: Elämän hawainnoita 06: Rakkauden suurin uhri; Sortunut; Olkkos=Kaisa by P Iv Rinta Pietari - Finnish fiction

@FreeBooksTue 06 Jun, 2023

Posted in: #FreeBooks #FreeBooksIndia #FreeBooksApp #gg

Vote Up Vote Down

Kirj.

P. P?iv?rinta

WSOY, Porvoo, 1897.

"On; kuinkas muutoin? per?h?n niiss? on", sanoin h?nelle h?mm?styksiss?ni.

"Ei t??ll? tiedet? mit??n semmoisista", sanoi h?n ja k??ntyi pois.

Min? olin usein heid?n kanssaan tekemisiss? ja keksin heid?t niin rehellisiksikin, ett? olisin woinut heid?n haltuunsa uskoa waikka kuinka kalliin ja t?rke?n asian. Kaikenhaaran kautta tuliwat nuot matalain majain asukkaat niin tutuiksi, ett? talwipakkasilla ja pyryill? siwu matkustellessani, n?ytti niiden akkunoista loimottawa walkeakin puhteilla niin yst?w?llisesti liekehtiw?n ja ik??nkuin wilkuttaen kutsuwan minua huoneeseen. En joutanut joka kerralla k?yd? heit? terwehtim?ss? ja melkeinp? kadehdin ohi kulkiessani noita onnellisia, jotka pahallakin ilmalla saiwat rauhassa istua kotilieden ??ress?.

Mit? muutoin oli sitten tuo Kristo Honkanen? Ihminen, tawallinen ihminen waan--k?yh? mies, ei parempi eik? pahempi, ja kuitenkin on h?nest?kin jotain kerrottawaa.

H?n oli syntynyt k?yhist? wanhemmista ja siis k?yh? jo syntyiss??nkin. Aikaisin korjasi kuolema molemmat h?nen wanhempansa ja pikku Kristo j?i turwattomana awaraan maailmaan, niinkuin linnun poika, jolta em? on kuoliaaksi ammuttu. Pahaisena paitaressuna oli h?n jo pakotettu armoleiw?ll? henke?ns? el?tt?m??n. Tuo oli h?nelle kowin raskasta ja waikeata teht?w?? ja usein itki h?n kowaa kohtaloansa niin, ett? oli wedeksi rauweta: niin aikaisin oli h?nell? jo itsearwonsa tunto. Ei h?n ollut t?ytt?nyt wiel? kymment?k??n ik?wuottansa, kun h?n jo kaikenlaisilla toimilla ja palweluksilla koki ansaita leip?ns?. Ollen siiwo, n?yr? ja ty?teli?s, tuli h?n aiwan pian jokapaikkaan halutuksi palkolliseksi, ja sill? tawalla hankki h?n itselleen nopeasti sen yhteiskunnallisen aseman, mik? sill? asteella olewalla ihmisell? on saatawissa.

Niin waurastui Kristo wuosi wuodelta mieheksi ja teki ty?t? w?sym?tt? niinkuin kone. Mutta ihmisen ei ole yksin?ns? hyw? olla, niinp? ei Kristommekaan ollut. Kuitenkaan ei h?n tuota luonnon suurta kutsumusta noudattanut, ennenkun alun nelj?nnell?kymmenennell? ik?wuodellansa. Silloin nai h?n er??n kauniin ja siwe?n piikatyt?n--kuinkas muutoin: "ihmiset ihmisi?, piiat rengit toisiansa", niinh?n on maailman tapa.

Kohta naimisensa j?lkeen rupesiwat he perustamaan turwem?kki? er??n talon takamaalle. Suurena apuna siihen oli heid?n palkkas??st?ns?, sill? tarwitaanpa siihenkin aineellisia waroja, waikkei talo tule sen loistawampi. S??st?ll??n saiwat he wiel? yht? ja toista talonkalua, muiden muassa pari lehm??kin, joille my?s turpeista rakennettiin nawetta.

Toisiansa rakastiwat he totisella rakkaudella. Waimon mielest? ei ollut koko maailmassa h?nen Kristonsa wertaa, waikkei h?nell? ollut tarjota sen loistawampaa suojaa. Kauneutensa ja siweytens? t?hden olikin h?nell? ollut monenlaisia naimatarjouksia, mutta mik??n muu ei ollut h?nelle kelwannut. Kristo taasen rakasti ja helli waimoansa kaikella oikean awiomiehen rakkaudella, kaikissa he auttiwat toisiansa ja kantoiwat toinen toisensa kuormaa.

Siihen toi waimonsa h?nelle wirwoittawaa ja raitista juomaa, kostukkeeksi h?nen w?syst? ja helteest? pakahtuwalle kielellens?, ja siin? pyyhki h?n waluwan hien miehens? kowasta ty?st? palawoiwasta otsasta.

Free books android app tbrJar TBR JAR Read Free books online gutenberg

Login to post a comment!