Read Ebook: Tuokiokuvia matkan varrelta by Ivalo Santeri

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 300 lines and 18022 words, and 6 pages

Matkamies on jo veneess? istumiseen aivan v?synyt kun vihdoin pitkien virtojen j?lkeen selk? aukiaa ja Lentiiran pieni, yksin?inen ja yksinkertainen kirkonnyppyl? kohoaa mets?n keskest? vastakkaisella rannalla. Se on v?h?inen ja vaatimaton, rakennettu isonlaisen talonpoikaistalon malliin, mutta kurkihirsi on nostettu korkealle ter?v?ksi harjaksi. Harmaja ja vanhanaikainen se on, pari kolme pient? pirtinikkunaa r?yst??n alla, toisessa p??dyss? risti. Ja kirkonkyl? on samansuhteinen. Yksi pieni ja raihnainen talontapainen on kirkon vieress? t?rm?ll?, toinen v?h?n isompi lahden takana. Muut talot et??mm?ll? j?rvien rannoilla aina puolen peninkulman p??ss? toisistaan.

Synkint? syd?nmaata! Taloillakin on omituinen salomainen leimansa. Mets? kasvaa aivan navetan takana. Viljelyksi? on v?h?n, siell? t??ll? pellonriekaleita pitkin t?rmi?, eik? n?y ty?ntekij?it? kotona miss??n. Tervahaudalla ovat kaikki, jotka suinkin kykenev?t. Siell? se on salonmiesten ty?paikka, pet?jik?st? se on elanto otettava, joskin lujasta on otettava ja vaikka siit? niukka monasti tuleekin. Muuten ei el?.

Lentiiran kirkonkyl?? katsellessa tulee mieli tahtomattakin tekem??n ep?ilevi? arveluita, tokko koskaan tulevaisuudessa, vaikka sivistys ja viljelys kuinka edistyk??n ja levitk??n meid?n maassa, tuommoinen syd?nmaan nurkkakunta voinee siit??n elpy? ja seurata muiden askeleita vaurastumisen tiell?. Silt? n?ytt?? puuttuvan kaikki mahdollisuudet siihen. Laiha ja hallainen maa ei voi el?tt?? suurempaa asukasm??r??. Vuosittain t?ytyy liian v?en joka talosta siirty? pois, ja tavallisesti nuoret ja voimakkaat juuri muuttavat kotikulmalta hakemaan elantoaan Ven?j?n puolelta taikka muualta Suomesta, taikka, kuka suinkin p??see, Ameriikasta. Luonnolla ei ole, metsi? lukuunottamatta, tarjottavana mink??nlaisia tuotteita teollisuuslaitoksiin, ja mets?ins? h?vitt?misest? pit?? el?v? sukupolvi jo kyllin huolta. Kalastus on huonoa, mets?stys ei kannata... Lentiira n?ytt?? todellakin olevan tuomittu el?m??n ja kuolemaan semmoisenaan erakolla kulmallaan.

Niin se n?ytt??, mutta voi se olla erehdyskin. Kenties untelo kansa viel? itse her?? etuaan valvomaan ja ajamaan. Henkinen virkoaminen voi pian synnytt?? vilkkaampaa aineellista toimeliaisuutta ja edistymist?, ja ensimm?isi? merkkej? siihen suuntaan on jo olemassa. Lentiiran kirkolta hiukan pohjoiseen p?in rakennetaan parhaillaan kansakoulutaloa. Pojat ja tyt?t saavat siell? tilaisuuden ammentaa tietoa ja valistusta, jota vailla heid?n isien ja ?itien on t?ytynyt olla, ja he voivat kasvaneina ainakin, siin? suhteessa asettua muiden kansalaisten rinnalle ja sovittaa tietonsa el?m??ns?. Toisellakin, suoranaisemmalla, tavalla tulee Lentiira piakkoin vedetyksi muun maan yhteyteen: ?sken on alettu rakentaa sinne maantiet? Kuhmon kirkolta, ja se tulee ep?ilem?tt? valmistuttuaan tekem??n liike v?lityksen helpommaksi ja vilkkaammaksi, varsinkin kun on tarkoitus jatkaa maantiet? Lentiirasta rajalle asti, joten jonkunlainen v?yl? k??ntyisi t?llekin kulmalle. Kenties viel? joskus maailmassa kuivataan Lentiiran laajoja, kylmi? soita, kenties sen kansa oppii s??st?v?mmin ja edullisemmin hoitamaan salojensa aarteita, metsi??n, kenties viel? viljelys ja yritteli?isyys saa paremman jalansijan t?ss? nyt viel? raivaamattomassa syd?nmaanseudussa.

Eih?n sit? tied?. Voipihan, jos olosuhteet ovat suotuisat, kansan vaurastuminen muutamissa vuosissa k?yd? enemm?n eteenp?in kuin vuosisatojen kuluessa sit? ennen. T?m? kansa on ainakin viel? ytimelt??n tervett?, voimakasta, pilaantumatonta; t?ytyyh?n senkin kukoistusvuoron kerran tulla. Antaapas ajan kulua. Voipihan ehk? tulla aika semmoinenkin, jolloin Lentiiran kirkonkyl? ei en?? olekaan viimeinen Suomen kirkonkylist? eik? sen seutu syd?nmaan seuduista synkin.

Mutta nyt el?v? sukupolvi ei siit? ajasta uneksikkaan, ja sille onkin ehk? onnellisinta, ettei se osaakaan uneksia.

ANNA LIISA.

-- Ettep? ole siell? Helsingiss? tainneet tavata muuatta Loviisa nimist? ihmist?, joka on t??lt? Lentiirasta kotosin, kysyi meilt? soutajamme Anna Liisa Heikkinen, kun kiskoi venett?mme tiukkaan vastatuuleen pitkin Lentiiran aavaa selk??.

-- Eip? ole satuttu. Palveluksessako se siell? on vai muussako ty?ss??

-- Palveluksessa. Monta vuotta kuuluu olleen muutamalla tireht??rill? piikana, mutta nyt se jo on taas palannut t?nne takasin, on jo mennyt naimisiinkin.

-- Taloonko p??si em?nn?ksi?

-- Taloonpa hyvinkin, el?v?n talon em?nn?ksi p??sikin, tuohon juuri Kaikkoseen, jossa Heikki j?i t?ss? kev?ill? ainoaksi is?nn?ksi.

Tuon viimeisen lausui Anna Liisa tavallista kiivaammin viitatessaan k?dell??n taloa, joka sielt? et??mm?lt? rinteelt? h?m?rsi. Tuntui aivan kuin tuo Kaikkosen Heikin naiminen olisi h?neen suoranaisemmin koskenut, sill? h?nen silm?ns? oikein s?kenehtiv?t tuota sanoessaan. Sitten h?n vaikeni taas ja rupesi ??neti soutamaan.

Anna Liisa Heikkinen oli talon tyt?r, ja komea tytt? olikin, aivan ensimm?isi? kuhmolaisen katsantotavan mukaan. Suora nen? ja hienosti punehtivat posket tekiv?t h?nen kasvonsa tosin poikkeuksiksi toisten vertaistensa joukosta ja h?nen rohkeassa katseessaan oli tavallista enemm?n eloa. Mutta vartaloltaan ja j?ntereilt??n h?n oli juuri kuin Kuhmon tyt?n pit?? ollakin: tanakka ja luja. Rinnat eiv?t eritt?in korkeat, mutta pystyt ja py?re?t, joten v?lj? r?ijy niiden kohdalta suorassa laskussa valahti alas, eiv?tk? ne n?ytt?neet p?nkki? tarvitsevan. Vartalo ei ollut hoikka, leve? rintakeh? jatkui yht?suorana vankkana vartena lanteita kohden, jotka pullistivat hametta kahdenpuolen laajalle kupeutuviksi kaariksi -- semmoiset lanteet juuri kuin pit?? olla sill?, joka on luotu synnytt?m??n paljo ja terveit? lapsia.

Komea tytt?, talon tytt?, eik? viel? ollut naimisiin p??ssyt, vaikka jo parinkymmenen ik??n oli el?nyt. Olisi tuon luullut miehen saavan, vaan eip? ehk? ollut tainnut kaikista huoliakaan.

H?n vilkasi viel? kerran sinne Kaikkosen t?rm?lle p?in ja rupesi sitten taas puhumaan tuosta Loviisasta, joka oli Helsingiss? ollut.

-- Siell? se oli maailmalla ollut kymmenen vuotta, alulle toistakin, eik? tuota t??ll? en?? muistettu paljo olevaksikaan, kun se t?ss? kev??ll? ilmestyi t?nne kyl?lle kummitukseksi.

-- Mink?t?hden kummitukseksi?

-- No sen tuo oli n?k?nen, ei niit? t??ll? ennen ole semmoisia kouhotuksia n?kynyt eik? suvattaisikaan omalla v?ell?. P??ss?kin sill? oli hattu kuin miehill?, mutta siin? senkin kirjavat nauhat ja h?yhenet... ja punanen varakatto oli k?dess? kun meillekin veneest? nousi. Enp? ollut ilet? k?tt? pist?? kun tuli tarjolle. Totta tuo niin lie sen maan tapoja, mutta kouholta tuo meist? n?ytt??. Enk? min? sit?k??n ?ly?, miten se oli saanut ruumiinsakin puristetuksi keskipalkalta... ei se ole lonkkain yl?puolelta minun reitt?ni paksumpi koko ihminen. Ja jalatkin kuin varpusella pienet ja vaatekengiss?...

Anna Liisa puhkesi viel?kin v?h?v?li? ihmettelyihin kuvaillessaan tuota outoa ilmi?t?, joka oli heid?n kulmalleen ?kki? ilmestynyt, eik? h?n n?ytt?nyt olevan varmana, oliko tuo tuommoinen lintu oikea el?v? vai mik? lie. Eip? silt?, sanoi h?n, ett? h?n Loviisasta olisi tahtonut mit??n pahaa sanoa, -- mit?p? h?nest? tiettiin siell? syd?nmaalla --, vaan niin se oli n?ytt?nyt kummalle. Ja k?yt?skin sill? oli sit? sorttia, ettei tuosta olisi juuri luullut paljo olevan sinne heid?n kyl?n k?yhiin ja huonosiin oloihin, ei siell? paljo merkit? moisilla h?nt?niekka hameilla eik? kovin ahtailla r?ijyill?, jos ty?ss? mieli olla.

-- No kuinka se Kaikkosen Heikki semmoisen otti?

-- Ka hulluudessaan, nek? lie hatun h?yhenet ja hameen rekuleet h?ik?sseet. Mutta kyll? se niist? tarpeensa saa, kun nuotalle tulee l?ht? taikka suoniityille hein??n. Ja mihink?p? se Loviisakaan ne komeutensa panee, kun ne kerta ovat ja niihin on siell? p??ssyt tottumaan. Siell? voivat olla Helsingiss? hyv?tkin ja siell? tuo olisi mahtanut Loviisakin olla omiaan, mutta mit?p? tuo minuun kuuluu miss? se on.

Ei voinut Anna Liisan puheessa olla huomaamatta: huonosti salattua katkeruutta ja kateutta tuota kummaa, tulokasta kohtaan, vaikka h?n v?h?v?li? kyll? huomautti, etteih?n se h?neen kuulu, miten mikin kouhottelee. Erityisesti tuo Loviisan seikka n?ytti h?nt? liikuttavan, sill? h?n oli tuskin ??neti puolta virstaa kun taas alotti:

-- Sattuikin se t?nne juuri siihen aikaan, kun Kaikkosesta Olli, vanhempi veli, kuoli, eik? Heikkik??n ep?r?inyt, vaan heti riensi vihille kun Loviisan n?ki. Yhden kai minulle tekee, vaan soma on ajatella, mik?h?n siit?kin pariskunnasta tulee. Sen jo arvaakin, ettei se lintu kauan malta pysy? siell? Kaikkosen m?ell?, kun on kaupunkeihin tottunut... nyt jo kuuluu Ouluun k?rtt?neen, mutta eip?h?n tuosta lie tervalastin soutajaksi, tuommoisesta hintelosta...

Anna Liisa nytk?ytti halveksivasti hartioitaan ja sylk?si. Hetken kuluttua lis?si h?n niinkuin itsekseen:

-- Min? se toki jo olen pariin kertaan lastiveneen soutanut Oulussa mutkin...

Minustakin oli Anna Liisa aivan oikeassa v?itt?ess??n, ett? tuosta komeilevasta Loviisasta tulisi huono maalaisem?nt?, ja hyv?sti saatoin ymm?rt?? h?nen oikeutetun harminsa ja halveksimisensa sellaista kouhottelemista kohtaan. Mutta en tied?, mist? lie ilkeys silloin livahtanut mieleeni, kun en malttanut olla virkahtamatta:

-- Anna Liisaako se Kaikkosen Heikki ensiksi oli em?nn?kseen aikonut?

-- Mist? te sen tied?tte? kysy? tokasi tytt? punastuen ja melkein hyp?ht?en soutoteljaltaan. -- Mit? lie aikonut, min? en h?nen aikomisistaan ole paljon perustanut, enk? ole h?nen varassaan koskaan ollut. Olisi noita semmoisia jo saatu ennenkin ja parempiakin... pit?k??n r??kyn?ns? minusta n?hden, ei suinkaan minulle kateeksi k?y.

-- Eip? silt?, koetin parannella pahuuttani, tottahan noin korea tytt? miehi? saa vaikka valita asti. Mutta olisihan Anna Liisa ollut sinne sopivampi em?nn?ksi...

Siihen ei Anna Liisa en?? virkkanut mit??n, ja min? otaksun ett? h?n syd?mmens? syvyydess? oli aivan yht? mielt? minun kanssani, vaikkei kehdannut sanoa, kun se olisi tuntunut v?h?n itsens? kehumiselta. Eik? Loviisasta en?? sen koommin puhuttu sanaakaan, puhuttiin vain muista maailman asioista. Kaikkosen ranta katosikin samassa n?kyvist? pois muutaman niemen taakse, josta levisi eteemme uusi aava selk? ja puhalsi yh? vinhempi vastanen.

KAPPALE TODELLISTA KURJUUTTA.

Se n?htiin Kuhmon ja Suomussalmen rajalla -- Suomussalmen puolella kumminkin -- juuri sen vesijakajan tienoilla, joka kapeana kannaksena haaroittaa vedet juoksemaan kahtahalle, toisaalle Vuokin ja Em?joen p??haaraan luoteeseen p?in ja toisaalle Lentiiran vesien kautta Kuhmon haaraan kaakkoon p?in. Siell? jouduttiin matkalla poikkeamaan Keskisen taloon, jossa k?yhyys ja kurjuus n?ytti olevan suurempi ja kaikkinaisten inhimillisten k?rsimysten m??r? t?ytel??mpi, kuin n?hd? sai miss??n muualla matkan varrella, vaikka siell? sai n?hd? yht? jos toistakin.

Puutteellista ja huonosti el?v?? n?ytti olevan itse talonv?kikin, mutta surkeampi oli viel? laita er??n huonemiesperheen, joka asui siin? yhden tuvan ahtailla tiloilla.

Kumartuen astuimme sis??n pirtin matalasta ovesta, josta ummehtunut, taudintapainen ilma lehahti vastaamme. Himme?t, pienet, paikkonaiset ikkunat pitiv?t pirtti? keskip?iv?ll?kin puolipime?n?, niin ett? esineit? sis?ll? oli ensi aluksi vaikeanlainen erottaa. Mutta joukko apposen alastomia olentoja veti heti huomiomme puoleensa. Ne olivat lapsia, nelj? tai viisi kappaletta, joukossa suurempia ja pienempi?. Ei repalettakaan p??ll? ollut yhdell?k??n, ei viikunanlehden kokoista. Muuan tytt?, vanhin kai joukossa, noin 11 tai 12 vuoden ik?inen, n?ytti kumminkin vieraiden edess? ymm?rt?v?n ujostella alastomuuttaan ja kirmasi uunin taakse. Sielt? h?n ilmestyi kotvasen kuluttua; oli sitonut em?nn?n vanhan hamer??syn kaulaansa, niin ett? se s?kkin? verhosi koko olennon. Muut temmelsiv?t ujostelematta aataminpuvussaan lattialla, s??ret v??rin?, mahat turvonneina, iho likasen kellert?v?n?.

-- Talonko nuo ovat lapsia? kys?simme tervehdysten j?lkeen hetkisen ??neti istuttuamme.

-- Tuon ne ovat huonosen huonemiehen, ja onhan noilla tuossa ?itins?kin ??ress?, selitti em?nt?, vanhanpuoleinen ihminen, punoessaan hamppulankaa polvensa p??ll?. -- Ei ole raukoilla vaateriepua p??lleen panna, ei ole viel? el?iss??n ollut talvella eik? kes?ll?, lis?si h?n hetkisen kuluttua.

Katselimme miss? se huonemies oli, josta em?nt? oli puhunut. Pimennossa nurkassa makasi joku olento ryysyvuoteella lattialla ja ?hki tuontuostaankin. Siirryimme l?hemm?s. Se n?ytti olevan nuorenlainen mies, eli oikeammin v?h?sen miehen kuihtuneita j?tteit?; siin? se makasi tai istui omituisen koukerossa asemassa, nojaten yl?ruumistaan kuihtunutta k?sivarttaan vasten ja katsellen tyls?sti eteens? syvist? silm?koloista melkein sammumaisillaan olevilla silmill??n. Pitk? tukka p?rr?tti harjamaisesti h?nen p??ss??n, harmajat, kapeiksi lutistuneet, kuihtuneet kasvot peitti harva vanukkeinen parta. Suu oli auki ja puoleksi paljastunut rinta l??h?tti vaivaloisesti. Vieress? penkill? istui h?nen vaimonsa soudattaen p?revasussa pient? kirkuvaa lasta ja alasp?in herke?m?tt? katsellen.

Inhottava haju l?yhki tautivuoteen l?heist?ss?, t?ytyi pakostakin siirty? edemm?s.

-- Joko se on kauan sairastanut?

-- Johan se perttulista; v?h?? ennen kuin t?m? viimeinen syntyi se k??ntyi tautivuoteelle, eik? ole siit? pyst??n kyennyt.

Potilaan vaimo ei nostanut silmi??n maasta tuota puhuessaan.

-- Keuhkotauti vai mik? sill? on?

-- Mene tied?. Kylki tuolla on auki, sielt? m?rkii my?t??n, mutta ei vain tee loppuakaan.

Talon em?nt? joutui siihen puuhistaan h?nkin tuota kurjuutta selitt?m??n.

-- Niill? oli oma m?kki, vaan se paloi menn? kes?n? ja silloin ne koko joukolla asettuivat t?h?n meid?n pirttiin. Eip? t?ss? liikoja tiloja olisi ollut, vaan mihink?p? nuo h?t??ntyneet h??ti. Ja mies, -- tuo Ollikainen tuossa juuri -- oli kova ty?mies, tukkimies erinomainen ja el?tti kyll? joukkonsa. Vaan sitten sairastui lavantautiin ja niinp? k?vi kolkosti, ettei siit? en?? elpynytk??n. T?m? l?i h?nelt? kylen puhki ja siit?k?s m?rk?pes? on tullut. Mutta niin se onkin nyt puolessa vuodessa vienyt terveen miehen, ettei siit? en?? ole muuta kuin tuommoinen j?lki j?lell?. Riettaan n?k?inen on sill? se sivunsa, madoissa...

-- Eik? sit? ole hoidettu mitenk??n?

-- Kukapa sit? olisi osannut hoitaa ja mill?? Julmalta tuo on tuntunut, mutta siihen se on saanut m?r?t?. Katsokaa te.

H?n rupesi vet?m??n syrj?lle likaista paitaa miehen kylelt?. Kauheata!

-- Eik? mitenk??n hoidettu, ei edes mill??n puhtaana pidetty?

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet