: Ystävykset by Ouida Ramstedt Maria Translator - Dogs Juvenile fiction; Flanders (Belgium) Juvenile fiction

@FreeBooksTue 06 Jun, 2023

Posted in: #FreeBooks #FreeBooksIndia #FreeBooksApp #gg

Vote Up Vote Down

Translator: M. Ramstedt

YST?VYKSET

Kirj.

Ouida

Vapaasti ven?j?nkielest? suomensi M. R--dt .

Savonlinnassa, Kirjapaino-yhti?n kirjapainossa, 1877. A. Ramstedtin kustannuksella.

Nello ja Patras olivat j??neet aivan yksin maailmaan.

He olivat yst?vi? yst?vyydess?, joka oli l?heisemp?? kuin veljeys. Nello oli pieni Ardennelainen -- Patras suuri Flamandilainen. He olivat saman ik?isi? vuosilla mitattuna, mutta kuitenkin toinen oli viel? nuori, toinen oli jo vanha. He olivat asuneet yhdess? koko ik?ns?; molemmat he olivat orpoja ja kurjia sek? saivat leip?ns? samasta k?dest?. Se oli ollut heid?n siteens? alku, heid?n ensimm?inen sympatian s?ikeens?; se oli vahvistunut p?iv? p?iv?lt? ja kasvanut heid?n mukanaan kiinte?n? ja erottamattomana niin, ett? he alkoivat rakastaa toisiansa eritt?in paljon. Heid?n kotinsa oli pieni m?kki pienen Flamandilaisen kyl?n reunalla, peninkulman p??ss? Antverpenist?. Kyl? sijaitsi leveiden laidunkaistaleiden ja viljavainioiden v?liss?, ja sen l?pi virtaavan suuren kanavan reunamilla kasvoi pitk?t rivit tuulessa taipuvia poppeleita ja tervaleppi?. Siin? oli parikymment? maatilaa ja taloa, joiden ikkunaluukut olivat kirkkaan vihre?t tai taivaansiniset ja katot ruusunpunaiset tai mustavalkoiset sek? sein?t niin valkoisiksi maalatut, ett? ne loistivat auringossa kuin puhdas lumi. Kyl?n keskustassa oli tuulimylly pienell? sammalta kasvavalla rinteell?, se oli maamerkkin? kaikelle ymp?r?iv?lle tasamaalle. Mylly oli kerran maalattu helakanpunaiseksi, siivet mukaan lukien, mutta niin oli tehty sen lapsuudessa viitisenkymment? vuotta sitten, jolloin se oli jauhanut vehn?? Napoleonin sotilaille; nyt se oli v?rilt??n verev?n ruskea, auringon ja tuulen p?ivett?m?. Se liikkui oudosti nyk?yksitt?in ik??nkuin olisi ollut reumaattinen ja nivelist? j?ykk? korkean ik?ns? vuoksi, mutta se palveli edelleen koko l?hiseutua, josta olisi ollut yht? jumalatonta vied? viljaa muualle kuin osallistua mihink??n muuhun jumalanpalvelukseen kuin siihen messuun, joka pidettiin pienen, harmaan, vanhan kirkon alttarilla. Kirkkoa vastap??t? oli kartiomainen kellotapuli, jonka ainoa kello soitti aamulla, keskip?iv?ll? ja illalla tuolla oudolla, tukahdutetulla, kumean surullisella ??nell?, jonka kaikki Alankomaiden kirkonkellot n?ytt?v?t omaksuvan kiinte?ksi osaksi sointiaan.

L?hes syntym?st??n asti olivat he, Nello ja Patras, asuneet yhdess? tuon pienen suruvoittoisen kellon ??nen kuuluvilla kyl?n reunalla n?k?tt?v?ss? m?kkisess?. Siit? n?kyi koillisessa kohoava Antverpenin tuomiokirkon torni toisella puolella suurta vihre?? tasankoa, jossa kasvoi sellainen m??r? rehev?? nurmea ja kukoistavaa viljaa, ett? se loittoni heist? kuin vuorovedet?n, muuttumaton meri.

M?kkinen oli vanhan, hyvin vanhan k?yh?n, Jean Daasin, joka aikanaan oli sotamiehen? ja muisti monen raskaan sodan j?lkeens? j?tt?mi? silitt?m?tt?mi? vakoja, jommoisia j?tt?? h?rk? auraa vet?ess?ns?. Vanhus uhrasi sodassa toisen jalkansa ja eleli rampana, k?yh?n?, hylj?ttyn? ihmisilt?.

Kun vanha Jean Daas alkoi kahdeksatta kymmenikk??, kuoli tytt?rens? vuoristolla, l?hell? Staveloa, j?tt?en h?nelle perinn?ksi kaksivuotisen poikansa. Vaikka vanhukselle oli ty?l?s el?tt?? itse?ns?ki, ei h?n kuitenkaan valittanut t?t? liikaa kuormaa, sill? syd?mess?ns? rakasti h?n pient? Nelloa.

Pikku Nello kasvoi ja rauhassa eliv?t ukko ja lapsi matalassa, k?yh?ss? m?kiss??n.

Free books android app tbrJar TBR JAR Read Free books online gutenberg

Login to post a comment!