Read Ebook: A history of commerce by Day Clive

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 1116 lines and 224560 words, and 23 pages

"Se raukka k?rsi niin hirmuisia tuskia ennenkuin is?nt? joutui lopettamaan, ett? tuskin voinen koskaan unohtaa sit? kamalaa n?ky?, kun se tuskissaan pieks?ytyi maassa makkarana tuossa aholla ja veri roiski jaloista, joista tuskissaan laukkaillessa tuossa louhikolla olivat kaviot l?hteneet."

"No mutta mit?s vahingolle tekee. Ja katsohan t?nne, eik? t??ll? ole toinen lehm?", sanoi Tapani, povitaskustaan vet?ess??n paperiin k??ritty? paksua rahavihkoa.

"Eip? se ole lehm?n?. Enk? usko ett? Maatikin laista saisin en?? koskaan, se oli niin hyv?. Voi, voi, kun se oli soma. En unohda sit? hetke? ihan sen tapauksen edell?, kun se nuoli minua ja koetti minulle olla parempi kuin osasikaan. Voi, voi sent??n, miten se oli soma!"

"No ei se Maatikki kuitenkaan ollut ainoa hyv? ja soma auringon alla", sanoi Tapani iloisesti hymyillen ja taputti Mariaa kasvoille.

"Mink?s min? sille teen kun muuten en voi uskoa."

"Voi, voi, mink?lainen lapsi sin? todellakin olet, kun et voi uskoa auringon alla l?ytyv?n kuin yhden ainoan hyv?n ja soman lehm?n", sanoi Tapani leikillisesti ja kallisti Marian rintaansa vasten. Siin? h?n taputteli Marian kasvoja ja kysyi: "Johan nyt voit unohtaa surusi lehm?n vahingosta?"

"En tied? sit?. Nyt vaan iloitsen siit? kun sin? tulit minua n?kem??n. Ja iloitsisin viel? enemm?n, jos lupaisit minulle tehd? pikkuisen oman m?kin tuonne j?rven rannalle. Siell? ei minulla tulisi koskaan niin ik?v? sinua odottaissa kuin n?in? p?ivin?."

"En lupaa sinulle tehd? m?kki?, vaan ostan talon ja laitan sinut talon em?nn?ksi, ihan tulen palavaksi em?nn?ksi", sanoi Tapani iloisesti.

"Eth?n todellakaan, Tapani, pid? leikkin?; et usko miten tuskallista on olla ylpeitten ihmisten huonemiehen?."

"Siit? on leikki kaukana. Jos vaan tahdot, niin ennen huomeniltaa saat t?ss? huoneessa olla kotonasi. Is?nt? on monestikin puhunut ett? h?n velkoja v?hent??kseen m?isi t?st? puolen ja kauppaan p??semme ottamalla is?nn?n velkoja niskaamme. Siis sana rahaksi, viimeinen velaksi."

"No aivanko totta!" huudahti Maria iloisesti.

"Se on totta kuin vett?. Jos sinulla vaan tekee mieli talon em?nn?ksi, niin se virka on tarjonasi aivan huomisesta p?iv?st?."

"Totta tosiaan rupean iloitsemaan, jos saan toivoa l?hestyv?n vaikean aikani saavani viett?? omassa katoksessani. Voithan arvata miten vaikea olisi minun pahana p?iv?n?ni turvautua vanhusteni turviin, kun ne niin katkerasti kieltiv?t ja estiv?t minua sinun matkaasi l?htem?st? ja parjasivat sinuakin."

"Sit? et saa tehd?. Et kahden kaulasi edest?! Usko se", sanoi Tapani p??t??n punaltaen.

"Siihen olisi ollut pakko, jos et olisi tullut kotiin, ja seh?n pelko juuri lis?si suruani, kun kuitenkaan t?m?n talon ylpe??n em?nt??n en olisi voinut turvautua. Verih?n se kuitenkin on vett? sakeampi, sanotaan."

"Voi, voi, kultanen Mariani... Kyll? nyt tied?n syyt mink?t?hden silm?si ovat turvoksissa." Sen sanottuaan Tapani otti Marian syliins? polviensa p??lle ja puristaen rintaansa vasten piteli kuin pient? lasta.

Maria oli nyt ilosta niin t?ysi ettei voinut puhua mit??n, koetti vaan pysy? mykk?n? siin? Tapanin syliss? ja puristi vaan h?nkin k?sill??n itse??n Tapanin rintaa vasten. Tuntui silt? ett? ne vastakkain sykkiv?t rinnat parhaiten kykenev?t toisilleen tulkitsemaan tunteensa.

II LUKU.

Seuraavana p?iv?n? rupesikin Tapani is?nn?n kanssa tuumimaan kaupasta. Is?nn?st? ja em?nn?st?kin oli t?m? mieluista senkin t?hden kun Liisi piti kymmeneksi viikoksi j?tt?? kaupunkiin jalkansa parannukselle, johon tarvittiin rahaa, eik? ollut tietoa mist? saataisiin muuten kuin olisi pit?nyt ruveta lehmi? my?m??n. Aivan iloisina leimusivat nyt talon em?nn?n joukeat, tummaveriset kasvot Marian kamarissa istuessaan ja kaupantekokahvia juodessaan, kun Tapani pienin? paperirahoina luki is?nn?n eteen viisisataa markkaa. Lauhkeasti hymyillen em?nt? ty?nti k?tens? Marian k?teen ja sanoi: "Nyt me olemme talon em?nti?. Sin? et saa en?? minua teititell?, vaan sinun t?ytyy minua sanoa sinuksi; min? olen Santra." Mieluisesti hymyillen Mariakin puristi Santran k?tt?, sanoen: "No min? olen sitten Maria."

Nyt Santra istui Marian viereen ja viel?kin enemm?n n?ytt??kseen yhdenvertaisuuttaan rupesi kertomaan niiden Marialle maan kaupassa tulleiden kahden lehm?n tapoja ja sukuper??, miten Helakukka on sit? maan mainiota Ilkan hovin rotua, joita nyt juuri etsim?ll? etsit??n siitosel?imiksi ja miten he juuri karjan aluksi tahtoivat antaa parasta mit? heill? oli. Kertoi viel? miten sekin toinen lehm?, Hopitenka on isuksen puolelta sen mainion Kaikkolan siitossonnin alaa, joka kaksivuotisena vasikkana maksoi nelj?tt?sataa markkaa, silloin kun se Littoisten hovista tuotiin Kaikkolaan.

Maria tunsi Santran puheen vaan tavalliseksi markkinapuheeksi eik? siit? v?litt?nyt lainkaan. El?m?nhalulla t?ytettyn? vaan istui siin? Santran luona ainoastaan sent?hden ettei viitsinyt n?ytt?? Santralle ep?kohteliaisuuttaan l?htem?ll? siit? pois, ja muutenkin tuntui somalta ja mukavalta istua omassa katoksessa, jossa yhdess? k?den k??nteess? oli kaikki mik? n?kyi, yksin harmaat sein?n saumatkin muuttuneet puhumaan kodin l?mmint? kielt?, kun ne aina t?h?n asti olivat pysyneet kylmin? ja selk?ns? k??nt?nein? h?nen tunteilleen.

Kun nyt Maria ik??nkuin lumoutuneena istui siin? melkein ??net?nn?, niin Santrakin lopetti puheensa ja toivottaen onnea l?hti omalle puolelleen ja ovessa menness??n p??t??n ny?kytt?en sanoi: "Muistahan nyt k?yd? meid?nkin puolella."

"Kyll?p?h?n, kyll?p?h?n sit? t?st? tilaa", sanoi Maria hymyillen, ja korvat j?iv?t kuulemaan kun Santra juosten menn? jytyytti yli kartanon omalle puolelleen.

Is?nt?kin poistui em?nn?n j?lkeen, joten Tapani ja Maria j?iv?t kahdelleen sinne kamariin. Tapani kiepsahti Marian eteen ja kahden puolen taputellen Marian kasvoja iloisesti sanoi: "No nyth?n min? jo t?ytin lupaukseni. Nyth?n sin? et ole en?? vuokralaismuija, kuten kaupungissa n?et sanotaan, vaan m?ll?t?t ison talon em?nt?n?."

"Mutta kunpa lupaisit viel? ettet koskaan l?htisi mihink??n kotoa, vaan asettuisit tekem??n ty?t? t?ss? kotona. Sitten vasta hyv? olisi. Eik?s niin, Tapani?"

"Ei, ei! Ei pala kauan tuli t?ss? talossamme, jos min? j??n kotiin", sanoi Tapani p??t??n punaltaen ja sanoissa kuului lujuus.

"Leikill?ni toki sanoinkin. Mutta yht? min? sinulta vaadin, ett? opettelet kirjottamaan, jotta voit ilmottaa miss? kulloinkin olet ja miten voit. N?m? viimeiset seitsem?n viikkoa eiv?t olisi olleet puolenkaan pituiset jos olisit voinut minulle ilmottaa olostasi ja terveydest?si."

"Olisin jo aikoja ennen sen tehnyt, mutta uskon sen sananlaskun ett? vanhasta ei tule pappia, eik? tuohesta lakkia. Ja kuka Jumalan luoma sen mahdin minulle antaisi ett? alkuun p??sisin ja mist? se aika minulle tulisi ett? l?hte? oppiin. Ja n?ht?v? se olisikin, kun min? poikanulikkain kanssa koulupenkiss? aakkosia piirtelisin. Tulisithan sin?kin katsomaan kun min? koulupenkill? k?n?tt?isin kyn? k?dess?, tolkussa kuni porsaan keritsij?."

"No el?h?n tee pilaa hyv?st? asiasta. Sin? voit opetella ihan itse. Meill? oli kerran renki, joka minulle kirjotti aa-pee-kirjaimet, ja t?ss? tuonoin l?yt?n?ni l?ysin sen paperin vanhan k?sity?kopperoni pohjalta er??n pienen laulukirjani sis?st?, johon olin sen pienen? tytt?n? pannut. Annas kun min? n?yt?n sit?."

Sen sanottuaan Maria liemahti yl?s ja kankaansa takaa konttikirjaisesta, p?reist? tehdyst? vakastaan kaivoi esille pienen kirjan, jonka v?list? otti kortin kokoisille laskuille taitellun, harmaaksi tummuneen paperin ja hell?varaisesti purki sen laskuista, ettei mutkista murtuisi. Sitten h?n sit? paperia kaksin k?sin pidellen meni Tapanin viereen ja hymyillen sanoi: "T?ss?h?n se on se koulup?yt?, jonka takana voit k?n?tt?? kenenk??n n?kem?tt?, min? koulumestarina."

"Sin? koulumestarina! Miten sokea sokeata taluttaa?"

"En ole niin sokea kuin luulet. Kyll? sinua kykenen opettamaan, ja seh?n onkin p??asia. Eik?s niin?"

"Niin, niin. Mutta mitenp? sin? opetat, joka et itse osaa?"

"Hm, mist?s sin? minun osaamiseni tied?t! Kenellep? olisin mahtiani n?ytt?nyt, kun sin? et ole osannut lukea?"

Tapani otti nyt sen paperin kahteen k?teens? ja alkoi katsella sit? ett? silm?t meniv?t soikeiksi. Kauan aikaa sit? Tapani katseli silm?t r?v?ht?m?tt? ja huulet liikkuivat. Mutta nyt h?n punalti p??t??n ja sanoi: "T?st? ei tule hullua viisaammaksi. Kyll? karjalaispojan sana k?ypi toteen, ett?: ennen nurmie kynt?is ennenkuin lukis."

"No mutta etk? todellakaan usko, ett? voisit oppia kyn?ll? piirt?m??n n?m? kirjaimet?"

"Tokihan min? nyt sen opin jos en v?hemm?ss? niin ainakin puuronkeitto-ajassa. Mutta eih?n t?ss?k??n paperissa silt? ole varsinaisesti mit??n, vaikka t?ss? ovat n?m? kirjaimet."

"Mutta siin?h?n ovat juuri ne kirjaimet mit? sanoihin tarvitaan. Ja kun sin? opit ne kirjaimet tekem??n, niin niist? voit luoda sanoja niin paljo kuin ik?n? tarvitset ja niin paljon kuin ajatus kehi? luopi."

"Todellakin... Mutta miksi et t?t? ole jo ennen ottanut puheeksi?"

"Sent?hden ett? olen sen pit?nyt tarpeettomana ja olisin aina tullut pit?m??n tarpeettomana, jos n?m? viimeiset seitsem?n viikkoa eiv?t olisi olleet niin ijankaikkisuuden pituiset. Mutta el?m? on oppia kaikki. Vastaiset viikkomme voimme saada lyhennetyiksi siten ett? opettelemme kirjottamaan."

"No tokihan me nyt sen teemme ett? opettelemme joitakin koukeroita tekem??n siksi ett? itse tunnemme. Suuren mieron kanssa meill? ei ole asioitakaan."

Kun Maria n?iss? Tapanin viimeisiss? sanoissa kuuli olevan varman p??t?ksen ett? Tapani rupeaa opettelemaan kirjottamaan, niin l?hti ulos ja k?vi Ker?l?n Santerilta hakemassa arkin paperia ja lyijykyn?n palasen. Suoraltaan retalehtava paperi k?dess??n ja toisessa kolmisen tuuman pituinen, musta lyijykyn?n palanen tuli h?n nyt loistavin ja matkan kulkemisesta hieman tulehtunein kasvoin kamariin, ja ojentaessaan paperia ja kyn?? Tapanin eteen p?yd?lle, sanoi: "Nyt se alkaa, sanoi valokuvan ottaja. Alappashan tehd? jyt?lt?? kirjaimia, t?ss? on ty?maa auki."

Tapani istui nyt p?yd?n ??reen kuten ainakin ty?h?n ja alkoi sommitella n?ppiins? sit? lyijykyn?n palasta, mutta ei se ruvennut pysym??n oikeassa asennossa, vaikka Maria sit? kolmeen kertaan asetti. Viimein kuitenkin Tapani rupesi puristamaan ihan hammasta purren ja alkoi piirt?? A:ta. Mutta kyn?n puristuksen takia vapisi k?si ett? tuskin kyn?n k?rki asettui paperille ensink??n. J?nnitti h?n sen kuitenkin siihen ja pitk?n tuokion per?st? sanoi: "No tuli se yksi, mutta nuo sakarat tulivat r?nts?tt?m??n kuin sammakon takaset."

"No, ei se ole muillakaan ollut ensim?inen aa h?yl?ll? h?yl?tty. Teeh?n toinen, niin siit? tulee jo parempi. T?st? mallistahan sin? n?et, miss? suhteessa se on korjattava."

Taas rupesi Tapani A:ta tehd? jyt?lt?m??n ett? paperi rikkautui kyn?n j?lell?, mutta tuokion per?st? punalti p??t??n ja taas virkkoi: "Mutta siit?h?n tuli viel?kin huonompi. Tuli pitk? kuin Nahkalan kissa."

"No, kyll? sen sivut kest?v?t, vaikka olisivat viel?kin pitemm?t. Teeh?n viel?", kehotti Maria tosissaan, vaikka syd?mess??n nauroi, kun n?ki Tapanin olevan niin tolkussa.

Nyt Tapani j?miysi oikein uhasta. Painoi rintansa p?yd?n laitaan, kierty the ancient empires of the East? What commerce do they carry on?

The commerce and manufactures of the Phoenicians.

The manufacture and trade in glass in the ancient world.

The Phoenician purple.

Early navigation.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet