Read Ebook: Iloisten ukkojen kylä by Sepp Nen Unto
Font size: Background color: Text color: Add to tbrJar First Page Next Page Prev PageEbook has 565 lines and 24324 words, and 12 pages?kki? putosi monenlaista: salamoita, jyrin??, rakeita, vett?, kuivuneita oksia, k?pyj? ja neulasia. Herra loikkasi mets??n ja kyyristyi ison kuusen alle. Juones viittasi h?nt? takaisin. Herra ei ollut n?kevin??nk??n. Hevonen aloitti taas verkkaisen kulkunsa, ja rattaat eteniv?t pisaroista valkeana kiehuvalle tielle. Herra rynt?si mielett?m?sti karjuen per?st?. Oli juuri satanut l?mpim??n, ahnaaseen maahan. Sortuneen pilvikatoksen repe?miss? paloi ilta-auringon puna kirpeimmill??n. Peltonotkoista ja j?rvelt? kohosi usvaa kevyesti kyl?t?rmille kuin unenh?ivett? lapsuuden murheettomaan iltaan. Rannoilla katosivat ensiksi verkkoaitat m?rk??n savuun. Illan ??net sammuivat nopeasti. Pian olivat talojen katot kuin luodot nukkuvassa meress?. Pihlajoiden avautumattomat tertut riippuivat raskaina ja odottavina. Muutamalla saunalla sangat l?iv?t viel? ?mp?rien metallisiin rumpuihin. Ja koko ajan sykki sumussa kes?n valtimo: k?en kukunta. Aidaksiin kiristyi ter?kselt? v?lk?htelevi? seittej?, ja niihin herahti pian sumukyyneleit?. Kaksi kevytt? lehte? lenn?hti vastakkain -- ei, nyth?n oli jo y?tyyni: kaksi nuorta tytt?? kohtasi toisensa, ja heid?n ny?kk??v?t p??ns? piirsiv?t hennon viivan. He alkoivat kulkea k?sik?dess? pitkin sumussa nukkuvaa tiet?. Kyl?n p??ss? eteni hiljainen ??niaalto. Sen l?hestyminen havahdutti sumussa kulkevat tyt?t sanomaan jotain toisillensa. Niinkuin her??v? tuulenkieppu k??nn?ht?? et??ll? mets?n latvusulapalla ja alkaa humisten puhkoa vihre?t? havuaarniota leimahtaen viimein syv??n tuuli??neen, samantapainen ??nivaihe l?heni kyl?nsuulta tytt?j?, kunnes selveni rattaiden jyrin?ksi. Tyt?t seisahtuivat ja odottivat. Kuului jo selv?sti, kuinka kaviot iskiv?t tahdikkaita jaksoja k?rrinpy?rien yksitoikkoiseen jyrin??n ja kuinka kulkusremmin kuulat helskyttiv?t omaa matkatahtiansa hiljaisena soitantona. Pian sivuutti sumusta ilmestynyt matkue tyt?t. Kuskipukilla istui veike?n n?k?inen ukko, ja per?ll? hytisi likom?rk?, voihkiva herra. -- Niin on maailma nyt kuin nuorta maitoa! Kaksi hele?t? naurahdusta vastasi sutkaukseen. Hevonen tunkeutui painostavaan usvaan punaisin, v?r?htelevin sieraimin, ja sit? ajava mies yritti lingota uuden sukkeluuden, mutta vaikeni, kun n?ki k??nn?ht?ess??n takanansa nopeasti umpeen pusertuvan sumuvanan ja hiukan sit? ennen rievuksi masentuneen herran. Kes?inen ajokausi oli kiihkeimmill??n. Sep?t takoivat uusia akselirautoja, ja pajojen nurkilla kohosivat vanhojen py?rien r?ykki?t kertomaan huikeista matkaviivoista. Ukot ruskettuivat lehtirevoiksi, ja rahas?kit myhkyr?ityiv?t kirstujen pohjilla yh? tiineemmiksi. Naiset niitt?? nylkkysiv?t J?rvituitun hein?n. Ukot istuivat p?iv?t entisekseen puomivartiossaan ja vetiv?t sitten ?isin harmaisiin latoihinsa ?mm?v?en hoitelemat korret. J?rvituitun kyl? kuvastui ?yr?nteilt??n veden laakeaan peiliin v?rikk??n? ja iloisena. Sen lasikuistiset huvilat v?l?ytteliv?t kupeitansa lehteviss? puutarhoissa. Harmaat kyl?talot kyyristeliv?t itse?ns? n?kym?tt?miin. J?rvell? kiilteliv?t airojen kosteat lavat, onget sinkauttelivat siimojansa lumpeikkojen hiljaisiin p?iviin, uimahuoneilla porskui vesi valkeana vaahtena, ja lapsia juoksi rantaan k?si?ns? nostellen. Vihreill? rantat?rmill? paistoi riisuttujen vaatteiden kokoja. V?liin kuului pitk?veteinen huikkaus, johon vastattiin jostain kaukaa. Puutarhoissa h?yrysiv?t samovaarit, ja niiden luo ker??ntyi vilkkaita, v?ittelevi? ihmisi?, jotka unehtuivat pitkiksi ajoiksi piiritt?m??n sekasortoisia p?yti?. Auringon valo putosi huviloiden lehtiseulojen l?pi kultaisiksi l?ikiksi hiekoitetuille teille, joihin oli painautunut paljon pieni? ja isoja jalanj?lki?. Kulkukauppiaita k?veli kyl?tiell? huviloiden suuntia noudatellen, kantamukset p??laella, ja he pys?htyiv?t huhuilemaan tavaroitansa portteihin nojaten. Puutarhoista juoksi ihmettelevi? lapsia ja naisia, jotka heiluttelivat tyhji? vasujansa. Kes?p?iv?t syttyiv?t ja sammuivat vaihtelevin valoin ja varjoin. El?m? hulmahteli v?rikk??n? ja kuumana. Huomaamatta supistuivat p?ivien ytimet, huomaamatta syttyiv?t ensimm?iset t?hdet, ja huomaamatta ruskettuivat pienet peltop?lvet. Joku huomasikin kyll?, huokasi ja sy?ksyi entist? vallattomammin p?ivien ja iltojen tapauksiin. Samana p?iv?n? kuin ensimm?inen ruiskuhilas seisoi levein lantein J?rvituitun rantapellolla, saapui aseman kapakalle virkapukuinen poliisi, joka manasi pitk?st? listasta ukkoja k?r?jiin vastaamaan niskoittelusta ja luvattomasta taksan ylitt?misest?. Kapakan el?m? uhosi hiljaista j?nnityst? monta p?iv??, kunnes kerran J?rvituitusta ajoi pitk? jono pyh?vaatteisiin kangistuneita ukkoja kirkonkyl??n k?r?jille. Ja takaisin ajettaessa syyhytti joka ukon niskaa sadan markan sakko. Kapakalla seisatettiin ja juotiin tuliset juomat kiukkuisien mielien helti?miksi. Joku vilkutti piiskaryypyn eteens? ja yllytti toisen surevan tekem??n samoin. Yh? useampaan p?yt??n iskettiin paksupohjainen viinapullo, ja r?nsistynyt tunnelma alkoi tiivisty?. Ilma sakeni kapakassa. Ovensuun tupakkakuli laihtui ruttuun. Viikset retkahtelivat suupielille. Teelasit kilahtelivat ahkeraan. Lamput oli sytytetty, ja hikisest? huoneesta pusertui v?h?n p??st? miehi? kartanolle. Pime?ss? katoksessa v?r?hteliv?t kulkuset, ja hevoset s?iv?t tasaisesti narskuttaen. Joskus puhalsi hevonen pitk??n ja kuuluvasti. Ja huomaamatta y? lenn?hdytti asematienoon ylle mustan huntunsa. Ruoska-Juones kiipesi parhaillaan p?yd?lle ja ryhdist?ytyi sinne p??sty??n t?rke?n n?k?iseksi. Ukot saarsivat h?net kuin arvassa ik??n. Hiljaisuus humahti ?kki? kapakkahuoneeseen. Lamput tuijottivat savun sis?st? kuin humalan laimentamat silm?t. Kuului selv?sti, kuinka keitti?ss? l?ik?hti vett? kuumalle arinalle. Juones nyk?isi ruoskan saappaastansa, napautti sill? vartta kolmasti ja kuuluvasti. Ukot tuijottivat niskat j?k?ss? p?yd?lle kiivennytt? heimop??llikk??ns?. Ja Ruoska-Juones alkoi puhua: -- A vot! Sen se koira kyl?st? saapi: kolahduksen korvallensa. Sanovat, ett? konsa kenen syy, niin sit? m?jityy. Mutta onko t?m? nyt syy ja mik??n, mist? meit? sakotetaan kuin kunnianloukkaajia. A se on jokaisen oma asia, meni mokomaan kyytiin taikka oli menem?tt?. Me emme olekaan mit??n ahvenia, ett? ven?ht?isimme kiinni, oli sy?ttin? vaikka kuinka kehno mato hyv?ns?. Ja virkavalta: sen pit?? sitten olla nokkinensa joka paikassa. Ja sen min? sanonkin, ett? olkaamme kerran oikein j?re?maksaisia eik? suoriteta sakkoa. L?hdet??n ennen parvessa linnaan, ja pankoot meid?t siell? vaikka aidanvitsaksiksi, niin me pysymme siin?kin. Mutta makseta me ukot ei! Raivokas hyv?ksymishuuto ry?ps?hti kesken puhetta. Juoneksen viereen loikkasi mies, joka jatkoi keskeytyneit? sanoja: -- Ja min? virkan, mit? teemme! Ker?t??n sakkorahat yhteen ja ryyp?t??n ne parvessa ja sitten l?hdemme linnaan! Muuri p?yd?n ymp?rill? ulvahti uudestaan, kuuluvammin. Pian kapakan miesmassa pirstaantui pieniin ryhmiin, joissa pohdittiin ??nekk??sti ehdotusten kantavuutta. Ja mink? useampi piiskaryyppy kellahti yl?salaisin, sit? uljaammilta tuntuivat ?skeiset yllytykset. -- Ajetaan parvessa Pietariin ja tutkitaan siell? hotellin perustukset! yritti viel? joku. Ja illan p??t?kseksi j?i, ett? syksyll? l?hdet??n linnaan ja sit? ennen juodaan yhdess? sakkorahat. Joleassa y?ss? kaikui hevosten ravi ja ukkojen loilotus. ??net tukahtuivat kuitenkin pian kostean y?n pimentoihin. Tyhjilleen j??neen kapakan avatuista akkunoista pursui savua kuin saunojen r?pp?n?ist? tuuheina, harmaina h?ntin?. Oli lauantai-ilta. J?rvituitun huvila-asukkaat j?rjestiv?t puistojuhlan h?lvent?m??n l?ht?ajatuksiansa. Pietarista saapui torvisoittokunta meluamaan elokuiseen y?h?n. Sadat paperilyhdyt viivoittivat helakkoina pistein? er?st? puutarhaa, jonka huvilan lasikuistilla tanssi nuoria ihmisi?. Kookkaan vaahteran lehtikourat laskeutuivat kuistin kulmikkaille hartioille; joku niist? retkahti riippumaan kirkasta lasia vastaan ja painoi siihen mustan, s?rmikk??n siluetin. Avatuista akkunoista tulvehti soittoa ja naurua, lasien kilin?? ja iloisia huutoja puutarhan y?h?n, johon joku oli j??nyt odottamaan kuun ponnahtamista mustan mets?p??rmeen takaa. Naurava ihmisryhm? juoksi huvilasta v?rilyhtyjen alle, ja hetken kuluttua sinkoutui taivaalle kaartuvia tulisiimoja, kultavihmeeksi s?rkyvi? hehkukiekkoja ja vihre??, tuokion kest?v?? t?htiunta. Ihastuksen huudot nousivat kilpaa valeviivojen kera y?n mustaan holviin ja h?ipyiv?t sinne. Ihmiset eliv?t puutarhassa ja sen lasikuistisessa huvilassa unhotusta ja pakoa. Kun sunnuntaiaamup?iv?ll? soittokunnan johtaja etsi J?rvituitusta kyyti? seurueelleen, tapasi h?n vain yhden ukon koko kyl?ss? kotona. Er??n pienen m?kin kartanolla seisoi kuin soittajia varten valjastettu hevonen ty?k?rrien edess?; k?rrien lautainen syli oli pohjustettu oljilla ja hein?s?keill?. Ryhdik?sviiksinen ukko ilmestyi tupat?ntter?st?, k??nsi sen enemp?? kyselem?tt? hevosensa, istutti herran hein?s?kille ja ajoi menneeniltaiselle juhlahuvilalle. Soittokunta sovittautui varovasti torvinensa rattaille, ja hevonen nyk?isi l?ht??n. Rattailla-istujat eiv?t huomanneet, ett? tie, jolle he eteniv?t, ei ollutkaan sama kuin eilen iltah?m?riss? tultu. Tienvieren maisemat villiintyiv?t arveluttavasti. Sakeat lepikot vaihettelivat ruskeasein?isten hongikkojen kera. V?liin ajettiin kumisevaa kangasta pitkin, v?liin painauduttiin saviseen notkoon ja sielt? noustiin taas kanervikkomaisemaan. Soittajat alkoivat jo ihmetell?, kun tie sukelsi yh? karumpaan seutuun ja kun jytkeitten honkien seassa ei en?? paistanut ihmisasumuksia pitk??n aikaan. Ajuriukko tokaisi ment?v?n oikotiet?, ja seurue rauhoittui. Er??st? lepikkonotkosta noustiin tiivispintaiselle aholle, ja soittajat h?tk?htiv?t h?mm?styksest?. Aholla oli mustanaan miehi?. Laidassa suitsutti pieni nuotio laimeata savukiemuraa tyyneen ilmaan, ja sen l?hettyvill? kohosi r?ykki? olutkoreja. Aholle oli nostettu avatuista laatikoista t?htikauluksisia konjakkipulloja ja sikarinippuja. Miehet seisoivat odottavina ja j?ykkin? saattueen tullessa aholle. Er?s pienenpuoleinen mies erkani joukosta hattuansa riiputtaen, saapasteli rattaiden luo ja selvitti soittokunnalle tilanteen. Johtaja pyrki kieltelem??n niskat suorana ja vaati heti takaisinp??sy?, mutta n?hty??n rahanlievett? ja tunnettuaan kourassansa kahisevaista hervahti notkeaksi ja suostui tuumaan. Oli m??r? soittaa ukoille koko p?iv? ahonurmella, ja hinnaksi sovittiin kymmenen ruplaa soitolta ja ilmainen tarjoilu. Hevonen riisuttiin. Ukkoja tunkeutui mets??n, ja aikansa siell? rysketty??n he saapuivat kantaen p?lkkyj? ja riukuja, joista rakennettiin soittokunnalle laatuisat penkit. Ukot riisuivat nuttunsa. Ja niin alkoi kes?isen sunnuntain juhla kaukana aholla, alkoi soitoin ja mekastuksin. Mukanatuotuun ?mp?riin sekoitettiin uljas juoma. Ukot istuivat keh??n ahon tiiviille kannikalle ja antoivat ?mp?rin kulkea sylist? syliin kiihoittavana kierr?nn?isen?. Soittokunta r?misti marssia. Juhlamieli kiipesi ?ijien tukkaan. Piiri rikkoutui pian. Noustiin sytyttelem??n sikareita ja napsimaan olutpulloista kauloja poikki. Aho kihisi muurahaispes?n?. ?mp?ri pist?ytyi tuon tuosta soittokunnassa ja palasi madaltunein, l?ikkyvin nestepinnoin takaisin. Ruoska-Juones loikkasi keskelle ahoa, tempasi piiskansa ja saappaansa kuorta napauttaen huudahti: -- Tanssia! Polkkaa! Polkkaa! Torvet toitottivat repe?m?isill??n. ?ij?parit alkoivat lasketella vanhaa polkkaa k?det toistensa olkap?ill?. V?liin kellahti pari t?hnysk?isi? ukkoja kesken tanssia nurin ja ry?mi kyynelnaurussa rykien olutkoreille. Soitto kiihtyi ja tanssi huimeni. ?ij?t rep?isiv?t paitansa helmukset housujensa p??lle, ja pian aholla teutojat lauloivat yhdest? suusta yksitoikkoista lorua torvipuhallusten aaltoiluun: >>J?rvituitun ukot tanssi paita p?ksyin p??ll?, ja J?rvituitun ukot tanssi paita p?ksyin p??ll?!>> Soitto taukosi. Soittajat l??h?ttiv?t kurkkutorvet suorina ja sinkoutuivat sel?lleen aholle. ?ij?t hy?kk?siv?t avatuin pulloin heid?n kimppuunsa, ja pian r?m?hti mets?p?lvekkeess? taas ponnekas s?vel. Ukot joivat ja lotina kuului. Tuhat sutkausta sikisi kes?kirkkaan, tyynen taivaan alla, mutta jokainen niist? hukkui tulva nauruun. P?iv?n hetket kiitiv?t kuin selk?veden laineet; aho raikui markkinatorina. Mutta ukoille tuli ajan pitk??n ik?v? hevosiansa. Soittokunta pykitettiin rattaille, kyytiruuna valjastettiin, ja merkillinen saatto l?hti kompuroimaan kyl??n: itsens? l?k?hdyksiin puhaltanut soittokunta oljilla maaten, torvet lapsina syliss?, ja per?ss? kaulakkain tonttuilevia ukkoja pitk?n?, hihkuvana jonona. Kyl?ss? sitten ukot l?iv?t hevosensa valjaisiin ja ajelivat koko pyh?isen iltap?iv?n edestakaisin maantiell?, hullaantuneilla hevosilla kaulat suorina kuin kameeleilla. J?rvituitussa notkuivat sin? iltana maan katteet kavioitten temmellyksess?. Kyl?tie oli kahtena sivukkain sy?ksyv?n? p?lykoskena. ?mm?t itkiv?t ja kes?vieraat pomiluivat. Seuraavat p?iv?t olivat alakuloisia ja harmaita. Huviloissa pakattiin. Pohmeloa l?siv?t ukot ved?ttiv?t ty?rattaillansa isoja tavarakuormia asemalle. Kes? oli ratkaisevasti painunut umpisukkulaan mustien ja yh? pitenevien ?iden taakse. El?m? uuvahti J?rvituitussa. Huviloiden akkunoihin naulattiin raskaita luukkuja. ?mm?t ker?iliv?t nurkkiin j??neit? rojuja, ja harmaat kyl?talot kohensivat monesta aikaa ryhti?ns? saadessaan yksin nostattaa savukiemuroita taivaalle. Huvilat j?iv?t hiljaisiksi ja aroiksi. Ne pelk?siv?t keltaisia lehti? ja l?hestyv?? alastomuutta. Ja niin j?i J?rvituittu omiin oloihinsa. Syyssateet alkoivat. J?rvituitun saviset m?kirinteet niljaantuivat. Tuulien siimat pieksiv?t alastomina v?rj?tt?vi? huviloita, ja puutarhoissa juoksivat keltaiset lehtiker?t yli teitten ja rappeutuvien nurmikoiden. Kyl? painui likaan kuin k?py mutasilm?kkeeseen. Er??n? aamuna vaelsi asemalle pitk? jono miehi? ja naisia. J?rvituitun ukkojen linnaretki alkoi. Miehet kulkivat teenn?isen iloista juttua pit?en keskitien savivelliss?, ja laidoissa matoivat ?mmien itkev?t kuorot harmaitten huppujen sis?ss?. Kyl?kapakassa ter?stettiin luonnot nopeasti kest?m??n naisten eroitkua, ja pian vei kumeasti huokaileva juna J?rvituitun ukot kuukaudeksi kiven sis??n. Sin? syksyn? oli J?rvituittu hiljainen kyl?. Hevoset kolistelivat ik?viss??n talleissa, kyl?kapakka suljettiin, ja kauppojen tupakkahyllyt tomuuntuivat. Joulu tuli jongersi kohmettuneisiin maisemiin. J?rvituitussa laskivat viimeiset valloillaan olevat siat m?ke? istuvillaan ja kiljuen notkoihin, yritt?ess??n kiivet? lepikoista talot?yr?itten pahnal?mpimiin. Ukot olivat palanneet linnasta, ja kyl? varustautui talveen. Siell?, miss? mets?jyleikk? pirstaantui kyl?n kosketuksesta, kyyh?tti pieniss? peltoaukeamissa taloja kuin piilosilla olevia lapsia, joista kaksi rohkeinta oli juossut syvemm?lle mets??n ja kyyristynyt sinne puitten varjoihin. Toinen niist? oli Ruoska-Juoneksen tupa, jonka seinille oli jo mets?st? leimahtanut sammalien tuhonahnaita liekkej?. Tupaa saarsi rykelm? lenkonurkkaisia rakennuksia: pihakatos talleineen ja l??vineen, aitta ja sauna. Ruoska-Juoneksen tupa oli kuin valjasmuseo. Sein?nrakoihin survotuissa tapeissa riippui monenlaista valjasroittoa, vanhaa ja viratonta, uutta ja kiiltelev?ist?. Astialautojen valkeakylkiset pilkkumit ja kannut sortuivat niiden varjoissa huomaamattomiin. Juones loikoili parhaillaan j?senet suorina vuoteellansa. Ieva kolusi uuninsolassa omissa puuhissaan. Juones oli aamulla ostanut talvijauhot ja kantanut isovatsaiset s?kit aitan viile??n h?m?r??n. Perunat olivat jo olkikatteiden alla kuopan uumenissa, ja pitk? p?iv?jono tulevaisuuteen oli turvattu. Rahanyytti oli kyll?kin ehtinyt hiukan rutistua, mutta talviajot l?heniv?t my?skin. Juones piti vuoteellansa pient? apriketta ja nousi v?liin ?hk?isten roikuttamaan jalkojansa vuoteen reunalle. Ukko ei ollut oikein hyv?ll? tuulella: paikoillaan oleminen painui raskaaksi taakaksi, jonka kannatteleminen vaati alituista ?hkimist?, asennonmuuttoa ja tuskailua. -- Menisiv?t nyt joulut ja laukeaisivat rekikelit maailmaan, jotta p??sisi t?st? liikkeelle; t?m? tupael?m? on kuin puolikuoliasta hapankaalia, tokaisi Juones osaksi Ievalle, osaksi itselleen. -- Aina sinun pit?isi olla liehkassa, pysyisit kotona ja pykitt?isit vaikka noita l?tistyvi? nurkkia, ettet saisi kohta kattoja niskaasi! kajahti uuninsolasta. Juones sulkeutui taas omiin ??nett?miin tuumailuihinsa: Pit?isi saada silmien eteen alituisesti vaihtuva n?ky: maantien kirjavana liukuva laita ja istumahetkiksi kapakkojen savunsekaiset nurkat. Silloin alkaisi el?m? olla oikein el?m??, kun hetkest? toiseen pyyh?llett?ess? soisi tuuli aina korvissa ja silmiss? vilahteleisivat katkeavan taipaleen pielet. T?m? paikoillaan oleminen on kuin kuoleman odottelemista. Juoneksen el?m?nhimo sis?ltyi matkaamisen riemuihin. Rattaiden jyrin? ja reen jalaksien natina tulkitsivat h?nelle el?m?n valtimon tykytyst?. Sen hetkitt?isesti hiljetty? tuntui Juoneksesta, ett? taivas silloin madaltui ahdistavan alas ja ett? hiljaista j?hmettymist? tapahtui kaikkialla. V?ri ja ??ni sammuivat; harmaa tihusade j?i vallitsemaan masentavan pienin vesihelmin. Add to tbrJar First Page Next Page Prev Page |
Terms of Use Stock Market News! © gutenberg.org.in2024 All Rights reserved.