Use Dark Theme
bell notificationshomepageloginedit profile

Munafa ebook

Munafa ebook

Read Ebook: Rautalammin runoniekan Albert Kukkosen runoja by Kukkonen Albert

More about this book

Font size:

Background color:

Text color:

Add to tbrJar First Page Next Page

Ebook has 69 lines and 17529 words, and 2 pages

Release date: October 8, 2023

Original publication: Porvoo: WSOY, 1913

Credits: Tuula Temonen

RAUTALAMMIN RUNONIEKAN ALBERT KUKKOSEN RUNOJA

Kirj.

Albert Kukkonen

Porvoossa, Werner S?derstr?m Osakeyhti?, 1913.

SIS?LLYS:

Runoilijan alkulause. Johdanto. Eero Varis Albert Kukkoselle Runoilija Pentti Lyytisen patsasta paljastaissa. Nykyinen aika. Kansanjuhlassa Rautalammilla. Kansanopistolla ??nekoskella lukuvuotta alkaissa. Vanhan miehen miettehi? Lomakurssien lopussa. Nuorisoseuran kokouksessa. Viel? virtt? viinan t?ist?. Maamiesp?ivill? Rautalammilla. Pellervon p?ivill? Helsingiss?. Valtiop?iv?in avaamisesta. Keisari Aleksanterin kuolinp?iv?st?. Kiistelyst? kielen p??lt? valtiop?ivill?. Suomenkielen asia ritari- ja aatelis??dyss? valtiop?ivill?. Hiljaiset Valtiop?iv?t. Nuorisollen neuvoksi v?ltt?m?h?n v?kijuomat. Entisist? ja nykyisist? ajoista. Rautatie-kokouksessa Pieks?m?ell?. Muistelmia Iisalmen n?yttelyss? k?ynnist?. Teaterihuoneella juhlassa kylvett?j?in hyv?ksi Kuopiossa. Kirurgisessa sairaalassa olostani Helsingiss?. Muistelmia vuosisadan vaihteessa.

RUNOILIJAN ALKULAUSE.

T?h?n runokokoelmaani on valittu vanhempana tehtyj? runojani, mit?h?n milloinkin on sattunut syntym??n. Kun minua on vaadittu niit? lausumaan useissa tilaisuuksissa, joita en edelt?p?in osannut ollenkaan ajatella, ja kun olin herkk? rupeemaan, olivat ne sitten kiireell? kyh?tt?v?t. Nuorempana tehdyt runoni eiv?t tulleet talteen pannuiksi, sanomalehdiss?kin niit? aina oli, ja niin j?i niit? koko joukko hukkateille ja ij?ti unholaan. Ensim?isi? runojani aloin tekem??n noin 28 vuotiaana, vaan ne olivat enemm?n leikkisi? ja rakkauden lauluja. Kun nyt olen jo el?nyt el?m?ni ehtopuoleen, niin rupesin n?it? teoksiani, mit? niist? viel? oli saatavissa, kokoomaan kirjaan. P??m??r?n? olen aina koettanut pit?? runoudessani sit? henke?, ett? niiss? olisi nuorelle kansalle oppimista, eritt?inkin mit? raittiusasiaan tulee, ja ett? nuoret aina valitsisivat tovereja ja karttaisivat pahoja seuroja, joihin nuori, kasvava kansa on herkk? rupeamaan. Jos siis n?iss? runoissani on jotakin opettavaista, olkoon se ihmisel?m?n ja kaiken siihen kuuluvan hyv?n ohjeena. Miss? taas ei mit??n hyv?? ole, j??k??n se unholaan.

JOHDANTO.

Kirjoittanut Kaarle Krohn.

Rautalampi on kielt?m?tt? ihanan luontonsa puolesta merkillisimpi? seutuja Keski-Suomessa. Mutta se on merkillinen toisessakin suhteessa: keskuksena sille talonpoikaisrunoudelle, jolla 1800 luvun alkupuolella oli kukoistusaikansa. Rautalammilla eli t?m?n runouden kuuluisin edustaja Paavo Korhonen. Kustavi Grotenfeltin julkaisussa Kahdeksantoista runoniekkaa on n?ytteit? viiden Rautalampilaisen runoista. Viimeisen? ja kaikista nuorimpana siin? esiintyy Albert Kukkonen, joka viel? el?? Rautalammilla Hinkkalan talon is?nt?n? ja jonka my?hempi? runoja tarjona oleva kokoelma sis?lt??.

Konneveden rannalla Kivisalmen etel?puolella kauniin lahden pohjukassa on Hinkkalan talo, jossa Albert Kukkonen syntyi 14 p. helmik. 1835. H?nen is?ns? Gabriel Eerikinpoika Kukkonen oli Vihtori Lounasmaan kuvauksen mukaan, joka vuonna 1863 kolmen muun ylioppilaan kera asui Hinkkalassa hyv?? suomenkielt? oppiakseen, arvokas, ?lyk?s ja kirjallisuutta harrastava mies. Ylioppilaat olivat pahemmassa kuin pulassa is?nn?n kanssa keskustellessaan, sill? h?n muisti kaikki, mit? oli lukenut, ja valtiollisista sek? yhteiskunnallisista asioista oli h?nell? selvemm?t ja kypsyneemm?t mielipiteet kuin heill?. --Ajatuksensa h?n lausui -- selv?sti, sujuvasti ja pontevasti. Olisi valittu tuomiokunnan edustajaksi valtiop?iville, mutta kielt?ytyi heikon terveytens? vuoksi.

?iti Helena Gustaava, omaa sukua N?rhi mainitaan Lounasmaan muistelmissa hyv?ntahtoiseksi em?nn?ksi, joka ylioppilaita kohteli kuin omia poikiaan.

Yhdenik?isen Albert Kukkosen oli Julius Krohn saanut hyv?ksi yst?v?kseen, jonka kanssa k?sitysten k?vi vierailuilla. Erityisen? yst?v?n??n h?net mainitsee my?s Lounasmaa. >>H?n jo silloinkin runoja sepitteli ja joutoaikoina uutterasti luki kirjoja ja sanomalehti?, is?ll? kun oli jotenkin runsasvarainen kirjasto ja taloon tuli Suometar sek? ainakin kolme muuta sanomalehte?. Yhdess? me haaveilimme suomalaisuuden edistyksest? ja kansamme tulevaisuudesta.>>

Sit? vaikutusta, joka ylioppilaista j?i nuoren Albert Kukkosen mieleen, on h?n kuvannut runossa >>Nuorille oppilaisille, jotka v. 1858 Hinkkalassa kortteeria pitiv?t>>, joka usean aikaisemman runon kera on s?ilynyt Julius Krohnin kokoelmissa. -- Heit?, jotka eiv?t ole menneet herrain huoneisiin, isoisiin yst?viin, h?n on oppinut tuntemaan:

Siin? seurassa samassa, Kun on kulettu yhess?, Talonpoikien tavalla Aina puheita puhuttu. -- -- -- Vaan olen tuntenut tukulta, Ett' on aina alhaisuutta, Eik? yht??n ylpeytt? Teiss?, aivan oppilaiset. Min? kiit?n mielell?ni Alhaisuuttani alati, Kun olen n?hnyt n?yryytenne. Alhaisuus on arvon juuri, Joka s??dyss? sopiva; Vaan ylpeys on yksi niist? Vihattavista vioista, Joka Aatamin alensi Alas onnen kukkulalta.

Ylioppilaitten vaikutus n?kyy my?s h?nen runollisen harrastuksensa her??misess?. Se on Rautalammin talonpoikaisrunouden jatkoa, mutta ulkopuolelle sen piirin kehittynytt?. Sen kehitt?jin? ovat olleet toiselta puolen uudempi kirjallinen sivistys toiselta puolen vanhempi kansanruno, joka uudemman sivistyksen edustajain v?lityksell? kirjallista tiet? tuli tunnetuksi ja ymm?rretyksi.

Albert Kukkonen on aikoinaan kirjoittanut >>Runon teosta>> sepitelm?n, joka selv?sti kuvaa h?nen kirjallisia vaikutelmiaan.

Rupeaisinpa runollen, L?ksisinp? lauluty?llen, Kuin ois oppia otsassa, Tuntoa tuolla tukan alla Eli taitoa takana; Vaan olen aivan oppimaton Kirjoitusta koittamahan, Paperille piirt?m?h?n. -- -- -- Kuin ois kaunis Kalevala, Kantelettaret k?dess?, Niiss? oppia olisi, Oivallista ojennusta, Kaikki kaunista tekoa, Niiss? on runot rustattuna, Niiss? laulut laitettuna, Sananlaskutkin saneltu, Kaikki laatunsa mukaiset, Joka sorttihin sopivat: llolaulut, surulaulut, Miesten laulut, naisten laulut, Vaimojen valituslaulut, Laulut lapsille hyville, Laulut p?iville pahoille, Neitosille naitaville, Kosioillen katsottuna. Viel? on vanhan V?in?m?isen Loihturunot runsahasti Kalevalahan koottu, Joissa on oppi oivallinen, Kaikki taito tarpeellinen, Suomen kielellen sopiva Suomalaisten suosioksi. -- -- -- Kiit?n viel? viimeseksi Niiden herrojen hyvyytt?, Jotka yl?s ottelevat, Vanhat laulut laittelevat, Kelpo kirjaksi kyh??v?t. Olkoon kiitos kirjoitettu, Sanottu Savon ukolta, Teillen taitavat teki?t, Hyv?t herrat Helsingiss?, Ett? ootten etsinynn? Suomesta suloiset laulut. Niinp? saatamme sanoa Maamme puolelta puhua: Ei ne herrat helpommasti Maata, ruualle rupia, Jotka kaikki kiertelev?t, Laajaa maata matkustavat, Suomen sukua hakevat. Suomella on v?h?n sukua, Aivan v?h? aatelia, Viel? on Virossa v?h?sen, Ven?j?ll? veikkosia.

Runossaan >>Ty?n arvosta>>, joka samoinkuin runo >>Entisist? Rautalammin runoniekoista>> on painettuna kokoelmaan Kahdeksantoista runoniekkaa, Albert Kukkonen kuitenkin lausuu, ett? on >>kynt?miehell? kyn?n? aurankurki k?mmenp??ss?>>. Jos uutteralla maanviljelij?ll? lis?ksi on yhteishyv?n harrastuksia ja kunnallisia luottamustoimia, j?? runoileminen syrj??n, kun h?n on paraissa ty?voimissaan. Vasta vanhemmalla i?ll? p??sev?t runolliset taipumukset j?lleen oikeuksiinsa. Sill? v?lin on kasvanut nuori polvi, joka kansakoulussa on oppinut panemaan arvoa vanhaan runouteen ja alkaa vaatia sen viimeist? edustajaa viritt?m??n kanneltansa juhlatilaisuuksissa. Ulkopuolellakin omaa pit?j?? tulee laulajavanhus tunnetuksi. Pohjois-H?meen kansanopiston alkajaisissa, Kylpyvieraitten iltamassa Kuopion teatteritalolla ja Pellervon p?ivill? Helsingiss? h?nen on esiintyminen juhlarunoilijana. Loistokohtana kuitenkin pysyv?t yliopistollisten lomakurssien lopettajaiset 20 p. elok. 1898. T?st? juhlasta kertoo Uusi Suometar: >>Mutta kun i?k?s rautalampilainen talonis?nt? Albert Kukkonen astui puhujalavalle ja lausui sepitt?m?ns? runon Vanhan miehen miettehi? lomakurssien lopussa, niin sitten se vasta ilo nousi. Hyv?-huudoista ja k?sientaputuksista ei tahtonut loppua tulla. Nuoret neitoset riistiv?t ruusukimput rinnoiltaan ja kiinnittiv?t ne ukon takin rintapieliin. Sitten miehet istuttivat ?ij?n tuolille ja riemukulussa kantoivat h?nt? ymp?ri salia toisten laulaessa >>Arvon mekin ansaitsemme Suomenmaassa suuressa>>. P?iv?lehti lausuu tapahtumasta: >>Illan innostus kohosi korkeimmilleen, kuin runoilija-vanhus lausui sepitt?m?ns? runon. Palokunnan sali t?yttyi myrskyisist? k?sientaputuksista ja hyv?-huudoista. El?k??n huudettua riensi muutamia naisia ja miehi? runoilijavanhuksen luo. Pian istui ukko ylh??ll?, ja Arvon mekin ansaitsemme s?velten kaikuessa kannettiin h?nt? ymp?ri salia.>>

Kenties Albert Kukkonen ei viel? j??k??n viimeiseksi runoniekaksi Rautalammilla, vaan on h?nen esimerkkins? her?tt?v? harrastusta vanhan runomitan k?ytt?miseen nousevassa nuorisossa. H?nen t?ytt?ess??n 70 vuotta lausui h?nen serkunpoikansa Eero Varis seuraavan h?nen kunniakseen sepitt?m?ns? runon.

EERO VARIS ALBERT KUKKOSELLE

Saanko min?kin sanoa, Poika parraton puhua, Is?nn?llen ij?llisellen, Hopeahapsellen hyv?llen. T?m?n p?iv?n p??h?n p??ssyt, Vuosikaudet vieritellyt, T?ysikymmenten luvussa Seitsem?nnen saavuttanna. Siis on aikaa jo eletty Albertilla aikalailla, Tie on pitk? tallustettu, Polku kaitainen kulettu, Elon askeleet otettu. Kuitenkin on kunnialla T?m? Kukko kulkenunna Elon teill? ahtahilla. Ei oo viina vietellynn?, Eik? polkenna puteli Miehen mainetta, nime?. Ei oo uni uuvuttanna Virumahan vuotehella, Lojumahan laiskan lailla. Ain' oli eell? ensim?iss? T?iss?, toimessa todella, Neuvomassa nuorempia Ty?t? v??nt?m??n v?ell?, Hiki p??ss? heilumahan. Viel? ehti ensim?isn? Kuntalaisena k?vell?, Kokoukset koplotella, Joiss' oli aina johtajana, Puhujana puolestamme. Viel? virret viimeiseksi Laittoi aina laulettavat.

Siis nyt suonetten sanoa, Ilmituoda mun iloni Kaiken nuorison nimess?, Kunniani, kiitokseni Niist? neuvoista jaloista, Opin oivan antamasta, Jonka n?iss? n?hd? saapi K?velless? katsomassa T?m?n talon tanhuvia; Niiss? ahkeruus n?kyypi, Ty? ja toimi tunnetahan Nuorten neuvoksi jaloksi, Kansan kasvavan varaksi.

RUNOILIJA PENTTI LYYTISEN PATSASTA PALJASTAISSA 29 p. hein?k. 1900.

Mist? saisin nyt sanoja, Lausehia luontevia, Kun on alkaissa asian Ajatukset ahtahimmat, Kun on kielet kankeiksi K?yneet V?in?n kantelessa Nykyajan asujillen, Laulun mahti laulajillen Rautalammin rantasilla. Toista oli aika ennen, Kun me katsomme j?lellen Kulunutta aikakautta, Vuosisadan alkupuolta: Ei ollut lamassa laulut, Virret veisaten v?henn?, Ruostununna runon mahti, Kun ne ukkoset eliv?t Rautalammin rantamailla. Niit' oli nuottue nimelt?, Kokemass' oli kolme miest?: Ensin kuulu Korhosemme, Suurin laulaja Savossa, Sitten pillit pienen Pentin, Toimen miehen Toholahden Kaikuivat joka kyl?ss?; Viel? virret Ihalaisen, Jussin juttuja monia Ompi mieless? monella, Varsinkin on vanhemmilla. Ei silloin sivuhun j??nyt, Mit oli maassa merkillist?, Se lauluksi laitettuna, Runopukuhun puettu. Siis pit?isi Suomen kansan Muistaa maamme laulajoita, Antaa n?illen suuri arvo Edesmenneillen monillen, Runoilijoillen runsahillen. Se on lahja Luojan lahja, Se on lahja synnynn?inen; Niit' ei synny joka p?iv?, Ei viel? monta vuodessakaan. Niinp? ovat n?m? hetket Sit? varten valmistettu, Pienen Pentin penkereellen Panna t?ss? patsas yl?s, Laulajallen muistomerkki Hautakummun kunniaksi Sillen maallen siunatullen, Miss? kaikki matkamiehet Vaivoistamme v?syneen? Saamme laskea levollen. Viel? virkkaisin enemm?n, Lausuisinpa laulajoista, Vaan kun puuttunen puhetta, Laviampaa lausumista. Kun ois miehell? minulla Koppa Paavo Korhoselta, T?ysi tiet?j?n sanoja, Eli Pentilt? puheita, Lyytiselt? lyijyp?nn?, Ihalaisen innostusta, Kyll? sitten kuulisitten, Sanomist' ois sangen paljon. Vaan on miehet menneet meilt?, Tulleet turpehen omaksi; He vaan j?ttiv?t j?lellen Perinn?ksi poikasillen Laulut suuret lapsillensa. Siisp? suosi viel? nytkin Rautalammin rantalainen, Kansa nuori kasvavainen, ?l? heit? hylkyteillen Kuihtumahan runokukkaa, Vaan s? koeta kostutella, Tainta viel? virkistell?, Ett? se el?isi henki, Mik' oli miesten muinoisien Eik? j?is mahti maanrakohon, Vaikka mahtajat menev?t. Niinp? t?m?n laulajakin Ompi ollut oppipoika Pit?j?ss? runomiesten; Kun on seutu synnytt?nn? Niinkin monta merkillist?, Laadullista laulajata, Joitten muistollen mukailin, Runorivit kirjoittelin Patsasta nyt paljastaissa, Itsekki ij?n lopussa, Kohta haudan partahalla. Ehk? kohta katkeaapi Senkin kieli kanteleesta. Kuitenkin t??n kirjottelin, Runomuotohon mukailin, Kun viel? vaativat minua Lausumahan lausuntoni Patsasta nyt paljastaissa.

NYKYINEN AIKA.

Vasta vanhalla ij?ll?, Kuudenkymmenen kohalla Tuli mielehen minulle Arvollinen aikakausi: Kuink' on Suomi suurin mennyt, Edistynyt entisest? Aikamiehen askelilla, Koetettu on korjaella Kansan kaikkia tapoja; Opetusta, sivistyst? Aika on kyllin kylv?nynn? Kerroksihin kaiken kansan. Niinp? onkin nykyaika Edistyksen aikakausi, Paljon entist? parempi, Kun on koulut kaikenlaiset, Joka sorttihin sopivat; Joiss' on oppia otella K?yhimm?nkin kansan lapsen, Kun on opin ottajata. Toista oli aika ennen, Niin? aikoina asiat, Kun ma lassa lauleskelin, Nuorten leikit leikittelin. Siin' oli koko koulupenkki, Mit? is? iit? neuvoi, Mit? ?itimme opetti, Ollen oppimattomia. Ei ne ennen koulut olleet Kotiseudun saapuvilla, Kuin on aikoina nykyisn?; Ennen koulut kaupungeissa Ruotsin kahleissa kovissa, Jotk' oli eell? estehen? Talonpojan poikasillen. Viel' oli varoinkin v?hyydet Eell? aina estehen?, Ettei k?ynyt k?yhempien Olla oppihuonehissa Opetusta ottamassa. Ja niin j?in min?kin miesi, Vaikk' oli haluni hereill?, Opista osattomaksi, Kokematta kouluteit?.

KANSANJUHLASSA RAUTALAMMILLA 24 p. hein?k. 1891.

Juhlan julkisen iloksi, P?iv?n kuulun kunniaksi Sanoisin pari sanaani; Jos ois j??nynn? j?lellen Joku muutama murunen Viel? W?in?n kanteleesta. Jos t?st? jotakin oisi T?ksi hetkeksi huvia Kansanjuhlan viett?jillen; Koska oomme ensikerran Kukin l?htenn? kotoa Pit?m?h?n pikku juhlaa Rautalammin rantamailla, Saviniemell? samalla. Vaikk' ei joutaisi kotoa, Kun ompi kes?inen kiire, Poutakin mit? parahin, Hein?aika herttaisempi, L?mmin l?ikky taivahasta, Aurinko varista valju. Vaan ei auta aina olla Yksitoikkosen tokelon, Ettei v?h?sen v?lihin Hanki hiukkasen huvia Taitavinkin talonmiesi Sek? my?s vakaiset vaimot, Kansa nuori kasvavainen, Koska meill? ensikerran Ompi juhla omituinen, Kansallinen kaikin puolin, Niinkuin sill? on nimikin. Vaan on juhlalla jalompi Tarkoituskin, t?rke?mpi, Ettei varsin huvin vuoksi Kes?n kiirett? hukata, Herttaista hein?ntekoa Maamme miehet milloinkana. Vaan on aina asialla Monta muutakin mukana Tarkoitusta teht?v?n?. Niinp' on mieli meill? kanssa N?ill? seuran n?ytelmill? Saada v?h?nkin varoja, Pikkusenkin pennil?it?, Ett? saataisiin Savohon Omituinen oppipaikka Kansan kasvavan opiksi, Savon kansan suosituksi. Sanon viel?kin sanasen Kansan puolesta puhelen, Koska niinkuin kylv?miehet Oomme opiston aluksi, Nuoret niinkuin niittomiehet Siit? lyhdett? sitovat. Kyll? toivois kynt?miehet Varsin vaivansa n??st? Hedelmi? herttaisia. Niinkuin soisin siemenetkin Pidett?v?n puhtahana, Samoin soisin suotavaksi Kansanopiston olevan, Ettei sit? rikkaruohot, Uuden ajan uudet henget, Opin tuulet turmeleisi; Vaan ois vaka vanha pohja, Jonk' ei vaivu vuoliaiset, Eik? arkut alta murru Kovissakaan koittehissa. N?it? toivoisin todella Kaikkein korkeimman k?dest? Alkavallen aikeellemme.

KANSANOPISTOLLA ??NEKOSKELLA LUKUVUOTTA ALKAISSA 3 p. marrask. 1899.

Kun ma satuin kulkemahan Ajan pitk?isen per?st? ??nekosken ?yr?hi? Matkustaissa matkojani, Heti ?kki? ?lysin, Kuink' on koreeksi kohonna, Kaikki paikat kaunistettu, Kohta niinkuin kaupungiksi. Onpa my?skin oivallinen Rakennuskin rakennettu, Kaivattu Kansanopisto, Kosken rannallen rakettu. Sep? miellytti minua, Ett? k?yd? katsomassa Uutta laitosta laveeta, Koulua joka kohalta. Viel? otti opettaja Varsin vastahan ilolla. Pian tultihin tutuksi, Oudot yhtyi yst?v?ksi. Viel? vaati h?n minua Etten kiiruhda kotia; Koska kohta lukuvuosi Alkaapi taas askeleensa, Pidet??n taas pikku juhla lloksemme iltapuolla. T?m? miellytti minua J??d? juhlaa kuulemahan, Opinty?t? alkavata. Viel? vaati h?n minua Ett? rupeisin runollen, Lausumahan lauseheni Juhlan julkisen pidosta. Tuosta tuumahan rupesin, Kiirehesti kirjoittelin, Runosanoiksi sanelin, Mit? tuli mieleheni, Kuinka minun mielest?ni On t?? armias asia, Ett' on saatu Suomellemme Oivalliset oppikoulut, Kaivatut Kansanopistot Keski-Suomen salomaillen, Jossa viel? vanhempana, Aivan aikamiehen?kin Saavat oppia otella, J?rjen jousta j?nnitell? Opinteill? ollessansa. Onpa syyt? onnitella Nykyajan nuorisota, Kasvavata kansan lasta, Kuinka sill' on oppikoulut Tarjona joka tilassa Halvimmankin kansan lapsen; Kun vaan halu on hereill? Nuorisossa nousevassa, Kansassamme kasvavassa. Toista oli aika ennen, Kun ma lassa lauleskelin, Koulut kaikki kaupungeissa Ruotsin kahleissa kovissa; Ei ne ollut ensink?n? Kansan lasten k?ytett?v?t, Niinkuin se nykyinen aika Ompi opin aikakausi; Ovat siit? osalliset Kaikki kansan syv?t rivit. Siisp? suosi hyv?ksesi Opin teill? ollessasi, Suomen poika, Suomen tyt?r, Ota oppi otsahasi, Kuin on tarjona tavara; Siit' oot kunnon kansalainen, Miss? miest? tarvitahan, Oppineena oiva miesi. Sitten kasvavi sinusta Kunnon is?, kunnon ?iti, Nuoren kansan kasvattaja; Siit' on is?llen iloa, Suomi-?idillen suloa, Lahja suuri lapsistansa, Ompi heill? opistansa.

VANHAN MIEHEN MIETTEHI? LOMAKURSSIEN LOPUSSA Helsingiss? 20 p. elok. 1898.

Ennenkuin me erkanemme T?st? kuulusta kyl?st?, Herttaisesta Helsingist?, Oisi mieless? minulla Lause muuan lausuttava. Jos vaan oikein osaisin Kertoella kaikin puolin T?st? seurasta somasta, Kun on t?nne suuri joukko Tullut Pohjolan perilt?, Savon mailta mairehilta, Kaikin paikoin Karjalasta, Suomemme syvilt? mailta Lukematta likiseudut. Hauska on olomme ollut Lomakurssin kuulijana. Kaikk' on seurahan sopinut, Vieronut ei vierelt?ns? Ylempi alempoansa; Tuli veljet vierahista, Tutut tuntemattomista. Kukin muisti mieless?ns?, Ett? ollahan emosta, Saman Suomen synnytt?m?t, Saman kantamat kanaset, Vaikka h??vyimme hajallen Yli suuren Suomen saaren. Olis kyllin kiitt?mist? Viel? meill? vierahilla, Kehumista kielest?kin; Koska sorja Suomen kieli Kelpas aina keskustella Kaikkein kuulijain seassa, Enk? kuullut ensink?n? Viskattavan venskan p??t?, Rupatusta ruotsalaista T?ss? seurassa somassa. Suomen kielt? suosi kaikki Sek? miehet ett? naiset, Rouvat, viinit ry?kkyn?tkin. Toista kuuleepi kadulla Herraisessa Helsingiss?. Jos vaan jotakin kys?iset, Heti venska viskatahan Ensim?iseksi etehen, Ett? luulisi lopulta Muillen maillen matkanneensa. Olis paljonkin puhetta Kyll? Helsingin kyl?st?, Mit? on saanut silm? n?hd?, Korva kuulla opetusta Luennoista, laulannoista, J?rjen aavalta alalta. T??ll? tiede, t??ll? taide, T??ll? taiteitten tavarat N?ht?v?n? n?yttelyiss?, Joist' on paljon oppimista, Katsomista kaikenmoista; Viel? eillehen enemm?n Syd?nmaassa syntyneillen; Joiden johteitten avulla Kukin kunnon kansalainen Saapi mielt?ns? mitell?, J?rjen jousta j?nnitell? Sek? korkeimman kotona Ett? majassa matalan. Viel? kiit?n viimeiseksi Teit? herroja hyvi? Luennoista luontevista, Jotk' on meit? miellytt?nn? Oppilaana ollessamme Kahden viikon koulussamme. Ent?s se soria soitto, Laulut Suomesta suloiset, Jotka on joka tilassa Kaikununna korvissamme. Nep? viel? vanhaltakin Liikutti lamaisen rinnan, Mielen muuttivat medeksi, Ett? rupesin runollen. Kuinka sykkivi syd?met Kansan nuoren kukkivaisen, Itse kukin arvatkaatte, Jot' en kertoa kykene. Ja ei ole minulla muuta, Hyv?t herrat, kanssaveljet, Parempata palkkiota Luennoista luontevista, T?ist?, toimista jaloista, Kuin t?? puhe puuttuvainen. Runo-muotohon mukailtu, Yksinkertainen yritys.

NUORISOSEURAN KOKOUKSESSA 8 p. huhtik. 1901.

Mit?s nyt sanoiksi saisin T?ll? hetkell? huviksi Nuorisollen nousevallen, Kansallemme kasvavallen, Lapsillemme laulun-aine, Josta oppia olisi, El?m?llen esimerkki. Vaan ei vanhalla minulla, Lapseksi jo lauhtuneella, Ole ehk? opettamista, Kun en koulusta kokeita, Opinteilt? ollenkana Ole saanut osakseni; Kun on koulu kokemuksen, Sen oon l?ksyt l?pik?ynyt, Esimerkit n?ist? n?hnyt: Mik? hedelm? hyv?ll?, Mink? palkan paha saapi. Niinp? nuori nousevainen Kukoistava nuori kukka, Is?n ilo, ?idin sulo, Suomen lempi-lapsukainen, Kun s? alat askeleesi, Maalimassa matkustuksen, Koeta ensin kaikin puolin Kuuliainen, n?yr? olla, Varsinkin s? vanhemmillen, Olla is?llen ilona, ?idin sulo suosijana. Kunnioita kumpaistakin, Se on k?sky Korkeimmalta, Julistettu Jumalalta. Vaan kun matkas maalimassa Tulet t??ll? alkamahan, Siin? tarkka tarvitahan, Ett? vaarat v?ltet?h?n. Maailma on iso koulu, Alaltansa avarakin. Sill' on teit? sinne t?nne Matkustaissa monet seurat; Sill' on lakut laitettuna Kaikin paikoin kulkijoillen. Mik? viepi v??r?tiellen, Mik? oikeella pysyypi, Kunnon miess? kulkijana. Viel? nuoria varoitan, Kasvavata kansan lasta: Ett? entist? enemm?n Pakenetten pahat seurat, Jotka juuri nuorisoa Tuhansia turmeleepi, Viepi v??r?llen polullen, Tiellen tuiki turmiollen; Himot h?jyt sytytt??pi, Monenmoiset pahennukset, Turmeleepi nuorten tavat. Siisp? seuroja valitse, Ettei ehtisi jo tehd? Teille tuiki turmiota. Ota muistohon mukaasi Varoitukset vanhan miehen. Tekin nuoret nousevaiset, Kansalaiset kaikkityyni, Joillen jo nykyinen aika Tarjoopi opin tavarat Kaiken kansan kerroksihin, Sit? suosi hyv?ksesi, Suomen poika, Suomen tyt?r. Sitten tuleepi sinusta Kerran kunnon kansalainen, Joka kest?t koetukset Vastuksissa vaikeissa, Joita ehk? el?m?ss? Saapi kansamme kokea Ehk? entist? enemm?n. Viel? viimeksi sanelen, Ilokseni ilmoittelen, Kuinka nyt nykyinen kansa Kaikkityyni koulitahan, Otetahan opinteillen, Kaikkityyni tytt?remme Ilman s??dyn eroitusta. Kodin koulu ensim?inen, Se on hyv? koulukurssi, Se on oppi oivallinen; Hyv?n ?idin hyv?t lahjat, Joita j?tt?? lapsillensa. Siis on ?itien sivistys Kaikin puolin kiitett?v?: ?idit saatava siveiksi, Tavoiltansa taitaviksi. Ne on kansan kasvattajat, Hyv?n kodin kaunistajat, Kotilieden l?mmitt?j?t. Jospa opit oivalliset Kantais kaunihin hedelm?n Kansassamme kaikin paikoin Nuorisossa nousevassa, Sitten Suomen suuri ?iti Saisi ilolla ihailla Ettei ty? oo turhaan tehty, Kasvatukset kansan lasten, Ohjaukset opinteillen. N?ist? toivomme tulevan Viel? kansan kasvavaisen, Oppineemman, oivallisen, Jok' on Suomella sulona, Is?nmaallensa ilona.

Soisin seutuni hyv?ksi Rautalammin raittihiksi, Viel? kaiken Suomen kansan Kunnialla kulkevaksi Ohi viinan villitysten. Tuollen turmallen pahallen Juoppoudellen julkeallen Pian loppu teht?k?h?n Turman p?iv? tuotakohon, Ettei se en?? enemm?n Kasvattaisi kansan lasta Veisi v??r?llen polullen Tiellen tuiki turmiollen. Rakas nuori, nousevainen. Kasvavainen kansan lapsi, Kukoistava nuori kukka, Hein? puhtonen, hele?, Sua varsinkin varotan. Kun s? alat aamupuolta El?m??si astuskella, Katso kaikella mokomin, Ettet koskaan eksy sinne, Joss' on juomat juotavana, Viinat valtoa pit?v?t. Karta t?t? kauhistusta, Ettei pett?isi sinua, Karta viinan kauppiasta, Kuten pahinta petoa. Jos s? tahdot tarkka olla, Aivan oikein ele?, Kunnon miess? kulkijana, El? viivy viinan luona, Puhele putelin kanssa, Se sun p??si py?rrytt??pi Silmi?si summentaapi. Vaikk' on kirkas katsannolta, Hyvin loistava lasissa, Putelissa pulska juoma, Vaan on myrkky mieless?ns?, Petos luonnossa per?ti. Se on monta kunnon miest? Vienyt v??rillen poluillen, Teillen tuiki turmioillen, Tuskan tuiman tutkijaksi. Vaivojen valittajaksi. Se on vaivoja syvi? Viel? tuonut vaimoillenkin, Laittanut lapsi paroillen, Kuin on miesi mielet?nn?, Humalassa hurjap??n?. Kun h?n kotia tuleepi, Heti vaimonsa ajaapi Ulos kohta kuutamellen, Lapset kaikki karkoittaapi Viluhun v?risem?h?n Itkem?h?n ilman alle. Ota nuoriso opiksi Varoitukset vanhan miehen, L?he raittiuden polullen, Puhtahitten teillen taivu, Siivoin seuroihin sijotu. Pid? liittosi pyh?n?, Lupauksesi lujana, Sanasi kuten sinetti, Jot' ei ikin? rikota, Eik? voida v??rennell?. Silloin rauha on kotona, Rauha kyl?si kujilla, Onni kaiken kansan mailla, Onni rinnassa omassa. Viel? v?h?n virteheni Lausun toisesta tavasta, Haastan tuosta joutavasta, Mik? miehiss? n?kyypi, Nykyajan ammatissa. Kuinka piiput pistet?h?n, Rinnoillensa riippumahan, Paperossit paistumahan Aivan hammasten v?lihin. Mik? miesten mielen v??nti, Mik? turmeli totiset, Kuin he jonni joutavata Myrkkykasvia kaluvat, Hein?t pahat polttelevat, Ratki rahansa hukaten Sek? saaden sairautta. Siis on sulla nuori miesi Kohta teht?v? totinen Elinaikainen parannus, Ettet ilmoissa ik?n?, Kuuna kullan valkiana Piipun polttohon yrit?, Tupakkia tunnustele. Miks' eiv?t ota opiksi Miehet naisilta tapoja, Vaimov?elt? k?yt?ksi?: Ne ei vieri viinan luona, Eik? pullollen puhele, Horjuvina hihkuele Keskell? kyl?n kujia. Eik' oo noilla naitavilla Piippua piett?v?n? Hampahissa haikuinensa. Miks' ei miesikin samaten Saisi j?rke? totella, Hylj?t? hylyt tapansa, J?tt?? huonot huvitukset. T?t? kaikillen kehotan Suomen suurellen suvullen, Kansalleni kallihillen, Ett? hyv? hyvin oisi, Pahan valta pakeneisi Kansastamme kaikin puolin. Siihen toivon siunausta Yksin Luojalta hyv?lt?, Armon kaiken antajalta, Pahan voiman voittajalta.

MAAMIESP?IVILL? RAUTALAMMILLA 12 p. lokak. 1903.

Koska taaskin koossa oomme N?ill? juhlilla jaloilla, P?ivill? pidett?vill?; N??h?n ovat oikioita, Jaloimpia juhliamme T?ist?, toimista monista, Askarista, ammateista, Meillen maanviljelij?ille; Joissa saanemme sanella, Kesken?mme keskustella Mit' on mikin hyv?ks' n?hnyt Talonpojan teht?viss?, Kokemuksen koulussansa Ollessansa oppilaana. Viel' on meill? viisarina N?iss? juhlajutteluissa Oppineet opettamassa, Akronoomit antamassa Monenmoista neuvoansa Luennoissa, lausunnoissa Opin aavalta alalta; Joka kautta keskustelun Tulee toisen tiett?v?ksi, Miten maamme saataisihin Edistym??n entisest?, Ty?t ja tulot tuottaviksi, Kannattaviks' kaikki toimet Kaikin puolin kansassamme. T?st? saattaisi sanoa Meist? maanviljelij?ist?, Ettei liene en?? meill? Mit??n uutta oppimista, Ajatusten vaihtamista Toisten t?ist? teht?vist? T?ss? halvassa virassa, Kun on kauvan korjaeltu, Ajan alusta alettu. Vaan ei liene likimainkaan Kaikki l?ksyt l?pik?yty, Opit vartehen otettu, Miten maamme saataisihin Enemm?n el?tt?v?ksi, Siksi siet?vi asia Kesken?mme keskustella. Ei el?t? p?nn? meit?, Jos ei aurasta apua; Kuokka auran kumppalina Meill? maanviljelij?ill?. Eih?n maalima mahissa Kauan pystyss? pysyisi, Jos ei maata muokattaisi, Kynnett?isi, kylvett?isi. Maasta maalima el??pi, Maasta makiat saapi, Hapan kaikki hankitahan Kansan kaiken tarpeheksi, Eduksi t?m?n el?m?n, Ravinnoksi ruumihillen. Teillen viel? virkaveljet, Sanon muutaman sanasen: Siis sin? sive? vaari, Taitava talon is?nt?, El? suutu s??tyhysi, El? virkaasi vihastu, Vaikka vaivalla kovalla Maasi mahtihin rakennat. T?ss? ty?ss? tarvitahan Aivan paljon ahkeruutta, Viel? tarkkuutta tavassa Kaikin puolin kaivatahan. Siis on ty?llen, toimellemme Aina arvo annettava, Kun on tuiki tarpeellinen Virka maata viljelev?n. Siit? voit kerskaten kehaista, Kuten kerran Suomalainen Sanoopi sanalla tuolla, Etten vaihtas virkoani Miehen kanssa kuuluisamman, Joll' on kappa kamlotista, Kallis kauhtana verasta. Viel? virkan nuoremmille, Kansallemme kasvavallen -- Kun olen kyllin kehunna Esi-is?in elinkeinon; T??n oon kautta kokemuksen Itsekin opissa ollut, N?m? l?ksyt l?pik?ynyt; Aina aamusta varahin Hikip??ss? heilununna, Ahkerana ammatissa, T?iss? toimissa monissa -- Sanan sanon nuoremmille: Elk?? etsik? etemp??, Maitten, merien takoa Kuuluisia kultamaita; Onhan viel' omassa maassa Meill? armas Ameriikka. Kyll' on t??ll? kynt?mist?, Kynt?mist?, kuokkimista, Paljon siemenen sijoa, Ennenkuin on korvet kaikki Meilt? kaadettu kumohon, Kannot kaikki v??nnettyn?, Taiten tehty leip?maiksi; Viel? niitty viimeiseksi, Pellon ?iti p??lliseksi. Siis on t?it?, teht?vi?, Oman maamme manterella, Suomi-?idin synnyinmailla.

PELLERVON P?IVILL? HELSINGISS? 31 p. tammik. 1900.

On taas ollut oiva juhla T??ll? Helsingin talossa, Mik' on meit? miellytt?nn? Maamme maanviljelij?it? -- Kuin on t?nne tullut paljo, Suuri joukko Suomestamme, Saapunut satoa kuusi, P?ivillen pojan p?t?isen, Pellervoisen pellon poian. Hauska olo ollaksemme T?ss? seurassa somassa, Yhteisty?ss?, toiminnassa Yhteisen hyv?n etehen. Se on oppi oivallinen, Ett? uusia etuja Ajateltaisiin alati Kansan kasvavan etehen, Tulevaisten tunnustella. Niinp? p?iv?t Pellervoisen Ovat antaneet aluksi Oppimista oivallista Luennoista, lausunnoista Yhteisty?h?n, toimintahan Kolmen p?iv?n koulussamme. Siis on p?iv?t Pellervoisen Kohta loppuhun kulunna. Niinp? miehet muistakaamme Pellervoisen p?iv?t?it?; Ett? viemme viemisiksi Kukin t??lt? kotihimme Tuliaisiks' tuttavillen; Ehk?p? ottaapi orahan Kantaa viel? kasvuakin, Kun saa asian alullen It?m?h?n ilman alle Sulo Suomemme hyv?ksi. Sanon muutaman sanasen Viel? virkan vierahillen Kynt?jillen, kylv?j?illen, Ett? teetten teht?v?nne Kuten poika Pellervoinen Kylv?ksens? kyyh?tteli Luojan sormien lomitse. K?en kautta Kaikkivallan; Sitten siunaus tuleepi Suosiosta suuren Luojan. Viel? lausun nyt lopuksi Kiitokseksi kirjoittelen Niillen herroillen hyvillen, Jotk' on alkanna asian, Yhteisty?t? toimimahan, Aatetta alottamahan, Jost' on ollut kyllin meill? Oivallista oppimista Luennoista, lausunnoista Kokeen aavalta alalta, Mit? ompi mikin n?hnyt Kokemuksen koulussansa, Jost' on paljonkin puhuttu Kolmen p?iv?n koulussamme, Opin teill? ollessamme T??ll? tultu tiet?m?h?n.

VALTIOP?IV?IN AVAAMISESTA 15 p. syysk. 1863.

Iloinen on ilmoitella, Josta aion kirjoitella, Kuin on arvoinen asia Sek? uusi aikakausi Meit? kohti koittamassa. Kuin jo saavat Suomen s??dyt Joka luokasta luetut, Saavat kohta kokoontua Niille juhlille jaloille, Aivan suuriarvoisille, Joit' on p??tetty pite? Kaupungissa kuuluisassa, Herttaisessa Helsingiss?. T?m? toivottu sanoma Ompi meillen arvollinen, Joka suotiin Suomellemme, Annettiin jo aika tiet??, P?iv?n m??r? m??r?ttyn?. K?sky saatu keisarilta, Annettu Aleksanterilta. Kyll? t?st? Suomen kansan Ompi aihetta aluksi Arvoisallen asiallen Ilon tunteilla tueta, Kuin on kauvan odottanna Suomi silt?kin sijalta, Ett? saada edisty?, Uutta laatia lakia, Sovitella Suomen s??dyt, Mik? passaisi paraiten K?yt?nn?ss? kaikin puolin, Koska aina ajan kulku Uudistuksia anoopi, Parannusta kaikin paikoin Lainkin vanhan laitoksissa. Jo on vuosia kulunna, J??nyt tuonne j?lkipuoleen Vuotta viisikymmenisen, Jolloin s??dyt sovitteli Porvohossa p??t?ksi?, Eik? oo sit? etua Ajan pitk?isen per?st? Suomen kansallen suvaittu. Nyt on aika arvollinen Meit? kohti koittamassa, Valtiot valmistumassa, Joista toivomme tulevan Monen kohdan korjausta, Vahvistusta, virkistyst? Suloisellen Suomellemme. Viel? toivoisin tulevan, Ett? sinne sattuvaiset, Valitut valtiomiehet Oisi j?rjelt? jaloja, Is?nmaallen innokkaita; Jotka puhuis puolestamme Kaikki kansan kaipaukset Pienimm?st? suurimpahan, Antain alhaisten asiat Ylim?isten ymm?rrell?. Laittaa niillen lainkin s??nn?t, Vanhat kaikki korjaella Uutten muutosten mukahan. T?st?kin jalosta ty?st?, Kuin my?skin monista muista, Mit? enn?tti el?iss??n Meillen tehd? toimellansa, Olkoon kiitos korkeimmallen, Meij?n kuulu keisarillen Suomen kansalta sanottu. Viel? syyll? suuremmalla Ompi meill? muisto rakas, Kun h?n piti t?rke?n? T?m?n arvoisen asian, Kun oli itse avaamassa, Valtiot valmistamassa Suomen s??tyjen seassa Ylh?isen? yst?v?n?, Suomen suuriruhtinaana, Keisarina korkiana. T?st' ois kaiken Suomen kansan Antaa kiitos korkeimmalle, Ylh?isellen yst?v?lle T?st?kin jalosta ty?st? Suloisellen Suomellemme.

KEISARI ALEKSANTERIN KUOLINP?IV?ST? 13 p. maalisk. 1881.

Oisi mieless? minulla Aine nytkin arvollinen, Ett? ruveta runollen. Jos vaan oikein osaisin, Kertoella kaikin puolin Aleksanterin armot?it?. Vaikka jo asia vanha, Vaan se uutena pysyypi Miesten muistossa mukana, Varsinkin se vanhempien; Josta nyt nykyinen aika Paljon puhetta pit??pi, Kuin on Suomemme surussa, Pahan mielen painon alla, Ett? entist? enemm?n Muisteleepi muinaisia Armo-is?n armot?it?, Aleksanterin aikakautta; Jonka muisto ei murene Suomen kansan suosiosta, Vaan on ikimuistettava. Viel? lasten lapsillakin! Niinp? nytkin Suomen kansa Pit?? muistonsa pyh?n? N?in? huolen hetkin?ns?, Kun ne yhtyy yli Suomen, Kantaa kauniit seppeleens? Sillen patsaallen paraallen, Jonka Suomi h?llen nosti, Ikimuiston ihmisillen. Viel' on mulla muistossani Armon-is?n armot?it?, Joita soi h?n Suomellemme. Tiesi tarkoin tarpehemme, Katsoi kaikkien parasta; Eik? ollut outo vieras, Ehti k?yd? el?iss?ns? Seitsem?sti Suomessamme. Siit? sitten rakkauskin Kasvoi kahden puolisesti Keisarin ja kansan kesken. Enp? taida tarkallehen, Enk? puolinkaan puhua, Mit? meillen hyv?? teki Aleksanter aikanansa. H?np? itse valtiotkin Ajan pitk?isen per?st? Avasi omalla suulla, Viel? vahvasti vakuutti Laitkin pyh?n? pite?, Kaikki kansan oikeudet. Samoin saatti suomenkielen Olemaan oikeustuvissa, Virkakielen? viroissa. Samoin koulut, samoin kirkot Saivat uudet uudistukset, Kansakoulut, kiertokoulut Tuli kansallen tutuksi. Alimmasta ylimp?h?n K??ntyi kaiken kansan kasvot Puoleen kuulun keisarimme. L?hinn? liki Jumalan Pysyy muisto muuttumatta. Viel? toivon viimeiseksi, Jos sen soisi suuri Luoja, Antaisi armon Jumala Lahjat laupiaat h?nellen, Keisarillen korkeallen, Nikolaille haltijallen, Ett? oisi sama mieli, Sama armias ajatus Jok' on ollut entisill? Keisareilla kuuluisilla. Ett? entiset pysyisi Perustukset paikallansa, Asetukset alallansa K?yh?n Suomen suosimana. Eik' ole minulla muuta, Parempata palkkiota, Sidottua seppelett? Panna muistopatsahallen Jalon haltijan hyv?ksi, Kuolinp?iv?n kunniaksi, Kuin t?? kehno kiitokseni, Hyvin puuttuva puheeni.

KIISTELYST? KIELEN P??LT? VALTIOP?IVILL? 1894.

Jo nyt soisi Suomen kansa Kielikiistat loppuviksi. Sit? toivoo Suomen kansa, Ett? jo ajalla ennen Oisi p??sty p??t?ksiss? Vallallensa vanttuhista, Ruotsin kahleista kovista, Jota ruotsikot rumasti Viel? nytkin viivytt?v?t. Eiv?t soisi ensink?n? Miest? miehest? tulevan, Ottavan omin varoinsa Aikamiehen askelia, Saapuvan sillen sijallen, Jossa Ruotsi rehev?n? Ij?n kaiken istununna. Paljon on jo Suomi p??ssyt, Paljon viel' on p??sem?tt? Kahlehistansa kovista; Jos vaan vertaamme j?lellen Vuotta kuusikymmenisen, Kuin oli viel? ruotsin valta Ylimmillens? yletty, Koulut kaikki kaupungeissa Ruotsin rahkeissa kovissa; Mist? sai nyt kansan lapset Oppia nyt ollenkana? Oli tuohon tyytyminen Oman vanhemman opillen. Kun oli viel? vanhempamme Aivan oppimattomia; Samoin suomeks' kirjallisuus Sekin ol' varsin v?h?ss?. Samoin kaikki virkakirjat Ne oli ruotsiksi ryk?tty Eik? suomella omalla, Talonpojan tuttavalla. Vaan ei viel?k??n viikingit, Herrat ruotsikot rupeisi Suomenkielt? suosimahan. Aina vaan he v?ittelev?t, Kielikiistoja pit?v?t, Niinkuin n?iss? valtioissa, Sanomalehdiss? samaten Paraan mahtinsa panivat Kiistelless? kielen p??lt?, Ett? pit?is heill? olla Ylivalta, ylivoima, Olla p??n?, p?sm?rin?. Suomalaiset saavat olla -- Mit? p?yd?lt? putovi, Alta ottoa muruja. Ihme on ik?ni ollut, Minun kumma mielest?ni, Mist' on j??nynn? j?lellen Ruotsinkielen ylivalta, Vaikk' on v?kens? v?h?inen, Kaikesta osa kaheksas. Jo nyt soisin Suomelleni, Ett? nousis nuori kansa, Suomen poiat pontevasti, Herrat niinkuin talonpoiat; Oisi meill? yksi mieli, Yksi mieli, yksi kieli, Yhdet armaat ajatukset Kerroksissa kaiken kansan. Niin m? luulisin lopuksi Kielikiistain katkeavan, V?henev?n v?ittelyiden.

SUOMENKIELEN ASIA RITARI- JA AATELISS??DYSS? VALTIOP?IVILL? 1894.

Add to tbrJar First Page Next Page

Back to top Use Dark Theme