Read Ebook: Sininen silmäpari by Hardy Thomas Hollo J A Juho Aukusti Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 3581 lines and 93186 words, and 72 pages

>>Ei; Endelstow'n pappilaan, kuten olen sanonut.>>

>>Min? ajattelin, ett? olette ehk? muuttanut mielt?, kun suotta tuijotitte niin pitk??n sille taholle.>>

>>Enp? suinkaan; kartano on minulle mielenkiintoinen.>>

>>Se kuuluu olevan mielenkiintoinen melkein kaikille.>>

>>Ei samassa suhteessa kuin minulle.>>

>>Vai niin!... Sen asukkaat eiv?t ole ollenkaan kummempia kuin me muut.>>

>>Kuinka niin?>>

>>Aidanpanijoita ja ojanluojia oikeastaan. Mutta kerran entisin? aikoina er?s heist? ty?ss? ollessaan vaihtoi vaatteita kuningas Kaarle toisen kanssa pelastaen h?nen henkens?. Kaarle kuningas tuli h?nen luoksensa kuin tavallinen ihminen ainakin ja sanoi kohta: 'Kuulehan mies ty?mekkoinesi, minun nimeni on Kaarle toinen, voit sen uskoa. Lainaatko minulle vaatteesi?' 'Mik?p? siit? est??', vastasi Luxellian, ja niin he vaihtoivat pukua paikalla. 'Kuulehan nyt', virkkoi pois astellessaan kuningas Kaarle toinen kuin tavallinen ihminen ik??n, 'jos min? joskus tulevaisuudessa saan kruunun, niin tule hoviin, koputa ovelle ja kysy arastelematta: Onko kuningas Kaarle toinen kotona? Sano nimesi, niin p??st?v?t sinut sis??n, ja sinusta tehd??n lordi.' Master Kaarlo menetteli varsin siev?sti, eik? totta?>>

>>Ep?ilem?tt?, varsin siev?sti.>>

>>No niin, kerrotaan sitten, ett? kuningas p??si valtaistuimelle ja ett? Luxellian muutaman vuoden kuluttua l?hti matkaan, koputti kuninkaan ovelle ja kysyi, oliko kuningas Kaarle toinen kotosalla. 'Ei ole', vastattiin. 'Ent? Kaarle kolmas?' tiedusteli Luxellian. 'On kyll?', virkkoi er?s veikko, joka seisoi siin? kuin tavallinen ihminen ik??n, se vain erona, ett? h?nell? oli kruunu p??ss?, 'minun nimeni on Kaarle kolmas.' Sitten -->>

>>Luulenpa, ett? siin? t?ytyy piill? erehdyksen. En muista Englannin historian kertovan mit??n Kaarle kolmannesta>>, virkkoi toinen leppoisasti nuhtelevaan s?vyyn.

>>Kyll? historia tosi on, vaikka sit? ei olekaan painettu; h?n oli hieman eriskummallinen mies, kuten muistanette.>>

>>Olkoon menneeksi, jatkahan.>>

>>Sitten, miten olikaan, Luxellianista tehtiin lordi, ja kaikki k?vi hyvin, kunnes h?n joitakin aikoja my?hemmin joutui mit? kamalimpaan kahakkaan nelj?nnen Kaarlen kanssa -->>

>>Min? en voi siet?? Kaarle nelj?tt?. Totisesti, se on liikaa.>>

>>Kuinka niin? Olihan Yrj? nelj?s olemassa, eik? totta?>>

>>Ep?ilem?tt?.>>

>>Ja Kaarlet ovat yht? tavallisia kuin Yrj?t. Oli miten oli, min? en kerro en?? sanaakaan... Enp? ole merkillisemp?? maailmaa n?hnyt, en totisesti. Kuinka sellaista voikaan sattua!>>

Heid?n niin jutellessaan h?m?r? oli tihentynyt pime?ksi, ja kartanon ??riviivat ja pinnat h?ipyiv?t v?hitellen n?kym?tt?miin. Ikkunoihin, jotka olivat aikaisemmin esiintyneet tummina t?plin? vaaleammassa sein?pinnassa, ilmestyi valo, joka muutti ne hohteleviksi neli?iksi mustassa ?isess? maisemassa, jonka synkk??n yksiv?risyyteen rakennuksen ??riviivat h?ipyiv?t.

V?h??n aikaan ei lausuttu sanaakaan, noustiin kukkulalle, sitten toiselle, edellisen laelle sijaitsevalle. Senj?lkeen seurasi peninkulma yl?nk??, mist? k?sin saattoi erottaa l?heisell? rannikolla kaksi majakkaa, jotka loivat taivaanrannalle tyynt?, lempe?t? loistettansa. Saavuttiin toiseen kosteikkoon; heid?n edess?ns? ja allansa lep?si pieni ahdas laakso, johon p?in ajomies k??nsi hevoset tien muodostaessa ?kkin?isen polvekkeen. Sitten laskeuduttiin jyrkk?? rinnett?, joka peittyi puiden alle kuin kaniininkolo. Ajoneuvot laskeutuivat laskeutumistaan.

>>Endelstow'n pappila on t?ll? puolen>>, virkkoi ohjaksia hoitava mies. >>T??ll? on L?nsi-Endelstow; lordi Luxellianille kuuluu It?-Endelstow, miss? kirkko on. Kirkkoherra Swancourt on molempien kirkkoherra ja kulkee kuin sy?ksin edestakaisin. Onpa, on ihmeellinen t?m? maailma. Siin?, miss? rakennus nyt sijaitsee, oli luullakseni aikoinaan kivilouhos. Rakentaja raapi kaiken mullan pappilan ymp?rille ja istutti siten ker??m??ns? maaper??n pienen paratiisin kukkasia ja puita. Mullattomat pellot eiv?t ole sen koommin mihink??n kelvanneet.>>

>>Kuinka kauan on nykyinen viranhaltija t??ll? ollut?>>

>>Vuoden verran tai puolitoista; kahta vuotta h?n ei ole viel? ollut, koska eiv?t h?nt? viel? h?rn??. Tavallisesti n?et seurakunta alkaa kiusata kirkkoherraa, joka on ehtinyt olla kaksi vuotta virassaan. Mutta n?ill? on ollut hyv? onni, kun ovat saaneet h?net. Kirkkoherra Swancourt tuntee minut varsin hyvin, olen n?et usein ollut h?nen ajomiehen?ns?, ja min? tunnen kirkkoherran.>>

He ajoivat esiin metsik?st?, tekiv?t kierroksen, ja pappilan uuninpiiput ja p??dyt alkoivat h??m?tt?? heid?n n?ht?viins?. Miss??n ei ollut valoa tiet? osoittamassa. He astuivat alas, mies asteli haparoiden portille ja soitti kelloa.

K?rsiv?llisesti odotettuaan kolme nelj? minuuttia kuulematta hiiskahdustakaan vastaukseksi vieras astui portille ja soitti p??tt?v?isemmin. Sitten h?n oli kuulevinaan askeleita eteisest? ja jonkinlaista liikehtimist? ovelta, mutta ket??n ei ilmaantunut n?kyviin.

>>Eiv?t taida ollakaan kotona>>, huokasi ajomies. >>Ja min? jo ajattelin saavani v?h?n illallista kirkkoherran keitti?st?. T??ll? saa mainiota vatsan ja syd?men vahvistusta!>>

>>Kaikki kunnossa, veikkoset! Oletteko rikkaita miehi? vai k?yhi?, kun teid?n t?ytyy v?ltt?m?tt? saapua maailman ??riin t?h?n y?n aikaan?>> kuului samassa ??ni. K??ntyess??n katsomaan he n?kiv?t raihnaisen ukon k?mpiv?n taka-ovesta, sarvilyhty k?dess? kiikkumassa.

>>Y?n aikaan tosiaankin, vaikka kello on vasta yli seitsem?n. Valaisehan ja p??st? meid?t sis??n, William Worm.>>

>>Kas sin?k? siin?, Robert Lickpan.>>

>>Eip? kukaan muu, William Worm.>>

>>Onko vieras tullut?>>

>>On>>, vastasi vieras itse. >>Onko mr Swancourt kotona?>>

>>Ep?ilem?tt?, sir. Olkaapa hyv? ja tulkaa t??lt? takateitse. Etuoven on kosteus paisuttanut kiinni, kuten toisinaan k?y, ja sit? ei saa auki turkkilainenkaan. Min? olen vain tutiseva mies parka enk? pysty mihink??n, sir; mutta voinhan sent??n opastaa teit?, sir.>>

Uusi tulokas seurasi opastajaansa pienest? ovesta ja kulki sitten l?pi keitti?n ennakolta kiinte?sti sulkien silm?ns?, koska synnynn?inen urkkimisen kammoksuminen kielsi h?nt? katselemasta ymp?rillens? suojissa, jotka sijaitsivat taloudellisten n?ytt?m?laitteiden takana. Halliin saavuttuaan h?n oli parhaillaan joutumassa huoneeseensa opastetuksi, kun etuoven sis?portailta n?kyi sy?ks?ht?v?n esiin Elfride, joka oli mennyt sinne ottamaan selkoa viipymisen aiheesta. Se seikka, ett? h?n s?ps?hti n?hdess??n vieraan tulevan sis??n portaiston alitse, todisti, ettei h?n ollut odottanut t?t? yll?tt?v?? sivustahy?kk?yst?, jonka ainoana aiheuttajana oli William Wormin nerokkuus.

Elfride esiintyi mit? somimmassa asussa, runsaat kiharaiset hiukset valuivat valtoiminaan h?nen hartioillensa. H?nen kasvoissaan n?kyi levottomuuden ilme, ja yleens?k??n h?ness? ei n?ytt?nyt oikein olevan naista vallitsemaan tilannetta. Vieras otti hatun p??st?ns?, ja ensimm?iset sanat lausuttiin. Elfride silm?ili verrattain uteliaana ja hieman h?mm?styneen?kin henkil??, jolle h?nen oli osoitettava vieraanvaraisuutta.

>>Min? olen mr Smith>>, virkkoi vieras sointuvin ??nin.

>>Min? olen miss Swancourt>>, virkkoi Elfride.

H?nen mielt?ns? ei en?? ahdistanut. H?nen edess?ns? seisova todellisuus oli niin perin toisenlainen kuin se tumma, vaitelias, juro, vanhanpuoleinen liikemies, joka oli v?lk?hdellyt h?nen mielikuvituksessaan -- mies, jonka vaatteet tuoksahtivat savuiselta suurelta kaupungilta, iho oli kelme?, kuten auringottomien paikkojen asukkaan ainakin ja puhe pist?vien huomautusten h?yst?m?? -- ett? Elfride helpotuksen tunteesta hymyili, melkeinp? nauroikin tulijaa tervehtiess??n.

Stephen Smith, jonka pimeys on meilt? t?h?n saakka salannut, oli silloin nuorukainen n??lt?ns? ja vuosiltansakaan tuskin viel? mies. H?nen ulkomuotoansa katsellessaan olisi kaikkein v?himmin voinut kuvitella Lontoon olevan h?nen toimintansa n?ytt?m?n?: sellaiset kasvot eiv?t varmaankaan olleet voineet versoa savun ja loan ja sumun ja p?lyn keskell?, sellainen avoin ilme ei varmaankaan ollut milloinkaan kokenut uuden Babylonin v?symyst?, kuumetta ja harmia.

H?nen ihonsa oli yht? hieno kuin Elfriden, h?nen poskiensa puna yht? herkk?. H?nen suunsa oli kaunismuotoinen kuin lemmen jumalan jousi ja samoin kirsikanpunainen kuin neidonkin. Hiukset vaaleat, kiharat, silm?t sinisenharmaat, kirkkaan s?dehtiv?t, k?yt?s ujo kuin poikasen.

Poskipartaa ei ollut enemp?? kuin viiksi?k??n, ellei viimeksimainittua nime? ansainnut yl?huulen vaaleanharmaa kevyt haiven. Siin? se lontoolainen ammattimies, jonka saapumista odottaessaan Elfride oli tuntenut itsens? ylen levottomaksi.

Elfride kiiruhti ilmoittamaan, ett? mr Swancourt valitettavasti ei voinut ottaa vierasta vastaan samana iltana, ja selitti syyn. Mr Smith vastasi ??nell?, joka oli luonnostaan poikamaisen nuorekas, mutta kajahti miehekk??lt?, selitt?en kovin pahoittelevansa kuulemaansa; mutta mik?li oli kysymyksess? h?nen vastaanottonsa, se ei haitannut v?h??k??n.

Stephen opastettiin huoneeseensa. H?nen poistuttuaan Elfride pujahti salaa is?ns? luo.

>>H?n on tullut, is?. Kovin nuori mies ollakseen liikemies!>>

>>Niink? tosiaan!>>

>>Hm! Ent? sitten?>>

>>Ei mit??n; muuten en h?nest? toistaiseksi tied?. Sangen somaa, eik? totta?>>

>>Ehdimmep? tuon n?hd?, kun h?neen paremmin tutustumme. L?hdeh?n nyt alakertaan ja toimita poikaparalle jotakin sy?t?v?? ja juotavaa, Herran nimess?. Ja kun h?n on ehtinyt aterioida, sano, ett? mielell?ni vaihtaisin h?nen kanssaan muutaman sanan, jos h?n viitsii vaivautua t?nne.>>

Neito riensi j?lleen alas, ja h?nen odotellessaan nuoren Smithin ilmestymist?, lienee parasta tutustua h?nen saapumistaan koskeviin kirjeisiin.

>>Endelstow'n pappilassa helmik. 18:ntena 18--

Hyv? herra, -- me suunnittelemme seurakuntamme kirkon tornin ja sivulaivan korjaamista, ja lordi Luxellian, nykyinen is?nt?mme, on maininnut teid?t luotettavana arkkitehtina, joka olisi yritett?v? saada t?it? valvomaan.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet