Read Ebook: Tuokiokuvia matkan varrelta by Ivalo Santeri

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 300 lines and 18022 words, and 6 pages

TUOKIOKUVIA MATKAN VARRELTA

Kirj.

Santeri Ingman

Porvoossa, Werner S?derstr?m, 1892.

SIS?LLYS:

MATKAKERTOMUS.

Vaikka t?m? kirjanen onkin tulos pienelt? kes?matkalta, rienn?n kumminkin jo alussa lohduttamaan lukijata ilmoittamalla, ett? se ei ole mik??n matkakertomus. En uskaltaisi koskaan pyyt?? lukijata seuraani taivaltamaan maita ja matkoja, joissa minulla kyll? on voinut olla hauska ja kepe? kulku, mutta joissa h?n kenties jo keskell? taivalta v?syisi ja ik?vystyisi ja sitten syytt?isi minua pettymyksest??n ja vaivoistaan.

Ei. Lukijan ei tarvitse, sen lupaan, r?mpi? minun kanssani soita eik? kapuilla kallioita, ei poudalla eik? sateella, eik? yleens? tiet?? matkoistani, niiden vaivoista ja hankaluuksista, paljo mit??n. Ne pid?t?n itselleni omana huvinani. Ep?ilenp? suuresti ket? huvittaisi tiet?? mist? me -- sill? meit? oli kaksi, Erkki ja min? -- milloinkin aamulla l?hdimme ja mihin illalla saavuimme ja mink?laisessa kunnossa kulloinkin. Ket?p? huvittaisi tiet?? milloin jalan kulimme ja milloin veneell? ja montako virstaa kummallakin pelill?, miss? y?t? oltiin, miss? sy?tiin ja mit? sy?tiin ja miss? sy?p?l?iset meit? s?iv?t?

Matkakertomusta en kirjoita. Senverran vain voinen ehk? ilmoittaa, ett? it?isell? Pohjanmaalla sit? liikutaan. Pohjois-Karjalan Nurmeksesta poiketaan Kuhmoon, sielt? Lentiiraan, Kiannalle, Hossaan, Kuusamon kirkolle, Alakitkaan, Paanaj?rvelle, Tavaj?rvelle ja taas vaikka eri j?lki? Kiannan, Hyrynsalmen ja Ristij?rven kautta Kajaaniin. Siin? koko "matkakertomus". Lukija ei tarvitse karttaa avukseen. Mutta sen matkan varrelta j?i sielt? t??lt? mieleeni muutamia erityisi? ihmisi?, joku merkkipaikka, joku hetken huomio tai kasku, joita semmoisinaan, irtonaisina tuokiokuvina, pyyd?n esitt?? sille, joka niit? tahtoo silm?ill?.

Taloon tullessamme illan suussa ihmettelimme mist?h?n syyst? juuri se talo, Latvalan talo Kuhmon Korpisalmen kyl?ss?, oli valittu kestikievariksi Nurmeksesta tulevan maantien varrella. Se oli k?yh?n ja raihnaisen n?k?nen talo, rakennukset matalat ja rappeutuneet, piha likanen ja aidat kallellaan. Vasta perill? kuulimme selityksen. Ei ollut muuta taloa koko sen j?rven rannalla, ja kun siell? kievari tarvittiin, piti ottaa mik? saatiin.

Is?nt? oli tienhaarassa poikineen aitaa panemassa. Ukko oli k?rtyn? ja tyytym?tt?m?n? ja tylysti h?n vastasi tervehdykseemme eik? n?ytt?nyt halukkaalta puuttuakseen pakinoihin. Iski vihasesti kangen vetel??n, pehme??n maahan, johon se painua hurahti puolen pituuttaan, kiskoi viel? vihasempana sen sielt? yl?s, ja iski taas. H?nt? n?ht?v?sti joku vastoink?yminen harmitti, eik?p? ollut vaikea huomata mik? se oli. Oli taas satanut senkin p?iv?n, niinkuin oli satanut j?rjest??n joka p?iv? jo parin kolmen viikon ajan. Kaikki oli m?rk?? ja vetel?t?, alavammat maat olivat veden vallassa, joet ja j?rvet tulvillaan niinkuin, kev?tveden aikana, vaikka jo oli hein?kuuta alkupuoli kulumassa. Luhta- ja suoniityill? ei hein?nkasvu viel? ollut p??ssyt alullekaan, eik?p? paljo v?h?isill? alavammilla nurmillakaan. Ja pelloillakin pid?tti kylm? s?? ja alituinen vedentulo laihot kasvamasta, harventi rukiinoraat ja t?rveli ohran idun. Joka p?iv? odotettiin sateen jo vihdoinkin loppuvaksi, toivottiin ett? huomisesta se nyt ilma l?mpenee ja kirkastuu ja vakautuu poudaksi. Mutta huomenna satoi samalla tavalla kuin eilen, sataa vihmoi hienosti ja tuhuuttamalla, mutta tupruutti yhten??n, lakkaamatta.

Niin oli tuhuuttanut senkin p?iv??, illan suussa oli v?h?n herennyt, vaan taivas oli viel?kin harmajana ja raskaassa pilvess?. Tuuli oli yh? vain kolkolla pohjoiskulmalla, eik? n?ytt?nyt sielt? hellitt?v?nk??n. Sinne se silm?ili v?h?n v?li? aina is?nt?kin seiv?st? maahan takoessaan, ja loi sitten taas v?hint?k??n toivon aihetta l?yt?m?tt? nolostuneet katseensa maahan.

Kun viel? pari kolme sylt? aitaa oli syv?ss? ??nett?myydess? saatu pannuksi, viskasi is?nt? kangen olalleen ja kirveen toiselle ja tuli istumaan siihen samalle kivikasalle, jolla me lep?illen istuskelimme. Hetken h?n siin?kin ??neti istui, vaan sitten rupesi verkalleen puhumaan.

-- Niinp? on kuin rapakkoon tekisi tuossakin aitaa, vaikka on se maa toisinaan ollut liiankin kuivaa, saviper?inen maa. Mit?h?n siin?kin pellossa toki kasvanee, vetel?ss? liejussa! Siihen se olisi ruis pantava, vaan miten panet? Yritin kynt?m??n toissap?iv?n?, eip? kest?nyt kynt??k??n, tiesi milloin taas kest??, jos eiv?t s??t poudistu. Eik? ne n?y poudistuvan t?n? kes?n?.

T?m?n h?n lausui aivan tyynesti niinkuin usein lausutun tutun jutun. Istui siin? hetkisen maahan t?hystellen ja paineli kannallaan tantereesen, johon heti vesikolot syventyiv?t. Sytytti piippunsa ja jatkoi sitten katsellen poisp?in pitkin vainioitaan.

-- Eih?n tuo parane valittamalla eik? nurisemallakaan, vaan on se niin kolkkoa ajatella, miten h?nt? taas ensi talvikin elett?nee. Lainaleip?? piti menneen talven sy?d?, kukahan nekin velat maksanee. Ja velkaa sit? on otettava nytkin, eip?h?n omasta pellostaan el?ne. Tuossa ohra m?rk?nee ja ruis, sen vertanen mink? h?nt? lie korrelle noussut, ly?pyy lakoon. Kun vain ei jo n?ist? puolin poudistune...

Em?nt? palasi navetasta haudekorvo k?dess?, ja kun n?ki meid?n istuvan tarinoissa, tuli h?nkin siihen purkamaan syd?nt??n.

-- Ja vaikka jo poudistuisikin, jatkoi h?n miehens? lausetta, niin kato se on sittenkin k?siss?. Eih?n nuo touvot kerki? tuolta m??r?lt? mitenk??n valmistua, -- kas tuossakin ohraa, kun on aivan laihana laihona.

-- V?leen ne siit? sent??n nousevatkin, jos l?mmint? tulisi ja paistetta, lohdutteli taas is?nt? rohkeampana. Ja kun ei vilu kesken viene viljaa, kun kes?? kest?nee, niin kerki?isiv?tkin ne.

-- Vaan milloin se halla hennoo odotuttaa itse??n, ja nyt sen pit?isikin jo liian kauan odottaa. Ainapa se Jaakon p?iv?n seudussa muistaa n?ill? mailla k?yd?.

-- Onhan se k?ynyt, tottahan se on.

-- Ja herki??k? se sitten satamasta, kuka sit? uskoo?

-- Kun k??ntyisi tuuli.

-- On se k??ntynytkin, kiert?nyt ymp?riins?, vaan joka kulmalta se on satanut, ja pohjoseen se on j??nyt. Ei siin? ole en?? toivon sijaa, kato siit? tuli.

Siin? istuttaessa oli jo id?n kulmalla mustennut muutamia pilvi? ja taas rupesi taivas vetistelem??n. Me nousimme yl?s tupaan l?hte?ksemme. Is?nt? nousi my?skin.

-- Yh? vihmoo, pois pit?? l?hte?. Ei se n?y herki?v?n, kyll? se on varmaa.

-- Sataa, sataa ja yh? sataa, huokasi em?nt?kin.

Alakuloisina olivat mielet, kun talossa maata ruvettiin, alakuloisina kuten ainakin. Sill? arvattiin, ett? kun aamulla her?tt?isiin, siit? her?tt?isiin taas siihen yhteen samaan sateesen.

Vaan eip? her?ttyk??n. Harvinaista vilkasta liikett? kuului jo aikusin aamulla pirtist? ja pihalta. Kukin valmistausi ilomielin ja rohkeana ulkot?ihin, sill? p?iv? paistoi t?ydelt? ter?lt??n pilvett?m?lt? taivaalta, paistoi l?mmitt?en ja kuivaten kostean maan. Tuuli oli heti puolelta y?lt? tyyntynyt, selitti is?nt?, joka moneen kertaan oli y?ll? k?ynyt s??t? katsomassa. Pilvet olivat hataroituneet, hajautuneet hienoina siekaleina sinne t?nne ja kun p?iv? teki nousuaan, pakenivat viimeisetkin hattarat taivaalta. Ja kun tuuli her?si, oli se jo lauhkeassa l?nness?.

-- Ja sinne tuo jo vihdoin vakautuneekin, selitti is?nt?, valjastaessaan kiireisesti meille hevosta. H?n aikoi itse l?hte? meit? kyytiin komennettuaan kaiken v?kens? ty?h?n. Oli n?et asiata kirkolle.

Tuo eilen niin j?r? ja raskasmielinen mies oli t?n??n hilpe?n? ja reippaana, n?ytti nuortuneen monta vuotta yhdess? y?ss?. H?n tepasteli pihamaalla kuin poika kepe?n?. T?ynn??n toivoa ja luottamusta kertoi h?n nyt meille pitkin koko taivalta viljelyksist??n ja aikeistaan, poiketen aina v?h?n p??st? siihen kauniiseen kes?ilmaan, joka nyt oli pukenut luonnon ihan toisenlaiseen v?ritykseen.

-- Ei t?ss? olekaan viikkokausiin taas n?hty vanhaa taivasta, oikein se nyt hyv?? tekee. Kyll? ne t?ll? l?mpim?ll? niityt kasvavat vaikka v?h?n alavammissakin luhdissa, ja pian se tuo paiste kuivaa pellotkin. Rukiin panoon pit?? joutua kotiin tultua, kunhan siement? saan kirkolta. Hyv? oli, ett? sai sen sonnan edes vedetyksi pellolle, mutta huonoa se oli, kun ei tahtonut hevosta kest??. Vaan kovettuu se siit? v?leen. -- Hei ruuna h?lkk?ile pois! Se on t?mm?isell? s??ll? aivan kuin el?v?ksi rupeaisi luonto, laihokin se kohoaa ett? kohisee yhten? p?iv?n? sen j?lki jo n?kyy, ja oikiaa se viel? ruiskin laosta. Oikiaa se. Ja viel? t?st? el?minen tulee, vaikka jo pahinta pel?ttiin.

Lehtimets?st? levisi tuore, v?kev? lemu ja kirkkaan vihantana helotti nurmi maantien varrella. Iloista viserryst? kuului lepikosta ja hienosti heilautteli l?nsituuli oksia kuivaten niit? pitk?st? sateesta. Pitkin pieni? puroja virtasi liikavesi liristen alasp?in.

-- Pian se vesi pakenee kuivemmilta mailta, kun kerran kuivamaan ruvennee. Oli se jo niin vaikeata, oli aivan surkeata, kun ei pystynyt tekem??n mit??n ja paras ty?aika oli k?siss?. My?h?ksi se nyt tosin hein?nteko j??pi, vaan anna j??d?, kunhan kes?? piisannee. Mutta rukiinpanoa t?ytyy jouduttaa, ja jo se nyt joutuukin t?ll? s??ll?.

Hauskasti kului pitk?kin taival tuon yleisen hilpe?n mielialan vallitessa, eik? ollut p?iv? puolessa kun kirkolle saavuttiin. Is?nt? l?hti hommaamaan niit? siemenrukiita, joita oli lupeessa lainaan, ja joilla jo alkoi kiire olla. Ja niiss? hommissaan h?nelt? menikin p?iv? iltapuoleen.

Vaan silloin olivat taas ihanat toiveet h?ipyneet ja mieli mustaksi masentunut. Luottamus ja rohkeus oli mennyt yht? v?leen kuin oli tullutkin. Taas satoi.

Tuuli ei ollutkaan vakaantunut l?nteen. Se oli ainoastaan h?rn?illen py?riskellyt siell?p?in ja paistattanut p?iv??, vaan keskip?iv?n tyynen j?lkeen horjahti se taas luoteeseen ja sielt? pohjoseen. Ja samassa olikin taas harmaja sadeilma valmis. Pilviin peittyi sinerv? laki ja jo illansuussa rupesi taivas tihkumaan vesi?.

Aivan samalla tapaa kuin se oli tehnyt jo kolmisen viikkoa j?rjest??n joka p?iv?.

Satuin kievarin pihalle, kun Latvalan is?nt? kiinnitti siemenjyv?kuormaansa ja hankkiusi paluumatkalle.

Oudostellen katselin, miten miehell? haahmo taas ?kisti oli muuttunut. Se oli taas synkk? ja kolkko kuin eilen illalla, synkempi ehk? viel?, koko ruumis n?ytti pettyneen toivon murtamalta ja silmist? sinkoili hurjan ?rtyneen, ??rimmilleen kiukustuneen mielen intohimoisia salamoita. Vihan voimalla tiukkasi h?n k?ysi? s?kkien ymp?ri ja puheli itsekseen kolkolla ??nell?.

-- Vet?nenk? kotiin koko siemenjyvi?, taitavat jo taipaleella kastua pilalle. Eip?h?n sit? sen vertaa poutaa piisanne, ett? yhden kuorman saisi kuivana tuoda. Sen pit?? sataa ja liottaa kaikki uudelleen entist? vetel?mm?ksi. Eip? ole tuohon kuormalle ryysy? peitoksi heitt??, vaan kastukoot, kastukoot nyt nekin! Kun sit? viel? heitt?ypikin niin h?per?ksi, ett? luuleekaan vedentulon lakkaavan. Ei t?n? kes?n?, ei vaikka itse jumala k?skis... Saapihan nuo siemenet kotiinsa vied?, mutta peltoonhan niit? ei saa, -- ja mit?p? nuo tehnev?tk??n siell? m?rk?nem?ss?. Parasta kun sy?pi pois semmoisinaan, sy?pi suuhunsa kaikki mit? lie, kuolemahan siit? kumminkin kohta tulee.

Kamalilta kuulostivat nuo sanat ep?toivoisen miehen, mutta ei ollut syrj?isell?k??n mielt? siihen vastaan panna. Mies puhui toivonsa heitt?neen mielen katkerasta kyllyydest?; ja tunnustaa se t?ytyi, ett? h?nell? oli toivottomuuteensa syyt?.

-- Satele nyt taas viikon pari yhteen kyytiin, ja h?rn?? sitten taas puolen p?iv?? poudalla. Mutta silloin min? sanon: ei t?st? tule poutaa, eik? t?m? ole poutaa, t?m? on vain sadetta, sit? yht? samaa sadetta.

H?n nousi kuormansa p??lle istumaan ja l?hti ajamaan maantiet? salolle p?in.

LENTIIRAN KIRKONKYL?.

Jos tahtoisi ottaa kuvatakseen syrj?isint? ja synkint? syd?nmaanseutua maassamme alapuolella napapiiri?, voisi tuskin l?yt?? siihen parempaa esikuvaa kuin on Lentiiran "kirkonkyl?" Kuhmon perimm?ll? kulmalla. Sen vaikutuksen se seutu ainakin matkamieheen tekee. Ja sill? kulmakunnalla onkin kaikki edellytykset, jotka sen tekev?t mit? kaukaisimmaksi ja k?tketyimm?ksi seuduksi Suomessa.

Sen maantieteellinen asema jo vaikuttaa, ett? se j??pi etemm?s kuin matkaa sinne peninkulmissa ja nelj?nneksiss? oikeastaan olisikaan. Tapasin siell? vanhoja ihmisi?, jotka eiv?t el?iss??n olleet k?yneet Kuhmon kirkolla, l?himm?ll? asemapaikalla sivistyneeseen maailmaan p?in. On siksi pitk? ja hankala matka, eik? ollut sattunut pakollista asiata. Ei sit? matkaa kirkkojen v?li? kumminkaan ole kuin viisi peninkulmaa vesitiet? -- olisiko v?h?n kuudetta -- ja jos vet?? veneen virstan pituisen kannaksen poikki p??see viel?kin lyhyemm?ll?. Mutta sit?k??n matkaa ei leikin l?hde asiatta soutamaan. Selki? on monta, aavoja ja suuria, Lentiira, Iivantiira y.m., joiden poikki pikku veneell? harvoin p??see niin tyyneell? tai mennentullen my?t?isell?, ettei siell? jo h?t?? n?yt?; koskia on monia ja kovia laskettavia ja noustavia ja lev?hdyspaikkoja harvassa. Talvella p??see hevosella, milloin lie keli? ett? voi l?hte? umpea ajamaan, mutta ei sit? huvikseen ajele.

Lentiiran "kirkonkyl?n" arvo tekee sen, omituista kyll?, viel?kin erakommaksi, kuin jos se olisi muu syrj?kyl?. Niist? tulee toki kirkolla k?ynti? jos ei muulloin niin ainakin silloin, milloin ihmist? kastetaan, ripill? k?ytet??n ja haudataan. Lentiirassa ne kaikki temput saadaan kotikulmalla suoritetuksi. Lentiirassa on n?et kirkko, ja pappi k?ypi siell? Kuhmosta muistaakseni nelj?n? pyh?n? vuodessa, saarnaa, ripitt??, kastaa lapset, vihkii pariskunnat, hautaa vainajat. Ne pyh?t ovat Lentiiralaisille merkkipyhi? vuodessa, mutta muista merkkip?ivist? ei siell? paljo tiedet?k??n. El?m? on yht? yksitoikkoista, katkeamatonta arkea yksien ainaisten koti-ihmisten parissa.

Sill? harvoin joku matkamies eksyy Lentiiran kulmalle. Ei ole kell??n sinne asiata, matka ei ved? senkautta mihink??n p?in. Ven?j?n karjalainen poikkeaa joskus laukku sel?ss? sinne tyydytt?m??n salolaisten v?ltt?m?tt?mimpi? ylellisyystavarain tarpeita, mutta h?nenkin t?ytyy sinne kulkiessaan mutkautua varsinaiselta reitilt??n. Sill? laukkuryss?inkin tie kulkee tavallisesti Kuhmosta suoraan Kallioj?rvien kautta rajalle.

Matkamies on jo veneess? istumiseen aivan v?synyt kun vihdoin pitkien virtojen j?lkeen selk? aukiaa ja Lentiiran pieni, yksin?inen ja yksinkertainen kirkonnyppyl? kohoaa mets?n keskest? vastakkaisella rannalla. Se on v?h?inen ja vaatimaton, rakennettu isonlaisen talonpoikaistalon malliin, mutta kurkihirsi on nostettu korkealle ter?v?ksi harjaksi. Harmaja ja vanhanaikainen se on, pari kolme pient? pirtinikkunaa r?yst??n alla, toisessa p??dyss? risti. Ja kirkonkyl? on samansuhteinen. Yksi pieni ja raihnainen talontapainen on kirkon vieress? t?rm?ll?, toinen v?h?n isompi lahden takana. Muut talot et??mm?ll? j?rvien rannoilla aina puolen peninkulman p??ss? toisistaan.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet