: Elämän hawainnoita 02: Waimoni; Puutteen Matti by P Iv Rinta Pietari - Finnish fiction

@FreeBooksTue 06 Jun, 2023

Posted in: #FreeBooks #FreeBooksIndia #FreeBooksApp #gg

Vote Up Vote Down

EL?M?N HAWAINNOITA II: Waimoni; Puutteen Matti

Kirj.

P. P?iv?rinta

WSOY, Porvoo, 1890.

Olin kerran asiaini t?hden matkustamassa. Oltuani kaukana kodistani, oudossa paikkakunnassa, tulin iltasella suureen talonpojan taloon. Heti kartanolle tultuani huomasin, ett? kaikki talon rakennukset osoittiwat warallisuutta ja hyw?? j?rjestyst?. Kaksi wankkaa asuinrakennusta oli kartanossa, jotka kaiken puolesta oliwat hyw?ss? woimassa: sein?t oliwat wuoratut ja maalatut, akkunat kaksinkertaisilla laseilla warustetut, sawutorwet katoilla oliwat ehe?t, rapatut ja walkeiksi kalkitut, ja toisen rakennuksen edess? oli kauniisti rakennettu ja paljoilla Laseilla warustettu kuisti; muut huoneet oliwat my?s hyw?ss? woimassa ja j?rjestyksess?. Kun olin jo mielest?ni liiaksikin ajellut sin? p?iw?n? hewosellani, p??tin olla talossa y?t?. Menin siis sille puolelle, jossa talon w?ki n?ytti asuwan, ja pyysin y?sijaa, jonka perheentuwassa olewa renki kohta lupasikin. Kannoin siis kaikki kapineeni huoneeseen. Heti sis??n tultuani weti talonw?en ja eritt?inkin is?nn?n k?yt?s huomioni puoleensa. W?ki k?ytt?ytyi niin hiljaisesti kuin jossain hywin surullisissa hautajaisissa. Nuoren w?enk??n kaswoilla ei n?kynyt sit? hilpeytt? eik? iloisuutta, joka el?m?n tawallisesti tekee niin wilkkaaksi ja hauskaksi perheiss? iltasilla, kun he ty?st? tulewat, ja joka poistaa kaikki el?m?n surut ja huolet ja p?iw?n ponnistusten waiwat. He puheliwat toisillensa wain kuiskaamalla ja kaikkea kolinaa n?kyiw?t he w?ltt?w?n niin paljon kuin mahdollista; toisiansa silmiin katsoiwat he usein kysyw?sti ja ujosti. --Is?nt? oli noin keski-ik?inen mies; h?n oli pitk?hk?, laiha ja kuihtuneen n?k?inen. H?n istui penkill? kym?r?ss?, molemmat kyyn?sp??t polwilla; k?siins? turwasi h?n milloin koko kaswojansa, milloin wain otsaansa, ja tuossa asennossa n?ytti h?n sywiin ajatuksiin waipuneelta. W?liin h?n kohotti itsens? suoraksi, mutta j?lleen waipui h?n pian taas entiseen asentoonsa. H?nen silm?ns? kiilsiw?t niin kummasti, ik??nkuin ne olisiwat olleet lasittuneet; h?n katsoa tuijotti lakkaamatta yhteen paikkaan lattiaa, ja silloin t?ll?in puhkesi h?nen rinnastaan syw?, kumisewa huokaus, joka tuntui silt? kuin se olisi haudasta tullut. Is?nn?n tila tuommoisena n?ytti mielest?ni hywin arweluttawalta ja wiel?p? kauhistawan kammottawaltakin. Ei kukaan talon w?est? kysynyt minulta mist? ja mik? min? olin ja mihink? min? menin, jotka aina owat tawalliset kysymykset ja joista pit?? tehd? selitykset wieraan tultua taloon. Tuo kaikki teki oloni talossa ik?w?ksi.

Luulottelin ett? is?nt? mahtoi olla jotenkin sairas, joka tekisi h?nen noin alakuloiseksi ja sitten waikuttaisi muuhun w?keen tuon syw?n umpimielisyyden, joka heiss? niin syw?sti kuwasti.

Kaikessa tuossa talonw?en k?yt?ksess? oli mielest?ni jotain niin surullista salaper?isyytt? ja umpimielisyytt?, ett? se nosti uteliaisuuteni korkeimmalleen, mutta tuota salaisuutta en woinut itselleni selitt??, waikka kuinkakin olisin koettanut p??t?ni waiwata. Tosin luulottelin, ett? is?nt? oli sairas ja ett? tuo tuwassa k?ynyt neito oli is?nn?n tyt?r, mutta nuo oliwat wain luulojani eiw?tk? semmoisinaan woineet paljon selitt?? outoa n?k??, eiw?tk? tyydytt?? uteliaisuuttani.

Wiimein menin is?nn?n tyk? ja aioin h?nen kanssaan alottaa puhetta mist? hinnasta hyw?ns?.

"Oletteko sairas?" kysyin h?nelt?, istuessani h?nen wiereens? penkille.

Noita kaikkia oli minulla aikaa kyllin katsella ja mietti?, sill? is?nt? ei puhunut yht?k??n sanaa, istui wain ??net?nn? ja katsoi synk?sti eteens?.

Nyt juuri kuului toisesta, salin per?ll? olewasta kamarista kimakka-- lapsen itku!--Is?nt? kawahti heti yl?s niin ?kki? kuin olisi saanut k??rmeen piston. H?n riensi kamarin owea kohden ja awasi sen, ja mit? silloin n?in? Siell? sama surullinen, nuori, kaunis nainen, jonka ?sken olin tuolla tuwassa n?hnyt, istui hoitelemassa pient? k?tkyess? olewaa lasta!--Lapsi wiihtyi pian, is?nt? painoi owen j?lleen kiinni ja palasi samalle sijalle, josta h?n oli l?htenyt, ja istui siin? yht? ??net?nn? kuin ennenkin.

Min? menin is?nn?n tyk?, otin h?nt? k?dest? hiljaa kiinni ja kysyin h?nelt? taas, samassa katsoen h?nt? silmiin: "oletteko te mitenk??n kipe??"

Free books android app tbrJar TBR JAR Read Free books online gutenberg

Login to post a comment!