: Omistani ja omilleni by Sillanp Frans Eemil - Sillanpää family

@FreeBooksThu 08 Jun, 2023

Posted in: #FreeBooks #FreeBooksIndia #FreeBooksApp #gg

Vote Up Vote Down

Produced by: Tapio Riikonen

OMISTANI JA OMILLENI

Kirj.

F. E. Sillanp??

Porvoossa, Werner S?derstr?m Osakeyhti?, 1924.

Min?, joka joskus maailmassa suvi-illan h?myss? maatamenon aikoina seisoskelin Myllyniityn pensaikossa ja suurin silmin ja herein korvin imin tajuuni olemisen ihmett? orjantappurain liekehtivist? kukinnoista ja kolujen kohinasta, kunnes ?iti minua kaivaten kutsui -- min? olen nyt, kuudennellanelj?tt? ik?vuodellani, nelj?n lapsen is?. Saara, Esko, Helmi ja Paula, te nyt jo olette olemassa, ja min? tahtoisin puristaa esiin sanontakykyni korkeimman tehon tulkitakseni tuon tosiasian valtavuutta. Kun t?t? ajattelen, huomaan selvimmin, kuinka luonnotonta on kuvitella vaihtoehtoja oleville seikoille. Ett? teit? ei olisi olemassa, sellainen kuvitelma tuntuu yht?l?iselt? kuin kuvitelma kaikkeuden ??rett?myydest?: lopputuloksena on kaikkeuden olemattomuus. Teid?n suhteenne en voi kuvitella mit??n toisin kuin on; en voi kuvitella teit? toisen naisen synnytt?miksi kuin ?itinne, en toiseksi luontoanne, en muotoanne. Kuinka monta teit? viel? lienee, jotka tervehditte minua mystillisist? oloistanne, joita en aistimin voi havaita -- en tied?, mutta sen tied?n, ettei hurjinkaan pederastinen mielikuva, joka pujahtaa tajuntaani, eli?t? minua siin? m??rin kuin sellainen ajatuksen h?ive, ettette te saisi tulla t?nne meid?n toisten luo...

Mit? vieh?tt?vin kirjallinen teht?v? olisi teid?n pienten sievien el?m?kertojenne esitt?minen semmoisina kuin min? ne t?h?n asti olen el?nyt. Tuskin miss??n on niin viljalti kultaa kuonan seassa kuin n?iss? asioissa; niiden runollisuus on niin v?kev?? juuri siit? syyst?, ett? se niin v?kev?sti piirtyy runottomuuden taustaa vastaan. Kuinka te olette siinneet, kasvaneet, syntyneet, itkeneet, hymyilleet ja edelleen kasvaneet, kas siin? aartehistoja. Kunpa taipuisi sana niiden kauneutta ja totuutta tulkitsemaan. Mutta sanat ovat vain kivettyneit? kohtia sanottavan yhten?isess? kudoksessa; niiden v?lille j?? tyhj??, jota sanojen ovelinkaan asettelu ei kykene t?ytt?m??n.

Alhaison suhde tuohon kultaan on jokseenkin sama kuin sian suhde hopeaan. En tahdo v?itt??, ettette minussa koskaan n?kisi alhaisopiirteit?, mutta kun te minua joskus arvostelette, niin muistakaa, ett? min? en ainakaan puolusta alhaison?k?kohtia luonnollisina ja asiaan kuuluvina. T?st? alhaisok?sitteest?ni annan edemp?n? muutamia viitteit?.

Jokainen kirjoittaminen omille j?lkel?isilleen on is?lle melko arkaluontoista, ellei tahdo imellell? turhanaikaisia. Minun on mahdoton kuvitella, ett? minun is?ni olisi osoittanut minun luettavakseni mit??n sellaista, kuin min? t?ss? teille tarjoan. Mutta minulla on vahva aie kehitt?? v?lini teid?n kanssanne hiukan toisenlaiseksi; emmek?h?n yhdess? saane aikaan, ett? meill? on huumori siin?, miss? moniaalla muulla on is?llinen arvokkuus. Siihen luottaen siis...

Sin?, Saara, olet esikoinen ja sinun alkuhistoriaasi sis?ltyy kyll? seikkoja, jotka mainiosti kuvastelevat ikivanhaa k?sityst? esikoisuuden erikoisuudesta. Meill? on ollut tapana puoli piloilla sanoa, ett? jokaista lasta kohden pit?? tulla yksi romaani ja ett? kunkin lapsen pit?? el?? romaanillaan. Sin? olet tosiaan kasvanut rinnan >>El?m?n ja auringon>> kanssa, jonka juonella tosin ei ole mit??n yhteist? noiden aikojen kanssa, mutta s?vyll? ja tunnelmilla kyll?kin. Ne ajatukset, jotka sinua ensi kasvussasi ovat ymp?r?ineet, ovat varmaan is?si ja ?itisi kauneimpia sen sanan varsinaisessa merkityksess?. ?itisi oli syksyll? 1915 eronnut palveluspaikastaan ja j??nyt kotim?kkiins? Hirvel??n, jossa min? k?vin h?nt? katsomassa. Me pidimme itse?mme avioparina ja koimme avioel?m?n rajut ja ihanat alkumyrskyt kes?ll? 1916. Sinua jo kantaessaan ?itisi, joka silloin oli nuori ja kaunis, k?vi hein?aikana talossa tekem?ss? Taatan apup?ivi? ja odotti minua ehtoolla ruskettuneena ja onnellisena kotinsa pihamaan vaiheilla, kun min? pitkin mutkittelevaa kujaa, akkojen katsellessa akkunoistaan, l?hestyin tuota harmaata asumusta. Jos tulin my?hemmin, kun maalla ja taivaalla jo oli y?n v?rit, kiersin pakarin p?itse sen matalan kamarinikkunan luo, joka n?kyy Usko Nystr?min taulussa. Kun himme? iltay? joskus huhtikuussa oli oikein tehokas, en malttanut heti naputtaa ruutuun, vaan j?in siin? nukkuvan asumuksen takaseinustalla hetkeksi tuijottamaan itseeni. Jossain pirtin per?sein?ll? k?vi harvakseen sein?kello, sen verkkainen astunta kuului hirtt? pitkin siihen korvaani. Omituinen harras vieraus t?ytti sieluni, jossa sill? hetkell? oman tietoisuuteni ohella oli ainoastaan unelmanomainen kuva tuosta nuoresta tyt?st?, jonka nukkuva p?? oli tuossa aivan l?hell?ni sein?n sis?puolella... Sitten naputin hiljaa, vaalea haamu n?ytt?ytyi verhojen raosta ja min? kiersin takaisin tuvan etupuolelle. Onnellisin ja puhtain mielin min? astuin tuohon pieneen kammioon.

Tuo muistelma kuuluu kyll? teille kaikillekin...

Kun Saara syntyi, olimme jo aikoja sitten vihityt ja asuimme Heinij?rvell? Hillun vanhassa pykningiss?, joka vasta viime talvena h?vitettiin. Siell? pieness? vanhanaikaisessa kamarissa sin? synnyit samoilla hetkill?, joilla keisari Nikolai er??ss? rautatievaunussa puolihumalassa allekirjoitti kruunusta luopuniisensa, teki sen lyijykyn?ll? s?hk?sanomakaavakkeen takapuolelle ik??nkuin siten tehostaakseen, ett? tapaus sin?ns? omissa rajoissaan oli varsin v?h?p?t?inen, ett? suurempiakin tapahtui samaan aikaan... Kun sin? puoli seitsem?n aikaan tulit maailmaan, vaihdoin min? yhden aikaa y?ll? sinun ensimm?isen kapalosi ja asetin sinut ensi kerran ?itisi rinnalle. Ne olivat juhlallisia p?ivi? ja ?it?, kun me sitten kolmestaan elelimme.

Free books android app tbrJar TBR JAR Read Free books online gutenberg

Login to post a comment!