: Jäämerellä by Hoffmann Franz - Christian life Juvenile fiction; Whaling Juvenile fiction; German fiction Translations into Finnish

@FreeBooksWed 07 Jun, 2023

Posted in: #FreeBooks #FreeBooksIndia #FreeBooksApp #gg

Vote Up Vote Down

d?n huolta sinusta, ik??nkuin is? lapsestansa, ja sattukoon minuun kaksin verroin kaikki vaivat, kaikki k?rsimykset, jollen aina etup??ss? katso sinun hyv??si. ?l? sure, rakastettu poikani! Viel? meid?n tulee toivoa! Lujalla tahdolla ja voimiensa ponnistamisella voi ihminen poistaa esteit?, jotka muutoin kokonaan h?nen kukistaisivat. Minun mielet?n jahdinhimoni on saattanut sinun t?h?n kovaan onnettomuuteen; mutta minun kokemukseni ja hyv?n tahtoni kautta olet sin? v?ltt?v? sen pahimpia seurauksia. Jos min? vaan olisin voinut aavistaa, ett? t?m? Elsh?ft oli yht? suuri konna, kuin h?nen kaimansa Bremen'iss?, emme olisi koskaan joutuneet t?mm?iseen surkeaan tilaan; mutta kuka olisi saattanut edes ajatella semmoista inhoittavaa ilkeytt?? Tuommoinen yst?viens? pett?minen, ja heid?n j?tt?misens? kuoleman koviin kouriin, vaikka kyll? olisi k?ynyt heit? pelastaminen -- hyi, se on todellakin viheli?ist?!"

"Mutta ainoastaan oman henkens? kaupalla olisi h?n voinut sit? tehd?," sanoi Leo, h?nt? puolustaen.

"Mit? sin? sanot, poikaseni? Sin? olisit siis h?nen siassaan tehnyt samaten? Ei! En min? olisi tehnyt niin! Siin? yksist?ns? on jo kyllin syyt? halveksia h?nt?. No, kyll? h?nkin toisella puolen hautaa saa rangaistuksen teoistansa. Mutta l?htek??mme pois t?st?! Meid?n ei tule pahoittaa mielt?mme h?nest? puhumalla. Etsik??mme sen siaan itsellemme semmoinen paikka, jossa me, pohjais- ja it?tuulen varjossa, saamme pit?? talvimajaamme. ?l? sure, poikaseni! Tosin nyt koittaa meille kovat kuukaudet, mutta nekin kerran loppuvat."

"Vaan emmek? sent??n koeta p??st? takaisin Delphiini'in?" kysyi Leo. "Kiivetk??mme tuolle vuoren kulmalle, Martti. Se ei ole aivan korkea, ja sielt?k?sin voimme kaikkein parhaimmin selitt?? laivan."

"Siit? ei ole mit??n hy?ty?, sen min? ennaltaan tied?n, vaan tehd??n kuitenkin tahtosi," vastasi per?mies, ja alkoi samassa astua mainittua vuoren kulmaa kohden. Puolen hetke? vaivaloisesti kuljettuaan saapuivat he sinne, ja Martti yritti juuri kiipeem??n sen loivinta kylke? yl?sp?in, kun Leo ?kisti huusi h?nt? takaisin.

"Mik? tuo on, Martti?" kysyi h?n, osoittaen sormellansa mustal?nt?ist?, eriskummaista esinett?, joka lumesta pisti v?h?isen n?kyviin.

"Mik?k? se on?" vastasi Martti. "Hajonnut laiva, jonka tuuli on ajanut t?nne ja joku hy?ky-laine on paiskannut rantaan. N?eth?n sin? ihan selv??n, ett? me nyt olemme aivan meren vierem?ll?, vaikka kaikki t??ll? on j??ss?. Kun ensiksi varmaan huomaamme, ettei Delphiini'st? en??n ole mit??n toivoa, saamme tarkemmin sit? tutkia."

Sanomattoman suurella vaivalla kiipesiv?t t?ll? kertaa nuot muutoin kapuamiseen ylen tottuneet merimiehet kalliota yl?sp?in. Monen turhan yrityksen per?st? p??siv?t he viimein sen huipulle, ja alkoivat tarkoin t?hystell? merta, joka siinsi kaukaa taivaan rannalta. Kerran luuli Leo jo n?kev?ns? laivan, ja ilmoitti sen Martille. Mutta t?m? n?ytti pian h?nelle todeksi, ett? h?n oli erhettynyt. H?n oli nimitt?in pit?nyt uiskentelevaa j??kalliota laivana. Delphiini oli kadonnut, ja purjehti arvattavasti aikaa sitten tuolla puolen sit? sinert?v?? juomua, joka levisi meid?n yst?viemme silmien eteen.

Viel? kerran valloitti suru Leon jo toivovan syd?men. Mutta pian rohkaisi h?n mielens?, ja sanoi: "olkoon menneeksi! Kaikki, mit? Jumala sallii, on hyv?, ja meid?n, joita h?n ?sken pelasti myrskyyn kuolemasta, tulee aina vieroa valitusta. Meid?n syd?memme ovat niinkuin vaha H?nen k?dess?ns?; mutta jos H?n tahtoo, H?n karaisee ne ter?st? lujemmiksi. Minun rakkaan ?itini t?ytyy lohduttaa itse??n, turvaten H?neen, ja me, Martti, me pysymme vahvassa luottamuksessa siihen, ett? se on Jumalan tahto, joka on saattanut meid?n n?ille autioille saarille. Sill? tavalla kest?mme helposti kaikki koetukset. Luottamus Jumalaan ja toivo, ett? H?n auttaa meit?, olkoon se vankka kallio, jolle me perustamme tulevat p?iv?mme!"

"Hyv?, kunnon poika," vastasi Martti syv?sti liikutettuna. "Kosk'et sin?, heikko nuorukainen, ep?ile meid?n h?d?ss?mme, t?ytyy minunkin, vanhan kokeneen merimiehen, pysy? lujana. Mutta t?st? meid?n nyt pit?? l?htem?n, sill? ilta jo pimenee, ja meill? on viel? paljon tekemist?, ennenkuin y? joutuu. Menn??n nyt tutkimaan tuota hajonnutta laivaa, jonka l?ysit tuolla alhaalla. Vaikk'ei se nyt kohta juuri hy?dyt? meit?, saatamme kuitenkin k?ytt?? sit? poltoksiksi lumimajassamme, jonka meid?n kylm?n varaksi pit?? rakentaman."

Molemmat erokkaat, sill? siksi sopii nyt syyst? sanoa heit?, koska heid?n t?ytyi, erotettuina koko muusta maailmasta, viett?? yksin?ist?, kolkkoa el?m?? n?ill? kauheilla er?mailla, molemmat erokkaat astuivat vuoren kulmaa alasp?in, ja saapuivat, koska alasp?in kulkeminen k?vi huokeammin kuin kiipeeminen yl?sp?in, v?h?n ajan p??st? sen juurelle. Pian tulivat he my?skin luullun haaksi-hylyn luokse, ja ajoivat k?sin jaloin syrj?lle lumen, johon se oli vajonnut.

"Kas, mit? t?m? on?" huusi Martti yht'?kki?, ty?t?ns? keskeytt?en. "Turkin kappale! Mitenk? se on t?nne joutunut? Sen saamme pian tiet??, sill?, kuten min? nyt n?en, ei t?m? olekkaan mik??n laiva, vaan ainoastaan pikkuinen, aivan ehe? venhe. Ahkerasti, Leo, ett? me p??semme selville t?ss? asiassa, ennenkuin y? yll?tt?? meit?."

Free books android app tbrJar TBR JAR Read Free books online gutenberg

Login to post a comment!