Read Ebook: Sininen silmäpari by Hardy Thomas Hollo J A Juho Aukusti Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 3581 lines and 93186 words, and 72 pages

Translator: J. Hollo

Produced by: Johanna Kankaanp?? and Tapio Riikonen

SININEN SILM?PARI

Kirj.

Thomas Hardy

Suomentanut

J. Hollo

Porvoossa, Werner S?derstr?m Osakeyhti?, 1924.

Elfride Swancourt oli tytt?, jonka tunnot liikkuivat hyvin l?hell? pintaa. Niiden varsinaisen, hitaasti vierivien ajan hetkien muunteleman laadun tunsivat ainoastaan ne, jotka olivat n?kem?ss? h?nen el?m?ns? vaiheita.

H?n itse oli koottu eritt?in mielenkiintoisista ainesosista, joiden erikoisuus kuitenkin piili pikemmin itse yhtym?ss? kuin yksityisiss? osissa. On tosiasia, ett? h?nen kanssaan keskustellessaan oli mahdoton saada selkoa h?nen kasvojensa muodosta ja laadusta, ja t?m? vieh?tt?v? kyky est?? keskustelijaa nimenomaisesti piirteit? tutkimasta ei aiheutunut hiotun k?yt?stavan verhoavasta vaikutuksesta , vaan itse lausumien tenhoisasta tuoreudesta. H?n oli el?nyt ik?ns? kaiken hiljaisuudessa -- joutilaiden miesten mielenkiinto ei ollut h?nt? imarrellut, ja h?nen sosiaalinen tajunsa ei ollut yhdeks?ntoista tai kahdenkymmenen vuoden i?ll? kehittyneempi kuin viisitoistavuotiaan kaupunkilaisneidon.

Er??n seikan h?ness? sent??n havaitsi: h?nen silm?ns?. Niiss? n?kyi h?nen olemuksensa ydin; ei tarvinnut katsella enemp??, niiss? h?n eli.

Nuo silm?t olivat siniset, siniset kuin syksyinen kaukaisuus -- siniset niinkuin se sini, jonka n?emme v?ikkyv?n et?isten kumpujen ja mets?isten rinteiden v?limaalla aurinkoisena syyskuun aamuna. Niiden sini oli h?myinen ja ep?m??r?inen, vailla rajaa ja pintaa, ja katse tuntui pikemmin siihen uppoavan kuin sen kohtaavan.

H?nen l?sn?olonsa ei ollut vaikuttava, se oli voimaton. Muutamat naiset voivat saada vaikutuksensa tuntumaan kokonaisen juhlivan salin ilmakeh?ss?; Elfride ei ollut siin? suhteessa kissanpoikasta tehoisampi.

Elfridelle oli ominainen se mietteli?isyys, jonka havaitsemme Madonna della Sedian kasvoissa, sen hurmiota vailla, se naiskasvojen l?mp? ja el?m?, joka on mit? yleisin Rubensin kaunottarissa -- kuolevaisissa ja kuolemattomissa -- heid?n silmiinpist?v?? m?yheytt?ns? vailla. Correggion kuvaamien naiskasvojen luonteenomainen ilme, joka puhuu mielt?polttavista mietteist? kyynelten saavuttamattomissa syvyyksiss?, oli toisinaan h?nen, mutta harvoin s??nn?llisiss? oloissa.

Se Elfride Swancourtin el?m?n tuokio, josta voi sanoa syvempien tuntojen pysyv?isen virran saaneen alkunsa, oli er?s talvinen ehtoop?iv?, jolloin h?n havaitsi seisovansa em?nn?n virkaa toimittaen vastap??t? er?st? miest?, jota h?n ei ollut milloinkaan ennen n?hnyt, ja silm?illen vierasta mirandamaisen uteliaana ja harrastuneena, toisin kuin ket??n kuolevaista milloinkaan ennen.

Tuona p?iv?n? h?nen is?ns? Ala-Wessexin merenhuuhtomilla ??rill? sijaitsevan seurakunnan sielunpaimen, poti leinin puuskaa. P??tetty??n talousaskareita koskevat tarkastelunsa Elfride k?vi levottomaksi ja l?hti huoneesta kerran toisensa j?lkeen, nousi ylikertaan ja koputti is?ns? huoneen ovelle.

>>Sis??n!>> kuului aina sis?puolelta vastattavan herttaisin ulkoilma??nin.

>>Is?>>, virkkoi Elfride er??ll? kerralla hienolle, punaposkiselle, kauniille, nelj?nkymmenen ik?iselle miehelle, joka tulikuuman kattilan tavoin pihisten ja puhisten makasi vuoteessaan y?nuttuun puettuna ja silloin t?ll?in johtui tahtomattansa lausumaan jonkin ??nteen tai sanan tai muutamia sanoja, jotka kuulostivat melkein sadatuksilta, >>is?, etk? tule alas t?n? iltana?>> H?n puhui kuuluvasti, sill? is? oli verrattain kuuro.

>>Pelk??np?, etten voi -- p-puh! -- pahoin pelk??n, etten voi, Elfride. P-pih! Tuo varvas peijakas ei sied? nen?liinaakaan, viel? v?hemm?n sukkaa tai tohvelia -- p-puh! Jo j?lleen riipoo! Ei, min? en p??se t?st? nousemaan ennenkuin huomenna.>>

>>Niinp? toivon, ettei tuo Lontoon mies tule; enh?n tied?, mit? tehd?, is?.>>

>>Hankalaahan se olisi, ep?ilem?tt?.>>

>>En oikein usko h?nen t?n??n tulevan.>>

>>Miksi niin?>>

>>Tuulee tuimasti.>>

>>Tuulee! Mit? ajatteletkaan, Elfride! Onko koskaan kuultu tuulen est?v?n miest? toteuttamasta aikomustansa? Ett? tuo varvas riivattu alkoi niin ?kki? minua kiduttaa!... Jos h?n tulee, niin eip? liene muuta neuvoa, kuin ett? l?het?t h?net t?nne luokseni, annat h?nelle hieman ruokaa ja toimitat h?net levolle. Siunatkoon, millainen vaiva t?m? on!>>

>>Pit??k? j?rjest?? oikea illallinen?>>

>>Se on liikaa v?syneelle miehelle kiusallisen matkan j?lkeen.>>

>>Teet?k? siis?>>

>>Se ei ravitse.>>

>>Siis tee-illallinen? Meill? on kylm?? kananpaistia, piirasia ja muuta sellaista.>>

>>Se sopii.>>

>>Pit??k? minun kaataa h?nelle teet?, is??>>

>>Tietysti; sin?h?n olet talon em?nt?.>>

>>Mit?! Minun siis pit?? istua koko aika vieraan seurassa, ik??nkuin h?net hyvinkin tuntisin! Eih?n ole ket??n, joka meid?t toisillemme esittelisi.>>

>>Joutavia, lapseni, mit?p? t?ss? esittelyist?; tied?th?n asian muutenkin. V?synyt ja n?lk?inen k?yt?nn?n mies, joka on ollut matkalla varhaisesta aamusta, ei mieline jaaritella ja ladella kohteliaisuuksia iltamy?h?ll?. H?n kaipaa ravintoa ja suojaa, ja sinun tulee pit?? huolta siit?, ett? h?n niit? saa, siit? yksinkertaisesta syyst?, ett? min? olen ?kki? sairastunut enk? voi sit? tehd?. Eih?n siin? toivoakseni ole mit??n kauhistuttavaa? Sin? saat p??h?si kaikenlaista joutavaa alinomaa lukemistasi romaaneista.>>

>>Eip? suinkaan, asiassa ei tosiaankaan ole mit??n pelottavaa, kun se n?in muuttuu ilmeiseksi v?ltt?m?tt?myydeksi. Mutta sin?, n?etk?s, olet aina mukana, kun saapuu p?iv?llisvieraita, tuttujakin, ja t?m? on jokin vieras lontoolainen, joka kenties asiaa oudoksuu.>>

>>Oudoksukoon; mit?p? siit?.>>

>>Onko h?n Mr. Hewbyn kumppani?>>

>>Enp? oikein usko; mutta voi ollakin.>>

>>Kuinka vanha h?n lienee?>>

>>En tied?. Ulkohuoneeni p?yd?lt? l?yd?t minun Mr. Hewbylle kirjoittamani kirjeen j?ljenn?ksen ja h?nen vastauksensa. Voit ne lukea, ja sen tehty?si tied?t vieraastamme saman verran kuin min?.>>

>>Min? olen ne lukenut.>>

>>Mit? turhia sitten tutkailet? Ne sis?lt?v?t kaiken, mit? tied?n. Uh-h-h!... Mit? teetk??n, sin? junkkari! Ota pois siit? kaikki! Min? en sied? k?rp?senk??n painoa!>>

>>Suo anteeksi, is?. Min? unohdin, ajattelin, ett? sinua ehk? vilutti>>, virkkoi tytt? nopeasti nostaen pois peiton, jonka oli levitt?nyt potilaan jalkojen yli. Sitten h?n odotti, kunnes n?ki harmin ilmeen haihtuvan is?n kasvoista, l?hti huoneesta ja palasi j?lleen alakertaan.

Kun samana ehtoop?iv?n? viel? pari kolme tuntia oli painunut iltaan, olisi er??n karun yksin?isen kukkulan laella voinut havaita joitakin liikkuvia hahmoja. Siin? oli kaksi miest?, jotka iltataivasta vasten n?yttiv?t varjokuvilta, kevyiss? mets?stysrattaissa ja pyrkim?ss? eteenp?in vastatuuleen. Koko sill? autiolla nummella, jonka halki he olivat kulkemassa, oli n?kynyt tuskin yht?k??n asumusta tai ihmist?, ja nyt, y?n tullen, kirkasti heikkoa illan h?my? rauhallisena loistava Jupiter, joka hetkitt?in hohteli kirkkaammin heid?n edess?ns?, ja samoin Sirius, joka kilpaillen valoi s?teit?ns? heid?n selk?ns? takaa. Ainoat maanpinnalla n?kyv?t valot olivat muutamat himme?npunaiset kohdat, joita hehkui siell? t??ll? kaukaisten kukkuloiden laella. Ajomies huomautti kysym?tt?, ett? ne olivat kytevi? nuotioita, joissa poltettiin yhteisluhtain raiviolta koottua turvetta ja piikkiherneen juuria. Tuuli puhalsi melkein yht? hillitt?m?sti kuin p?iv?ll?, ja taivaalla n?kyi muutamia pilven hattaroita, jotka ohuina ja kalpeina painuivat etel??n kohti Kanaalia.

Kuljettuaan nelj?toista niist? kuudestatoista peninkulmasta, jotka erottivat rautatieasemaa heid?n matkansa p??m??r?st?, he alkoivat liikkua muutaman peninkulman laajan laakson reunaa, miss? rehev?mm?n kasvullisuuden talviset luurangot ilmaisivat maaper?n suurempaa mehevyytt?. Mik??n niist? rinteist?, joiden ohi he olivat aikaisemmin kulkeneet, ei ollut niin huolellisesti hoidettu ja aidattu. Hieman kauempana sukelsi t?ss? hedelm?llisess? laaksossa kasvavien jalavien v?list? n?kyviin herraskartano.

>>Tuossa on lordi Luxellianin kartano, Endelstow>>, virkkoi ajomies.

>>Lordi Luxellianin kartano, Endelstow>>, kertasi toinen konemaisesta Sitten h?n k??ntyi syrjitt?in ja tutki melkein n?kym?tt?miss? olevaa taloa mielenkiinnoin, jota itse ep?selv? kuva sin?ns? ei suinkaan n?ytt?nyt voivan oikeuttaa. >>Niin, se on lordi Luxellianin>>, sanoi h?n j?lleen hetkisen kuluttua silm?illen yh? samaan suuntaan.

>>Ajetaan sinne, vai kuinka?>>

>>Ei; Endelstow'n pappilaan, kuten olen sanonut.>>

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet