: Viija: Kuvaus Savon kansan elämästä by Kauppis Heikki - Finnish fiction 19th century

@FreeBooksTue 06 Jun, 2023

Posted in: #FreeBooks #FreeBooksIndia #FreeBooksApp #gg

Vote Up Vote Down

Kuvaus Savon kansan el?m?st?

Kirj.

Kauppis-Heikki

WSOY, Porvoo, 1920.

--Jo on hiljainen tuo tytt?. Ei sen itkua kuule tuskin milloinkaan, sanoivat Viijasta noin parin, kolmen vuoden vanhana.

H?n saattoikin viett?? p?iv?ns? hyvin v?hill? huolehtimisilla, kun vain tiesi, ett? ?iti on kotona ja toi pari kertaa rupeamalla voileiv?n tyt?n k?teen. Sitten ei ollut taas v?liajoilla kiirett?. Tuolla h?n laittaa ny?kkerehteli p?reentikkuja sillan rakoihin ja kun sai kamman tai sukkapuikon, pisti nekin sinne ja itsekseen ilkastellen tirkisti toisella silm?ll??n, n?kyyk? sit? en??. Toiset niit? alkoivat kohta kaivata.

--Onko Viija n?hnyt kampaa?

--On. Ja h?n tarttui kysyj?n k?teen kiinni, taluttaa nujuutti tiettyyn paikkaansa ja iloisena sormellaan osoittaen sanoi: sinne.

Hakijoista oli hupaista, kun se sielt? l?ytyi, eik? he hennoneet ruveta tuosta torumaan, muuta kuin ihmetteliv?t vain, ett? jo se on tarkkamuistinen.

Mutta kun Viijan ?iti sairastui, niin ei Viijakaan en?? ollut n?in tyytyv?inen. H?n ei olisi muiden hoidettavaksi ruvennut, vaikka h?nen ?itins? sanoi, ett? "min? olen kipe? ja kuolen, jos sin? kovin paljon kiusaat".

Viija ei ymm?rt?nyt kuolemaa niin miksik??n, vaikka se oli jo vuotta ennen ?idin sairastumista vienyt h?nelt? is?n hautaan. Mutta varsin hirve?ksi h?n huomasi kuoleman, kun se otti kohta ?idinkin. H?n n?ki kuinka se makasi s?ngyss? liikahtamatta, kasvot kalpeina ja silm?t v?h?n raollaan, joita ei Viija tuntenut en?? samoiksi silmiksi, jotka h?nt? ?idin polvella istuessa aina niin herttaisesti katselivat. K?sitetty??n, miten ?idille oli k?ynyt, raivostui h?n itkem??n, eik? h?nt? muiden houkutukset saaneet heti asettumaan. Sitten vasta kun h?nen t?tins?, Kivirannan Reeta, tuli Rasilaan surman tekemi? j?lki? katselemaan, l?ysi Viija jonkun, johon voi surussaan turvautua. Reetan t?ytyikin j??d? muutamaksi aikaa hautajaistenkin j?lkeen olemaan orvon toverina ja katsomaan talon t?it?.

Nyt Viijankin suru v?hitellen tyyntyi. V?list? kuitenkin hiljaisina hetkin? alkoi karvastelun tapaista tuntua kurkkulaessa ja syd?n se silloin nyk?isi itkun hereille.

Free books android app tbrJar TBR JAR Read Free books online gutenberg

Login to post a comment!