Silloin Marian syd?n hytk?hti ja ihan leimahtamalla h?n kiirehti ovelle, jota auastessa h?nelt? p??si iloinen huudahdus: "No Tapani! Siin? hyv? miss? hyv?? mainitaan; olin juuri ihan odottamassa."

"Niinh?n sit? sanotaan ett? siin? paha miss? pahaa mainitaan", sanoi Tapani ja iloisesti hymyillen ty?ntyi sis??n, miss? heitetty??n takkinsa ja hattunsa naulaan, kierti k?tens? Marian ymp?ri ja veti mukanaan s?ngyn laidalle istumaan.

"En voinut sanoa paha sinua n?hdess?ni, olit niin hyv? kun tulit. En tiet?isik??n mink? makuista ik?v? on, jos en olisi el?nyt viimeisi? p?ivi?", kuuluivat Marian iloiset, mutta valituksen sekaiset sanat.

"Mutta todellakin, olethan ihan itkenyt, kun silm?si on aivan turvoksissa."

"En min? ole ik?v?? sanottavasti itkenyt, muuta minulle on tapahtunut."

T?m?n kuultuaan Tapani kalpeni ja n?kyi etsiv?n sanaa ennenkun kysyi: "Mik? sinulle sitten on tapahtunut?" ja ??ni v?risi t?t? sanoessa.

"Minulla ei ole en?? lehm??", sanoi Maria vapisevalla ??nell? ja kierti k?tens? lujempaan Tapanin kaulaan.

Sen kuullessa Tapanin silm?t leimahtivat iloisiksi kun kuuli ett? puhe ei ole pahemmasta kuin lehm?n vahingosta, ja rauhallisesti kysyi: "Mik? sinulta lehm?n vei?"

"Talon lehm?n kanssa puskiessaan poltti suitsussa jalkansa niin pahoin ett? t?ytyi lopettaa."

"No sit?k? sin? sitten rupeat itkem??n silm?si puhki. Lapsethan semmoisia itkev?t."

"Se raukka k?rsi niin hirmuisia tuskia ennenkuin is?nt? joutui lopettamaan, ett? tuskin voinen koskaan unohtaa sit? kamalaa n?ky?, kun se tuskissaan pieks?ytyi maassa makkarana tuossa aholla ja veri roiski jaloista, joista tuskissaan laukkaillessa tuossa louhikolla olivat kaviot l?hteneet."

Add to tbrJar First Page Next Page

Back to top Use Dark Theme